Miten masentunut, ahdistunut ja mm. inttipelkoa itkevä poika saadaan aikaiseksi?
Onko taustalla useamman sukupolven surkeus, vai...?
Luulisi, että normaalissa perheessä kasvaa normaali, itseensä luottava ja tulevaisuuteen uskova nuori.
Kommentit (11)
No itseäni koulukiusattiin koko yläaste. Se aiheutti etten luottanut miespuolisiin ikätovereihini, ja siksi en halunnut armeijaankaan kun pelkäsin kiusaamisen jatkuvan sielläkin (vaikka ei minua enää yläasteen jälkeen kiusattukaan, oli se jättänyt jälkensä). Nykyään ajatellen ylireagoin, ja jos nyt pitäisi mennä inttiin niin menisin kyllä. Ikä tuonut varmuutta, mutta edelleen kiusaamisen aiheuttama sulkeutuneisuus ja pelko vaivaa elämääni.
Ylisuojelulla ainakin olen näitä huomannut tulevan.
Elämänpelkoisten äitien kasvattamia, jotka kehuskelevat sillä, että poika ei käy juhlapäivinäkään missään, vaan "viihtyy" kotona.
Isät harvoin katsovat nysväriä hyvällä silmällä, mutta äidin asenne on ratkaiseva.
Oletko itse suorittanut asepalveluksen?
Äitinä täytyy myöntää, että olisin tuntenut epäonnistuneeni kasvattajana ellei poika olisi käynyt armeijaa.
Jos nuorella ei ole terveitä pitkäaikaisia kaverisuhteita eikä koe yhteenkuuluvuutta armeijaan menevien ikäistensä kanssa, voi armeija tuntua mahdottomalta ajatukselta.
Vierailija kirjoitti:
No itseäni koulukiusattiin koko yläaste. Se aiheutti etten luottanut miespuolisiin ikätovereihini, ja siksi en halunnut armeijaankaan kun pelkäsin kiusaamisen jatkuvan sielläkin (vaikka ei minua enää yläasteen jälkeen kiusattukaan, oli se jättänyt jälkensä). Nykyään ajatellen ylireagoin, ja jos nyt pitäisi mennä inttiin niin menisin kyllä. Ikä tuonut varmuutta, mutta edelleen kiusaamisen aiheuttama sulkeutuneisuus ja pelko vaivaa elämääni.
No itseäni kiusattiin yläasteella ja sitten taas intissä, joten sanoisin että hyvä päätös olla menemättä. Siellä joutuu olemaan samojen tyyppien kanssa paljon suuremman osan ajasta kuin koulussa, joten sanoisin että se on pahempaa kuin koulukiusaaminen.
Koen epäonnistuneeni äitinä jos poikani eivät valitse sitä polkua minkä haluavat.
Mulla on kaksi poikaa ja saavat itse päättää aikanaan haluavatko asepalvelukseen, aseettomaan palvelukseen vai sivariin. Hemmetti, jos ideologiansa niin sanoo niin olkoon vaikka totaalikieltäytyjiä.
Oman ikäisistäni tiedän kolme jotka ovat intin keskeyttäneet ahdistushäiriöitten (vai miksikä niit korrketisti kutsutaan) ja kaikki ovat vapautuksen saaneet ja yhden joka vain päätti ettei armeija ole hänen juttunsa ja joka kävi sitten palveluksensa loppuun sivarissa. Muut ovat menneet sivariin tai inttiin omien halujensa mukaan.
Kaikkia ahdistuneita ystäviäni joista yllä kerroin yhdistää se että heitä on koulukiusattu ja kahdella heistä on ollut ahdistava perheilmapiiri ja painostava ja väkivaltainen toinen vanhemmista.
Äidit etenkin yksinhuoltajat yleensä yrittävät kasvattaa pojistaan kilttejä. He eivät ymmärrä millaisen karhunpalveluksen tekevät siinä heille. Kiltti poika ei saa tyttöjä eikä arvostusta muilta. Lopputuloksena on syrjäytyminen yhteiskunnasta ja masennus
Vierailija kirjoitti:
Äitinä täytyy myöntää, että olisin tuntenut epäonnistuneeni kasvattajana ellei poika olisi käynyt armeijaa.
Miten tämä käytännössä tapahtuu? Kiellät fiksun seuran ja poika saa seurustella vain militaristiöyhöttäjien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä täytyy myöntää, että olisin tuntenut epäonnistuneeni kasvattajana ellei poika olisi käynyt armeijaa.
Miten tämä käytännössä tapahtuu? Kiellät fiksun seuran ja poika saa seurustella vain militaristiöyhöttäjien kanssa?
Itse poika sai valita käykö vai ei. Eipä tarvinnut pettyä kasvatuksensa tuloksiin.
Se ois pitänyt antaa lapselle kelpaamisen tunnetta jo lapsena.