Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistuneisuushäiriöiset: miten jaksatte arjessa, työssä, opiskelussa
Kommentit (10)
Hammasta purren ja eteenpäin mennen. Helppoa ei aina ole mutta eipä elämä ruusuilla tanssimista olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikein käy tukalaksi pomon jankutus paskon salaa sen työhuoneen ovelle
Olen ottanut xanoria, mutta se vaan menee päähän ja olo on ihan hirveä taas seuraavana päivänä. Niinkuin että whats the point? Olot ei mihinkään mene: Lähinnä oksettaa kun on niin paha olla.
En jaksakaan. Opiskelu ajoi vuodessa burn outtiin - kaksi kertaa peräkkäin - ja työelämä muutamassa kuukaudessa. Kotona niin hyvä olla kuin mahdollista, tai siis en usko että missään muuallakaan voisin edes tämän vertaa paremmin. Lataamossa taju kankaalla? Haudassa?
En jaksakaan. Olen opiskellut kaksi ammattia, kolmannen opinnot jäivät kesken. Olen kokeillut useissa työpaikoissa ja jaksanut sinnitellä jonkin aikaa, mutta uupunut joka kerta. Nyt olen kuntoutustuella ja käyn terapiassa, mutta enpä ole huomannut mitään erityistä paranemista.
Minulla on ihana perhe, joiden eteen teen kaiken minkä jaksan ja jotka ymmärtävät omituisia reagointitapojani. He pitävät minut arjessa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko tienata rahaa lapsen opiskeluun. Päivä kerrallaan.
Puoliteholla elän elämääni. Olen ehkä jo sopeutunut siihen, että voimavarani eivät riitä ihan normaaaliin elämään. Teen sen, minkä jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esiintymisjännitykseen työelämän tilanteissa:
- beetasalpaaja Propralia 10-40 mg
- rauhoittavaa Diapamia noin 5 mg
- runsaasti Self-help kirjoja, lähinnä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuen
Aika heikosti olen jaksanut. Nyt 34v (mies, jos kiinnostaa) ja ylioppilastutkinto on edelleen korkein koulutukseni. Kokopäivätöissä olen viimeksi ollut muistaakseni 22-vuotiaana, sitten olin 10 vuotta käymättä töissä lainkaan saamatta kuitenkaan mitään tutkintoakaan suoritettua. Viime vuosina olen käynyt hieman osa-aikaisissa paskaduuneissa, ja ns. elämänhallintani on muutenkin jonkin verran parantunut. Syksyllä taas kouluun pariksi vuodeksi, toivoakseni tuo jaksamisen kohentuminen pysyy siellä päällä.
Alue: Aihe vapaa
Huonosti.