Kun joku kertoo saaneensa vammaisen lapsen, kuuluuko

Eräs down-lapsen äiti kerran sanoi:pahinta oli ihmiset jotka eivät olleet tietääkseenkään kun eivät osanneet ratkaista mitä sanoa. Hänen mukaansa ihaninta oli saada vilpittömät onnittelut, sillä silloinhan sitä onnea vasta tulevaisuudessa tarvitaankin kun ei tiedä mitä vaikeuksia tulevaisuus edessä tuo, johtuen lapsen vammaisuudesta.

kun ystäväni sai vammaisen lapsen (jota ei tiedetty vielä raskausaikana). Lähetin lämpimän onnitteluviestin, jossa kirjoitin onnittelujen lisäksi, että olen onnellinen, että kyseinen lapsi syntyi juuri heidän rakastavaan perheeseensä. Niin kuin todella olenkin, sillä kun vammaisia lapsia joka tapauksessa syntyy niin ystäväni perhe on niin ihana, että he pystyvät varmasti rakastamaan ja huolehtimaan kyseisestä lapsesta erityisen hyvin, vaikka rankkaakin tietysti on.

Tuntuisi todella pahalta, jos kukaan ei onnittelisi.

11 vastasi tosi hyvin!

VAIKKA kukaan ei luonnollisesti vammaista lasta toivoisi itselleen tai toiselle, sen myönnän ja itsekin tunnustan.

Vierailija:

Sun kannattais käsitellä vähän tuota asiaa. Ei kukaan vammaisen lapsen saanut halua mitään osanottoja tai säälittelyjä kuulla. Eikä se useimmille ole yhtään mikään maailmanloppu.

Entä uskaltaako onnitella niin pienen keskosen saanutta, että todennäköisyys lapsen menehtymiselle on vielä suuri? Jostain terveestä down-lapsesta nyt on vielä helppo onnitella, mutta entä, jos se down-lapsi onkin kolmannella elinviikollaan toisessa sydänleikkauksessaan ja mitään erityisen toiveikasta ei ole luvattu?

ja toinen sanoo: " Onneksi olkoon!" Älkää nyt viitsikö

Asiaa voi myö itselle selvittää ajattelemalla esim. down-lapsia: heistä on paljon oikeastikin iloa, eivät ole " pelkkiä vammaisia" - miksei siis voisi onnitellakin.

että onnittelisi muina miehinä kommentoimatta mitenkään siitä vammaisuudesta, mutta osanottokaan ei tuntuis kyllä oikealta. Eikä ole mikään asenneongelma. Ehkä vois tarjota apua jos erityisjärjestelyjä vaaditaan (esim. hoitaa vanhempia lapsia jne.)

Samalla logiikalla voisi onnitella kun vammainen lapsi kuolee :(



Tietysti onnitella.

Mietippä ap, tavataanko sanoa vastasyntyneestä osanottoja? oli sitten vammainen tai ei..Osanotto kuulostas tosi tökeröltä niinkun lapsi olisi vain arvoton taakka.

Ompa kammottavaa ottaa osaa jos joku saa lapsen. Onnittelut ovat varmasti paikallaan, ja äidin voinnin tai jaksamisen tiedustelu ja kuunteleminen myös tahdikasta. Se kuuluisa läsnäoleminen.

Tosin, minulla pahoiteltiin kun sain tumman ja ruskeasilmäisen lapsen jälkeen vaalean ja sinisilmäisen vauvan. Ihmiset ovat outoja.

Vierailija:

Mietippä ap, tavataanko sanoa vastasyntyneestä osanottoja? oli sitten vammainen tai ei..Osanotto kuulostas tosi tökeröltä niinkun lapsi olisi vain arvoton taakka.

Jäin vaan miettimään tässä itse raskaana ollessani että lapsen vammaisuus olisi minulla kova paikka. Toivon koko sydämestäni tervettä lasta ja jos hän osoittautuisikin vammaiseksi olisi se suuri shokki niin minulle kuin miehelleni. Jos sitten ilmestyisi tuttuja, terveiden lasten vanhempia hymyillen onnittelemaan uudesta vauvasta ja söpöttämään kuinka down-lapset ovat niin ihania ja aurinkoisia, tulisi varmasti olo etteivät he ymmärrä lainkaan tuskaani.

ap

Onnittelet vain ja annat kaverin myöhemmin purkaa mieltään jos hän niin haluaa.

Voisihan myös kysyä miten voit itse. Riippuu tietysti kuinka läheinen ystävä.

Jos vaikka joku kuolee tuntuu hyvin kauniilta kun kysytään, kuinkas itse voit!

Sun kannattais käsitellä vähän tuota asiaa. Ei kukaan vammaisen lapsen saanut halua mitään osanottoja tai säälittelyjä kuulla. Eikä se useimmille ole yhtään mikään maailmanloppu.

Hän sanoi että hänestä parhaalta tuntuivat ne ihmiset jotka onnittelivat vauvasta, halasivat sen jälkeen ja sanoivat olevansa läsnä ja kuuntelemassa koska vaan sisko haluaisi heille purkautua. Kehuivat sitten vielä vauvaa suloiseksi ja olivat onnellisia siitä kun tämä muuten voi hyvin.



Myös noita osanottajia kuulemma löytyi, mutta heidän kommenttinsa kuulostivat siskosta julmilta. Tuli olo kuin vauva ei olisi kelvanut heille. Hänestä oli mukava että vauvasta onniteltiin kuin mistä hyvänsä lapsesta ja samalla annettiin ymmärtää että äidin tuskallekin löytyi ymmärrystä ja kuuntelija.

Kyllähän sitä varmasti itsekukin miettii kohdalleen että jos lapsi onkin jotenkin sairas/vammainen. Mutta silti hän olisi oma lapsi ja sittenkin varmasti tuntus tyhmälle jos joku alkas osaa ottamaan. Mutta ei sekään söpöstely tuntus kivalta vaikka down-lapsissakin on niitä aurinkoisia. Lapsen kun lapsen voi ottaa tavallisesti ja onnitella vauvasta.