Oletko jo lopettanut juoksemisen? Minkä ikäisenä äitisi lopetti juoksemisen? Ajatteletko koskaan, että jossakin vaiheessa et ota enää juoksuaskelia ollenkaan? Minkä ikäisenä haluaisit sen tapahtuvan?

Mun vanhemmat lopetti juoksemisen 28-vuotiaina ja siitä eteenpäin ovat ottaneet hätätilanteissa (!!!) kun esim. maito kiehuu yli, vain hillittyjä hölkkäaskelia.

Itse olen 36 ja juoksen vieläkin, en joka viikko enää kun ikä painaa, mutta joka kuukausi silti. Edes muutaman metrin.

Toivottavasti jaksan juosta viisikymppiseksi asti. Sitten riittää hölkkäys ja hiipiminen.

Hmm. Vanhempani ovat 55v ja 57v. Isäni ei juokse enempää kuin alkulämmittelyt salilla, mutta sen sijaan hiihtää lähes päivittäin pitkiä matkoja koko talven. Äitini juoksee tunnin lenkkejä edelleen.

Toivottavasti itse olen yhtä aktiivinen vielä heidän ikäisenäänkin. :)

En ole ikinä juossut. No junaan mutta en lenkkeilyä. Samoin äitini.

Lääkäri kielsi jupksemisen kun täytin 60. Nivelissä nivelrikko. Vielä yli 5- kymppiseä juoksin muutaman maratoninkin. Ja joka lauantai saunalenkki oli 20 km. Nyt kävelen tunnin pari päivässä. Ikää 74.

Juosta saa ja pitää jos sitä ei mikään estä. Jos jää sohvaperunaksi niin niveltan kunto heikkenee ja muu elimistö rappeutuu koska ihminen on luotu liikkumaan. Liiallinen rasitus ei toisaalta ole hyväksi mutta ei nivelrikon takia pidä liikkumista kokonaan lopettaa. 

Vanhempani saivat minut vähän alta kolmekymppisinä, enkä koskaan muista lapsuudessani nähneen heidän kummankaan juoksevan. Teini-iässä olin kuitenkin kapinallinen ja riidanhaluinen. Näin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni heidän kummankin juoksevan pari kertaa ulos perääni reilun 40-vuoden iässä, kun koitin lähteä kotoa arestista tai muuten vaan karkuun kavereiden kanssa rimpsalle. Yllättävää oli, että kumpikin heistä sai minut kiinni, vaikka he olivat kuntoilutaustaltaan sunnuntaikävelijöitä ja minä harrastin lenkkeilyä. Ehkä suuttumus ja huoli omasta lapsesta antoivat puhtia. Yllättävää oli myös se, miten voimakas ja vahva äitini oli, kun sai minut raahattua takaisin sisälle, vaikka laitoin hanttiin niin paljon kuin pystyin.

Ja sivuhuomautuksena, meillä on nykyään hyvät välit, kun päähäni tuli vähän järkeä murrosiän jälkeen. He eivät olleet mielivaltaisia tyranneja, vaan sain arestia esim. tupakan poltosta, tai sitten olisin halunnut mennä tyyliin oman veljen rippijuhlia edeltävänä iltana kaupungille hengaamaan (ryyppäämään).

Sen jälkeen olen pari kertaa nähnyt yli viisikymppisen isäni juoksevan junaan. Mutta juoksua heistä kumpikaan ei ole ikinä elinaikanani harrastunut, paitsi äiti oli alle parikymppisenä urheilullinen, ehkä hän enemmän juoksenteli. Isäni tuskin on vapaaehtoisesti juossut koskaan.

Tunnin pyörä- tai kävelylenkki vastaa puolen tunnin juoksulenkkiä. Myös tunnin uimalenkki on tehokas ellei tehokkaampi. Olen kaatunut pyörällä talvella pariinkiin otteeseen, jalka on vääntynyt väärään asentoon, nivelsiteet on löystyneet ja polvelle juoksu olisi liikaa (olen nyt 45-vuotias). Inhoan juoksemista joka tapauksessa, en tykännyt juosta hoikkana 20-vuotiaanakaan. Uinti ja pyöräily on mun juttuja, hiihtokin maistuu paremmin kuin juoksu, eli reilu 30-vuotiaana juokseminen loppui kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnin pyörä- tai kävelylenkki vastaa puolen tunnin juoksulenkkiä. Myös tunnin uimalenkki on tehokas ellei tehokkaampi. Olen kaatunut pyörällä talvella pariinkiin otteeseen, jalka on vääntynyt väärään asentoon, nivelsiteet on löystyneet ja polvelle juoksu olisi liikaa (olen nyt 45-vuotias). Inhoan juoksemista joka tapauksessa, en tykännyt juosta hoikkana 20-vuotiaanakaan. Uinti ja pyöräily on mun juttuja, hiihtokin maistuu paremmin kuin juoksu, eli reilu 30-vuotiaana juokseminen loppui kokonaan. 

En puhu juoksusta harrastuksena tai kuntoilumuotona vaan ihan sellaisena tavalliseen elämään liittyvänä liikuntakykynä, joka rapistuu ja katoaa käytön puutteessa. AP

Äitini on 87-vuotias ja vieläkin juoksee ratikan kiinni tarvittaessa.

Ei nykyään lapsetkaan juokse. Jokaviides alakoululainen ei pysty juoksemaan 60 metriä. Tämä on testattu.

Juoksin ennen aktiivisesti, vielä 10 vuotta sitten. Mutta selkäni ei oikein kestä enää tärinää ja nilkassa on nivelrikko. Vähitellen on ollut pakko jättää. Vielä satunnaisesti otan pieniä juoksuspurtteja, mutta en usein. Nyt on ikä 53. Äitini en muista nähneeni juoksevan koskaan, mutta kuulemma on ollut kouluaikoinaan nopea juoksija. Nyt äiti on ollut kuolleena jo vuosia. 

Me ei juosta ikinä, vanhemmat, minä tai mies.

Lapset juoksee mutta ne on alle 15.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat lopetti juoksemisen 28-vuotiaina ja siitä eteenpäin ovat ottaneet hätätilanteissa (!!!) kun esim. maito kiehuu yli, vain hillittyjä hölkkäaskelia.

Itse olen 36 ja juoksen vieläkin, en joka viikko enää kun ikä painaa, mutta joka kuukausi silti. Edes muutaman metrin.

Toivottavasti jaksan juosta viisikymppiseksi asti. Sitten riittää hölkkäys ja hiipiminen.

Ikä painaa 36-vuotiaana. Oletko tosissasi? 

Olen 48 ja raahustin juuri 7 km lenkin. Mietin juuri tuota kauanko vielä jaksan. Nivelrikkokin on. Oli aika kun juoksin aktiivisesti mm. maratoneja ja kuvittelin silloin juoksevani vielä 60-vuotiaana. Ajatus tuntuu erittäin epätodennäköiseltä nykyään.

ups

Mä juoksentelen usein. En oikein tykkää kävellä, se tuntuu liian hitaalta tavalta edetä. Kovin pitkiä matkoja en jaksa tai viitsi yrittää, mutta jos pitää jalan edetä jonnekin, niin juoksen aina edes osan matkaa. Ihan huvikseni. Ikää kohta 50.

Hmm. En kyllä muista ikinä nähneeni äitini juoksevan. Ei paljon tule itsekään juoksuaskelia otettua. Koiran kanssa joskus. Ei minulla ole kalenterissa mitään "tänään lopetan juoksemisen lopullisesti" -merkintää.

Juoksen kuntoilumielessä lenkin pari-kolme kertaa viikossa. Lastenlasten kanssa tuon tuostakin pistän juoksuksi, ihan huvin vuoksi vaan, saatetaan vaikka kauppamatkalla ottaa pieniä kilpajuoksuspurtteja. Myös pihafutista, hippasta ja ja muita pihapelejä ja leikkejä, joissa tulee lasten kanssa juostua. Ikää 55 v.

Vesijuoksu on nivelille parempi!

Bussiin taisin ottaa pari juoksuaskelta talvella. 

Muuten olen sitä mieltä, että herrasmiehen tahi -naisen ei ole sopivaa turhanaikaisesti juoksennella. 

Lapset voivat ryntäillä, mutta täysi-ikäisyyden tavoitettuaan muuttuu moinen mielestäni tahdittomaksi käytökseksi.