Miten pitkään tapaillaan ennen kuin aletaan seurustella?

Voisiko joku kertoa?

Niin pitkään kuin halutaan. Jotkut alkaa seurustella parin päivän tuntemisen jälkeen, jotkut monen kuukauden. Jos on pelkkää tapailua niin kyllä yleensä periaatteessa voi olla muidenkin kanssa jos ei muuta ole sovittu mutta se toinen ei välttämättä ota sitä kovin hyvällä jos saa tietää varsinkin jos se tapailu on jo vakavammalla pohjalla.

Sopimusasia, seurustellaanko ja saako tavata muita. Jos saa, niin eihän se mitään seurustelua ainakaan ole. Ollaan joskus yhdessä ja etsitään koko ajan parempaa?

Itse tapailen vähintään 6-12 kk ennen seurustelun aloittamista. Jos tapailu on kevyttä ja en tiedä olenko kiinnostunut, tapailen muitakin. Jos olen heti varma kiinnostuksestani, en tapaile muita. Sovin nämä asiat siinä vaiheessa tapailua, kun se tuntuu luonnolliselta. Itse en suosittele seurustelun aloittamista ennen kuin olette tutustuneet toisiinne mahdollisimman hyvin.

Ei oo olemassa mitään aikarajoja, oma fiilis sen sanoo.

Tapailuvaiheessa voi (mun mielestä) tapailla muitakin JOS siitä on sovittu/puhuttu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Voitteko muutenkin vähän valaista mua. En oikein tiedä näistä jutuista mitään.

Jos tapailee jotakuta, voiko tapailla muitakin vai onko se pettämistä?

Kolmannen parittelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailen vähintään 6-12 kk ennen seurustelun aloittamista. Jos tapailu on kevyttä ja en tiedä olenko kiinnostunut, tapailen muitakin. Jos olen heti varma kiinnostuksestani, en tapaile muita. Sovin nämä asiat siinä vaiheessa tapailua, kun se tuntuu luonnolliselta. Itse en suosittele seurustelun aloittamista ennen kuin olette tutustuneet toisiinne mahdollisimman hyvin.

Tämä oli todella hyvä neuvo! 👍 En ole ap, mutta minulla on sama ongelma. Tuntuu tyhmältä, että kolmekymppisenä en vielä tiedä treffailun "sääntöjä" 😅

Olen tapaillut reilun maailman ihaninta miestä, mutta hän haluaa tutustua kunnolla ennen "virallista" seurustelua. Itse olen asiam suhteen kärsimätön.

Ilmeisesti pitkässä tapailussa on puolensa, en siis stressaa enää asiasta.

Ihanat palstamammat, teiltä löytyy aina kaikkeen!🙌😊

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tapailun ja seurustelun eroa. Siis ei tietenkään heti ensitapaamisesta aleta seurustelemaan, mutta tämä että tapaillaan vaikka vuosikin ennen seurustelun aloitusta? Eikös se seurustelukin ole toiseen tutustumista? Vaikea uskoa että suhteesta tulisi koskaan mitenkään pysyvää jos pitää "tapailla" iät ja ajat ennen seurustelua.

Tapailuvaiheessa voi tapailla muitakin. Tapailuvaiheen tarkoituksena on tutustua toiseen ihmiseen niin hyvin, että on valmis tekemään päätöksen seurustelun aloittamisesta. Ihmiset ovat yksilöitä ja toinen tarvitsee pidemmän harkinta-ajan kuin toinen. Me, joilla tuo tapailuvaihe on varsin lyhyt, tarvitsemme yleensä myös varsin lyhyen harkinta-ajan seurustelusuhteen lopettamiseenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailen vähintään 6-12 kk ennen seurustelun aloittamista. Jos tapailu on kevyttä ja en tiedä olenko kiinnostunut, tapailen muitakin. Jos olen heti varma kiinnostuksestani, en tapaile muita. Sovin nämä asiat siinä vaiheessa tapailua, kun se tuntuu luonnolliselta. Itse en suosittele seurustelun aloittamista ennen kuin olette tutustuneet toisiinne mahdollisimman hyvin.

Tämä oli todella hyvä neuvo! 👍 En ole ap, mutta minulla on sama ongelma. Tuntuu tyhmältä, että kolmekymppisenä en vielä tiedä treffailun "sääntöjä" 😅

Olen tapaillut reilun maailman ihaninta miestä, mutta hän haluaa tutustua kunnolla ennen "virallista" seurustelua. Itse olen asiam suhteen kärsimätön.

Ilmeisesti pitkässä tapailussa on puolensa, en siis stressaa enää asiasta.

Ihanat palstamammat, teiltä löytyy aina kaikkeen!🙌😊

Itseasiassa tuossa ei ole mitään hävettävää. Kuten tämäkin viestiketju osoittaa, niin ihmisillä on verraten erilaisia mielikuva siitä, milloin seurustelu (voi) alkaa. Ikävintä tietysti on, että jos itse kuvittelee seurustelevansa ja toinen pitää suhdetta vain kaveruutena, tai siis sellaisena, jossa ei edes varsinaisesti haluaisikaan koskaan asettua vakavampaan ja pysyväpään liittoon yhdessä. - - - Itse olen jonkun kerran kokenut turhautumista kun osa kertonut haluavansa, että suhteemme jatkuu  "vain" ystävinä.

Ei siinä mitään; olen iloinen ja onnelline aidosta ystävyydestä. Mutta sieppaa toisinaan kun osa  pitää minua "päivystävänä kaverina", jolle voi soittaa sekalaisina aikoina, yleensä ja lähes poikkeuksetta silloin kun tarvitsevat apuani tai tukeani johonkin, johon vastaus minulta pitäisi löytyä heille ilmaiseksi tässä ja nyt; kiitos koulutukseni ja ammattini. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tapailun ja seurustelun eroa. Siis ei tietenkään heti ensitapaamisesta aleta seurustelemaan, mutta tämä että tapaillaan vaikka vuosikin ennen seurustelun aloitusta? Eikös se seurustelukin ole toiseen tutustumista? Vaikea uskoa että suhteesta tulisi koskaan mitenkään pysyvää jos pitää "tapailla" iät ja ajat ennen seurustelua.

Ihmiset käsittävät seurustelun eri tavoin. Joillekin se on se vaihe suhteesta, jolloin esim seurustelukumppani esitellään vanhemmille. Seurustelukumppani otetaan mukaan aveciksi sukujuhliin tai firman juhliin tai sisarusten  mökille juhannukseksi. Seurustelun tarkoituksena on - jos mitään  ylitsepääsemättömiä esteitä ei ilmaannu - johtaa pysyvään parisuhteeseen. Sen vuoksi he harkitsevat pidempään ja heillä siis tapailuvaihe on pidempi. 

Mulle seurustelusuhde on käytännössä sama kuin em tyyppisille henkilöille tapailusuhde. Sillä erolla vain, että silloin ei tapailla muita. Mutta seurustelukumppania ei esitellä vanhemmille, työkavereille eikä muillekaan sukulaisille. Seurustelusuhteella ei ole itsessään mitään muuta varsinaista tarkoitusta kuin viettää aikaa yhdessä niin kauan, kun on kiva olla yhdessä. Seurustelusuhteen voi päättää hyvinkin nopeasti ihan vaikka vain siksi, että kyllästyy ja haluaa jotain muuta. Seurustelusuhde voi toki johtaa myös pysyvään parisuhteeseen, mutta se ei ole seurustelusuhteen pääasiallinen tarkoitus. 

Olen kokeillut molempia ääripäitä. Erään miehen kanssa tapailimme 6 kk, mutta hän alkoi sinä aikana käydä mustasukkaiseksi, koska näin esim. muita tinder-matcheja. Kuvitteli olevansa jo tapailuaikana minulle varattu, vaikka ei oltu edes halattu koskaan. Sinänsä hyvä, että sain miehen luonteen esiin ennen suhdetta, ja eron sijaan kaikki hoitui toteamuksella "en usko et meistä voi tulla ystäviä enempää". En mene yksityiskohtiin, mutta prosessi oli minulle kivuton, hänelle ei.

Toinen mies, jonka olen sinänsä tiennyt koko ikäni sillä olemme kaukaista sukua avioliiton kautta: tapasimme vuoden "näkemättömyyden" jälkeen sukujuhlissa ja kahden viikon päästä olimme suhteessa. Yhdet treffit ehti olla. En olisi uskaltanut enkä edes suosittele, jos mies on joku ventovieras, mutta tunsin hänet ja ison osan menneisyyttään suvun kautta, joten oli helppoa vain "hypätä suhteeseen".

Riippuu niin tapauksesta. :D joidenkin tietämieni miesten kanssa pitkä tapailuvaihe olisi täysin mahdoton toteuttaa, sillä he eivät vain "malta tutustua", mutta olen tällöin katsonut, että mies ei vastaa toiveitani ja jatkanut eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tapailun ja seurustelun eroa. Siis ei tietenkään heti ensitapaamisesta aleta seurustelemaan, mutta tämä että tapaillaan vaikka vuosikin ennen seurustelun aloitusta? Eikös se seurustelukin ole toiseen tutustumista? Vaikea uskoa että suhteesta tulisi koskaan mitenkään pysyvää jos pitää "tapailla" iät ja ajat ennen seurustelua.

Ihmiset käsittävät seurustelun eri tavoin. Joillekin se on se vaihe suhteesta, jolloin esim seurustelukumppani esitellään vanhemmille. Seurustelukumppani otetaan mukaan aveciksi sukujuhliin tai firman juhliin tai sisarusten  mökille juhannukseksi. Seurustelun tarkoituksena on - jos mitään  ylitsepääsemättömiä esteitä ei ilmaannu - johtaa pysyvään parisuhteeseen. Sen vuoksi he harkitsevat pidempään ja heillä siis tapailuvaihe on pidempi. 

Mulle seurustelusuhde on käytännössä sama kuin em tyyppisille henkilöille tapailusuhde. Sillä erolla vain, että silloin ei tapailla muita. Mutta seurustelukumppania ei esitellä vanhemmille, työkavereille eikä muillekaan sukulaisille. Seurustelusuhteella ei ole itsessään mitään muuta varsinaista tarkoitusta kuin viettää aikaa yhdessä niin kauan, kun on kiva olla yhdessä. Seurustelusuhteen voi päättää hyvinkin nopeasti ihan vaikka vain siksi, että kyllästyy ja haluaa jotain muuta. Seurustelusuhde voi toki johtaa myös pysyvään parisuhteeseen, mutta se ei ole seurustelusuhteen pääasiallinen tarkoitus. 

Minulle taas seurustelu- ja parisuhde on ihan sama asia. En ole ennen kuullutkaan että joku pitää niitä eri asioina :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tapailun ja seurustelun eroa. Siis ei tietenkään heti ensitapaamisesta aleta seurustelemaan, mutta tämä että tapaillaan vaikka vuosikin ennen seurustelun aloitusta? Eikös se seurustelukin ole toiseen tutustumista? Vaikea uskoa että suhteesta tulisi koskaan mitenkään pysyvää jos pitää "tapailla" iät ja ajat ennen seurustelua.

Ihmiset käsittävät seurustelun eri tavoin. Joillekin se on se vaihe suhteesta, jolloin esim seurustelukumppani esitellään vanhemmille. Seurustelukumppani otetaan mukaan aveciksi sukujuhliin tai firman juhliin tai sisarusten  mökille juhannukseksi. Seurustelun tarkoituksena on - jos mitään  ylitsepääsemättömiä esteitä ei ilmaannu - johtaa pysyvään parisuhteeseen. Sen vuoksi he harkitsevat pidempään ja heillä siis tapailuvaihe on pidempi. 

Mulle seurustelusuhde on käytännössä sama kuin em tyyppisille henkilöille tapailusuhde. Sillä erolla vain, että silloin ei tapailla muita. Mutta seurustelukumppania ei esitellä vanhemmille, työkavereille eikä muillekaan sukulaisille. Seurustelusuhteella ei ole itsessään mitään muuta varsinaista tarkoitusta kuin viettää aikaa yhdessä niin kauan, kun on kiva olla yhdessä. Seurustelusuhteen voi päättää hyvinkin nopeasti ihan vaikka vain siksi, että kyllästyy ja haluaa jotain muuta. Seurustelusuhde voi toki johtaa myös pysyvään parisuhteeseen, mutta se ei ole seurustelusuhteen pääasiallinen tarkoitus. 

Minulle taas seurustelu- ja parisuhde on ihan sama asia. En ole ennen kuullutkaan että joku pitää niitä eri asioina :D

Juuri tuota tarkoitinkin. Ihmiset mieltävät nämä termit eri tavoin. 

Minulla ei yksikään tapailu ole edennyt seurusteluksi. Sen sijaan (taakse jäänyt) avoliittoni alkoi ensitapaamisesta ilman seurustelua. Pariutumisen säännöt ja käytännöt ovat siis jääneet oppimatta. 

Eipä näissä muita sääntöjä ole kuin se, miten kaksi ihmistä keskenään sopivat ja miten asiat etenevät omalla painollaan. Toiset ovat valmiita heittäytymään nopeammin kuin toiset.

Tuo on minusta sopimusasia, kannattaa puhua avoimesti ettei tule väärinkäsityksiä. Joskus voi kyllä mennä ihan luonnostaankin yksiin.

Tapailu on kevyt tutustumisvaihe, jossa voi halutessaan tapailla muitakin. Seurustelussa ollaan jo sitouduttu toisiinsa.