"Saat mennä kirkkoon, mut lasta et sinne vie!"

Hyvä että on löytynyt järki ja selkäranka. Missä on äidinrakkaus?

Oikein, lapsen paikka ei ole missään aivopesulassa.

No kyllä voit viedä lapsen kirkkoon. Jätä mies, jos ei hyväksy.

Velvollisuutesi kristittynä on suojella lastasi miehesi ateistiselta aivopesulta.

Kristinuskon elämänarvot ovat sellaisia, jotka auttavat ihmistä joka elämäntilanteessa ja tukevat lapsen kasvua. Usko on turvasatama kaiken tämän maailman hulluuden keskellä.

Fiksu mies sinulla. Kerrankin voi näin sanoa!

Kirkko ei aivopese läheskään niin paljon kuin lehdistö telkku tai vastaava.

No ei ole fiksua kuvitella olevansa oikeassa. Niin minäkin aikoinani kuvittelin. Vanhempana olen saanut moitteet aikuiselta lapseltani, miksen vienyt häntä lapsena kirkkoon vaan kasvatin pakanaksi.

Uskovaisiakin on montaa lajia. Olisko joku toinen paikka kirkkoa mieluisampi?

Vierailija kirjoitti:

No ei ole fiksua kuvitella olevansa oikeassa. Niin minäkin aikoinani kuvittelin. Vanhempana olen saanut moitteet aikuiselta lapseltani, miksen vienyt häntä lapsena kirkkoon vaan kasvatin pakanaksi.

Sekö on vanhemman vika, että aikuinen lapsi ei osaa valita maailmankatsomustaan? 

Vanhat perinteiset ateistit tunsivat kristinuskon, joskus jopa paremmin kuin uskovaiset itse. He olivat lukeneet Raamattunsa sekä tunsivat kristilliset rituaalit ja osasivat siten käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. He olivat myös niin vahvoja "uskossaan", että eivät pelänneet kristinuskon tarttuvan, jos joutuivat osallistumaan esim. viran puolesta tilaisuuksiin, joissa oli kristillinen pohjavire. Toisin on tänä päivänä. Harva ateisti tuntee kristillisen uskon perusteet ja rituaalit. Ja jos he mitä suuresti pelkäävät, niin juuri kristinuskon tarttumista. Koulussa ei voi kuunnella uskonnollista päivänavausta tai mennä koulun mukana kerran pari vuodessa kirkkoon. Aloittajan mies tuntuu olevan juuri tällainen pelokas ateisti, joka ei liene edes kovin varma katsomuksestaan, kun pelkää, että silloin tällöin lapsen vieminen kirkkoon tartuttaa lapseen uskon siemenen.

Kaikkialla, missä on ihmisiä, on väitteitä totuudesta, joka suoria tai epäsuoria. "Aivopesulta", miehesi ilmausta käyttäen, ei pysty pakenemaan.

Läntinen nykykulttuurimme on usein ateistisen oletuksen kyllästämä ja siten näennäisestä monipuolisuudestaan huolimatta hyvin yksipuolisesti asiat esittävä. Viemällä lapsesi kirkkoon tarjoat hänelle rikkaamman kulttuuriperustan.

Miehesi katsoo maailmaa mehupillin läpi eikä itse edes huomaa sitä. Tämä on valitettavan yleistä.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä voit viedä lapsen kirkkoon. Jätä mies, jos ei hyväksy.

Ja hyvällä tuurilla mies saa lähivanhemmuuden.

Harmi, kun vieläkin kuvitellaan että äitiys antaa oikeuden päättää yksin lapsen asioista.

Ei mies välttämättä valehdellut. Vakaumuksetkin kun voivat muuttua.

Mielestäni lapsesi ansaitsee sen, että kun hän on riittävän vanha hänelle kerrotaan objektiivisesti sekä ateistisesta että teistisestä maailmankuvasta, ja lapsi saa itse tehdä valintansa.

Totuutena uskontoa opettamalla voi tehdä lapselle ison karhunpalveluksen. Toisaalta mikäli "jumalaa ei ole olemassa" on se opetettava doktriini, eikä sitä perustella mitenkään vaan se opetetaan uskonnon tapaan jonakin, mikä lapsen pitää hyväksyä, se ei ole yhtään erilainen uskonnosta.

Parhaan palveluksen teette lapselle, jos tarjoatte objektiivista tietoa eri vaihtoehdoista (tyylillä "kristityt uskovat Jeesuksen ylösnousemukseen"), haastatte lapsenne katsontakannat loogisin argumentein sitten kun hän niitä muodostaa (ei siksi että ne olisivat väärin, vaan jotta hän oppisi argumentoimaan mielipiteidensä puolesta, ja ehkä hieman hioisi niitä muututtuaan jonkin asian suhteen tiedostavammaksi).

Olen huomannut, että tällä palstalla on enemmän kristittyjä iltaisin. Aamuisin ja päiväsaikaan mollataan uskoa. Mistäköhän johtuu?

T:sydämen kristitty N48

Miehesi on oikeassa. Vie kirkkoon sitten kun lapsi tajuaa jotakin. Eli teini voi käydä kirkossa.

Mies on huomannut jotain, mistä ei pidä ja mitä ei voi allekirjoittaa. Asiat voi tehdä niin monella tavalla. Lapset ottavat kirkon asiat itseensä kovin helposti, pitää olla varovainen.

Ottamatta kantaa uskontoon, niin kyllä mulla särähtää korvaan että suhteen toinen osapuoli sanoo että "saat" mennä kirkkoon. Mikä se mies on tuollaiseen lupia antamaan? Kyllä kai aikuinen ihminen päättää itse, meneekö vai ei. Ja mikäli on miehellä vielä ollut suhteen alussa tieto toisen vakaumuksesta, niin kyllä tuo on ihan suoraan kiusaamista. Ja miksi sen lapsen osalta vain toisen vanhemman vakaumus täytyy ottaa huomioon (tässä tapauksessa ateismi)? Mikäli ei oikeasti usko, ei kirkossa käymisen tulisi liikuttaa suuntaan tai toiseen, sehän on vain rakennus. Ainakaan itsellä ei ole koskaan tehnyt tiukkaa kunnioittaa toisten vakaumusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että tällä palstalla on enemmän kristittyjä iltaisin. Aamuisin ja päiväsaikaan mollataan uskoa. Mistäköhän johtuu?

T:sydämen kristitty N48

Arkisin olen päivät töissä. Vapaalla olen täällä milloin vaan. Minun ei tarvitse mollata uskontoa. En vain ole uskovainen enkä kuulu mihinkään uskontoon.

T. uskonnoton N47

Sinä saat viedä lapsen kirkkoon, jos haluat. Mies voi viedä ateistikokouksiin, jos haluaa.