Kumpi oikeassa mies vai minä

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina mies nukkui puoleenpäivään ja siirtyi sitten n. klo 15 makkariin katsomaan telkkaria. Poistui makkarista vasta puolikahdeksan aikaan, jolloin tulin lukemaan lapsille iltasatua. Miehen käytös ei sinänsä mitään uutta: nukkuu usein viikonloppuisin puoleen päivään ja makaa lopun aikaa sohvalla. Meillä kolme lasta: kaksi ala-asteella, pienin 4v.



Illalla sanoin miehelle ihan ystävällisesti, että miehen käytös raivostuttaa. Ei hänkään tykkäisi, jos toimisin samalla tavalla (ei tykkää, myönsi). Meille sattui vielä olemaan hääpäivä, jonka mies unohti.



Kun olin asiani sanonut, mies suuttui, käänsi kylkeään, eikä sitten ole puhunut minulle kahteen viikkoon. Tänään oli sitten ilmeisesti mököttänyt tarpeeksi, kun tuli hieromaan sovintoa. MINÄ olin miehen mielestä vain niin kovin epäreilu, nalkutan telkkarinkatsomisesta aikuiselle miehelle. Hän kuulemma saa aikuisena itse päättää paljonko katsoo. Näin on, minusta on ihan sama, mutta olisi ihan kohtuullista myös jos hän viettäisi aikaa perheen kanssa (lapset miehen mielestä leikkivät KOKO päivän kavereidensa kanssa, isomman elokuviin kuljettaminen ei kuulunut miehelle koska minä antanut luvan).



Minusta en ole epäreilu, koska

-mies nukkuu aina viikonloppuisin puoleenpäivään

-emme ole kesäloman jälkeen käyneet perheenä viikonloppuisin missään. Yleensäkin minä menen sitten lasten kanssa yksin, koska miehellä tulee aina joku ohjelma telkkarista

-4-vuotias kyllä tarvii seurantaa, vaikka leikkisikin kaverin kanssa pihalla.

-minustakin olisi kiva viettää aikaa miehen kanssa.



Miehestä olen epäreilu, kun toimin telkkaripoliisina aikuiselle.



Kumpi oikeassa minä vai mieheni?