Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistianoppeja?
23.06.2017 |
Pakkomielteistä kontrollointia, asioihin puuttumista, loukkaantumista jos ei saa määrätä, yksinkertaisesti vain vaikeaa käytöstä. Miten jaksatte tai miten olette onnistuneet kestämään? Irti häntä ei valitettavasti saa. Kokemuksia?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on narsistianoppi. Emme ole missään tekemisissä.
Olkaa onnellisia, ettei hän tuppaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on narsistianoppi. Emme ole missään tekemisissä.
Olkaa onnellisia, ettei hän tuppaudu.
Kyllä hän tuppautui, stalkkasi myös kodin lähellä ja sattumalta "törmäsi" meihin. Kolme vuodem laajennettua lähestymiskieltoa hillitsi kummasti.
Ei jaksettu, eikä kestetty, eikä anoppi ymmärtänyt, joten emme ole missään tekemisissä. Parempi näin. Anoppi jäi kuvittelemaan omaa jumaluuttaan apaattien tukemana ja syömään muiden empaatikkojen elämää.
https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…
Tuppautuu ja puuttuu elämään, mutta annas olla jos häntä ohjeistaa jonkin asian suhteen, kantapäät menevät välittömästi maahan. Kuten lapsen hyvinvointiin liittyvässä asiassa. Voidaan olla varmoja, ettei noudata vanhempien toivomusta. Eikä vanhempien pitäisi mitään joutua toivomaan, vaan heidän sanansa on laki.
Kolme vuotta yritin sopeutua, ymmärtää että anoppi on nyt vaan "tuollainen", ja onhan hän mueheni äiti ja lapseni mummu. Jatkuvaa ilkeilyä, mitätöintiä, sekaantumista ihan kaikkeen, jatkuvaa vierailua, kontrollointia, päällepäsmäröintiä... ahdistuin valtavasti ja parisuhde rakoili. Mies yritti äidilleen puhua, tuloksetta.
Jostain löysin rippeitä itsekunnioituksesta, tein anopille selväksi melkoisella volyymillä, että nyt loppui tämä, että minun ylitseni ei enää kävellä. Muutaman kerran kun tämän toisti, niin alkoi mennä perille. Enää ei käy yllätysvisiiteillä kolmesti päivässä. Kovaati harmittelee kylällä, kun ei näe lapsenlapsiaan. Yhtään ei tajua, että itse on välirikon aiheuttanut. Mieskään ei halua ottaa lapsia mukaan äitinsä luona vieraillessa. Etäiset välit on. Anoppia ei ole ikävä, eikä tule ikävä... kauhea ilkeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko ihan täysi narsisti, mutta ainakin lähellä. Välimatkaa useampi sata kilometriä, minulla sekä miehellä välinpitämätön asenne hänen juttuihinsa, sanotaan oma mielipide asiasta ja siinä pysytään eikä anneta yhtään siimaa hänelle. Kaikkiin nyyhkytyksiin ja itkuihin jätetään reagoimatta tai kommentoidaan tyyliin "no se on voi voi, kasva aikuiseksi".
Ihana anoppi. Haukkuu ja kritisoi kaikkea ja kaikkia, edes omat lapset ja lapsenlapset eivät säästy moitteilta. Hallitsee rautaisella otteella. Ja voi sitä raukkaa, joka ei hänen tahtoonsa taivu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuppautuu ja puuttuu elämään, mutta annas olla jos häntä ohjeistaa jonkin asian suhteen, kantapäät menevät välittömästi maahan. Kuten lapsen hyvinvointiin liittyvässä asiassa. Voidaan olla varmoja, ettei noudata vanhempien toivomusta. Eikä vanhempien pitäisi mitään joutua toivomaan, vaan heidän sanansa on laki.
Meillä anoppi esim syötti lapselle leipää, vaikka oltiin kerrotti, ettei pienen vatsa kestä. Oli miehelle naama tyytyväisessä virneessä kertonut, kuinka oli hyvin leipä maistunut lapselle. Mitä siitä, että seuraavana yönä ei pieni nukkunut silmäystäkään, vaan huusi ja ripuloi vatsakipuisena....
Nämä ja noin miljoona vastaavaa muuta tempausta myöhemmin.... ei tarvi vahtia meidän lapsia enää. Ikinä. Ei, vaikka kuinka maanittelee ja syyllistämällä yrittää lapsia yökylään. Onneksi mies on samaa mieltä.
Elämä on opettanut pitämään puolensa, noin voimakkaasti dominoivan ämm... anopin kanssa olisi muuten täysin mahdotonta elää.
Alue: Aihe vapaa
Miehelläni on narsistianoppi. Emme ole missään tekemisissä.