Juhannusmasennus - keskusteluketju

Juu. Koti on kuin sikolätti ja huomenna meille marssii miehen sukulaisia juhannukseksi. Mies ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään (nytkin istuu pihalla ja juo kaljaa) enkä kyllä minäkään aio. Olen onneksi töissä itse suurimman osan ajasta ja jään mielelläni ylitöihinkin.

En ole vielä päättänyt, jaksaako sitä tänään nousta ylös... Huomenna varmaan sama juttu.

Eipä noista kalenteripäivistä paljon tartte muutenkaan välittää, kun en niitä mitenkään vietä, mutta jotenkin erityisen hassulta tuntuu ajatus että mitään pitäisi tehdä keskellä lomaa. Siis jos ei nappaa. Rentouttavaa ja palauttavaa kesää kaikille, tehkää niin kuin oikealta tuntuu!

Todella tylsää. Haluaisin olla muiden ihmisten parissa ja maalla.

En vietä mitään pakkojuhlia. Minulla on tosin ympärivuotinen masennus, mutta jo ennen sitä olin juhlien suhteen meh. Lapsena ne tietty olivat kivoja ja teininä biletettiin, mutta aikuisiällä ihan sama. En välitä. Ei ole rahaa, ei ole heilaa, ei ole mitään. Ajattelin lukea kirjaston kirjan loppuun. Se on aika hyvä.

En halua maalle enkä ihmisten pariin. Ei minusta olisi mitään iloa kuitenkaan. Olen vain maannut monta päivää sängyssä. Ei ole nälkä, ei ole jano. Tänään olen syönyt pari hedelmäkarkkia ja juonut aamulla teetä. Sain kuitenkin viimein pestyä pyykit ja tiskattua, ja käytyä suihkussa. Tätä on juhannusmasennus. Syvää ja harmaata. Voi kun sataisi. Oikein rankasti.

Sateesta minä pidän.

Erakoidun perheeni kanssa mutta en jaksa olla sosiaalinen. Perheestäkään ei ole minulle voimavaroja. Haluaisin olla vain IHAN RAUHASSA. 9-vuotisen perhe-elämän tulos.

Ja erakoitumisen syy on äitini, joka haukkui minut lapsena sanoen, että minusta ei kukaan pidä, ellen ole tällainen tai tuollainen. Olemalla minä minusta ei kukaan pidä äiti haukkui. Tätä joudun epäilemään kaikista ihmisistä, joten en jaksa enää koittaa olla sosiaalinen ja järjestää edes lasten takia ohjelmaa.

5

Haluaisin viettää juhannusta mukavien ihmisten seurassa, ihan sama mitä tehdään ja ollaanko maalla vai kaupungissa. Ei vain ole seuraa, kun en osaa tai uskalla tutustua ihmisiin muuten kuin työn tai muun yhdessä tekemisen kautta. On ahdistavaa mennä yksin juhannusjuhliin ja muihin tilaisuuksiin, joihin ihmiset yleensä menevät seurassa. Vaikka niissä näkee muitakin yksin liikkeillä olevia, en keksi mitään luontevaa syytä jonka nojalla voisin heille jutella. Jostain syystä halu tutustua ei ole hyväksyttävä syy ihmisille puhumiseen.

Tuntuu todella rauhoittavalta nähdä näitä "en jaksaisi juhannusta mökillä perheen kanssa" vastauksia, koska tällä hetkellä haluaisin itse mökille juhannuksena eniten!

Mietin liikaa tätä tylsää aikaa yksin kotona. Hauskaahan mulla on aina kotonakin ja tekemistä keksin yleensä yksinkin, mitä Juhannus muuttaa?

Me kaivattaisiin niin kovin kaveriperhettä, olisi kivaa viettää juhannus toisen perheen kanssa grillaten ja juhannuskokkoa katsellen. Oman perheen kanssa on ihanaa, mutta kun me ollaan aina vaan oman perheen kanssa. Kotijuhannus siis edessä, ilman sen ihmeellisempiä suunnitelmia. No eipähän tarvii siivota tai laittaa ruokaa isommalle porukalle.

Muistutan usein itselleni, ettei se päässä kuviteltu ole lähes koskaan se todellinen hetki. Miten monta kertaa olen kuvitellut että en halua tai haluan lähteä johonkin, niinkuin nyt Juhannuksena, mutta huomaan paikan päällä miten jo kaipaan pois? Toivottavasti tämä auttaa muitakin muistamaan, ettei se meno välttämättä olisi ollut sitä mitä siitä etukäteen ajatteli.