Kokemuksia masennuksesta ja masennuslääkityksestä

Mieheni sai reilu viikko sitten viikonlopun juhlimisen jälkeisen syvän ahdistustilan ja meni käymään jopa lääkärissä huonon henkisen olotilan vuoksi. Mies soitti tämän jälkeen minulle ja kuulin hänen itkevän ensimmäistä kertaa ikinä (olemme olleet n. 5v yhdessä). Mies sai ensialkuun viikon sairasloman töistä depression takia. Maanantaina hän kävi uudelleen lääkärissä ja hänelle määrättiin viikko lisää lomaa, SSRI-lääkkeet, sekä lähete psykologille ja työterveyshoitajalle.

Tätä akutisoitumista edelsi noin vuoden verran pientä alakuloisuutta, jonka mies luuli johtuvan työpaikasta ja vaihtoi työpaikkaa vuoden vaihteessa, kuulemma hänelle unelmatyöpaikka. Alakuloisuus ei kuitenkaan hävinnyt työpaikan vaihdon myötä.

Miehen työ on it-alalla, joten koneen ääressä tulee vietettyä koko päivä. Vapaa-ajalla myös suuri osa menee tietokoneen tai television ääressä. Ruutuaikaa tulee arviolta 8-12h päivässä. Mies näkee kavereitaan harvoin vapaa-ajallaan, lähinnä keskustelee netin välityksellä. Peruskunto on kuitenkin hyvä, sillä käy myös säännöllisesti salilla ja lenkillä. Mies on iältään parikymppinen, ei aiempaa masennustaustaa. Nukkuu yönsä yleensä kaupunkikämpässämme huonosti, olen satavarma että johtuu liiallisesta ruutuajasta. Olen itse nyt koko kesän töissä maalla kun mies taas kaupungissa.

Mielestäni masennuslääkkeet iskettiin aivan liian helposti kouraan. Ymmärrän, että akuutissa vaiheessa ne voivat kohentaa olotilaa, mutta haluaisin miehenkin miettivän pidempiaikaista ratkaisua. Mies vietti sairaslomansa täällä maalla, nukkuen pitkään ja herättyään istuen pimeässä huoneessa pelaten vaikka ulkona oli valoisaa ja lämmintä sekä kevyttä puuhasteltavaa tai kävelyreittejä runsaasti tarjolla. On nyt vanhempiensa luona, missä varmaan äiti passaa ja saa taas makoilla ja istuksia sisätiloissa passiivisena. Kun mieheltä itseltään kysyy masennuksen syytä, ei osaa sanoa mitään tiettyä ahdistavaa tekijää. Haluaisin miehen viettävän totaalista elektroniikkalakkoa muutaman päivän.

Onko teillä kokemuksia omakohtaisesta/lähipiirin masennuksesta? Haluan tukea miestä kaikin tavoin. En pidä yhtään ajatuksesta, että nuorelle miehelle isketään SSRI-lääkkeet kouraan muutaman minuutin puhumisen perusteella. Lääkäri ei yhtään kaivanut esille esimerkiksi miehen perusarkipäivää, johon olennaisesti kuuluu passiivisena istuminen ja yksinolo.