Näinkö masennusta hoidetaan?
Minulla on tuttavaperhe, jossa on eläkeikäiset vanhemmat ja keski-ikäinen tytär. Tytär kävi aikoinaan koulua ja valmistuikin viimein, käy nykyisin työssä, johon pääsi suhteilla. Työ ei siis vastaa koulutusta, ja palkka on ilmeisesti pieni. Vanhemmat maksavat hänelle kaikenlaista, matkoja, kodinkoneita, huonekaluja, ja vain paras kelpaa. Jotain masennusta ilmeisesti on. Vanhemmat myös varovat sanojaan, saattavat suorastaan valehdella asioita, kai siksi, että tytär ei hermostusi. Kun oma tyttäreni avioitui, vanhemmat unohtivat kertoa asiasta. Kun olin lastenlapseni kanssa heillä, vanhemmat eivät kiinnittäneet lapseen mitään huomiota, kehuivat vain omaa tytärtään, joka on siis tosiaan jo keski-ikäinen. Tyyliin kuinka kaunis tämä on, kuinka taitava jne. Ja tytär kehräsi vieressä. En siis tällä tarkoita, että lasta olisi erityisesti pitänyt huomioida, mutta oudolta tuntui täydellinen dissaus. Tällaista perheen elämä on ollut pitkään. Tytär asuu siis omassa asunnossa, vanhemmat avustavat. Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. Minusta tämä ei ole tuon tyttären parhaaksi, ja mietin, pelkäävätkö vanhemmat jopa häntä. He eivät ainakaan koskaan ole häntä vastustaneet. Vanhin tyttöni hänen ikäisensä, ja pitkään olemme asuneet lähekkäin. Perheeseen kuuluu myös poika, joka on saanut pärjätä itsekseen lapsesta saakka. Tienasi itse taskurahansa jo lapsena. Olen jotenkin ymmälläni, en tiedä, mitä ajattelen.
Kommentit (7)
Parempi , ettei ajattele mitään, kun ei tiedä mistä on kyse. Asia on heidän omansa ei sivullisten.
Ethän sinä voi tietää siitä perheestä mitään. Todella outoa, että kirjoitat asiasta.
En tullut itsemurhauhkaa ajatelleksikaan. Ehkä sellaisen pelosta on kyse. Kyllä minä perheen olen pitkään tuntenut, ja sääliksi käy vanhempia. Tarvitsisivat apua itse jo. Ja voisivat ostaa esim. Uusia huonekaluja itse. Ei ole siis minun asiani. Pyysivät minut tosiaan jokin aika sitten kahville, mutta eivät jutelleet juuri muuta kuin kehuivat tuota tytärtä. Tuntui, että roolini oli olla ulkopuolinen yleisö ja ihastella mukana. Valitettavasti en voi pitää tuosta tyttärestä, hän oli aika hankala ja hemmoteltu jo kouluiässä. Äidillä oli hoitolapsia, mutta joutui luopumaan työstään, sanoi silloin, että oma tytär ei tykkää. Jatkossa en mene, itse ovat soppansa keittäneet.
Kyllä: perheissä voi olla sairasta ja sairastuttavaa ihmissuhdedynamiikkaa.
Eri asia on voiko sille ulkopuolelta mitään. Arvaat varmaan itsekin että jos otat kahvipöydässä puheeksi että "teillähän on erikoisen läheiset välit, lieneekö enää tervettäkään", niin ei siitä mitään kovin hyvää seuraa.
Peliin ei tarvitse mennä mukaan, mutta ei tarvitse myöskään hylätä tätä outoa perhettä jos yhteyksissä olo on sinusta palkitsevaa.
Minun mielestä ap on outo. Miksi tuttaviesi pitäisi puhua vain ap:n asioista ja tyttärestä? Etkö itse voinut ottaa tyttäresi avioitumista puheeksi? Miksi tuttavaperheen pitäisi aloittaa keskustelu sinun perhejuhlistasi? Ja tuo että menet kyäilemään jonkun lapsenlapsen kanssa, ja odotat että keskustelu pyörisi hänen ympärillään. Ei kaikkia kiinnosta ventovieraat lapset ja heidän läsnäolo. Mikököhän tämänkin aloituksen perimmäinen tarkoitus oli.
Ap ei tainnut sanoa, että tuossa kahvipöydässä olisi pitänyt puhua VAIN hänen asioistaan. Minusta ainakin on hyvin outoa, jos siellä on puhuttu VAIN tuosta perheen tyttärestä, kuten tuosta ymmärsin. Tuosta jutusta tulee mieleen, että perhe on henkisesti varpaillaan tytön edessä, ei uskalleta sanoa tai tehdä mitään, mikä voisi häntä järkyttää. Toki me emme tiedä, mitä voisi seurata, jos tyttö järkyttyisi. Hänhän voi pahimmassa tapauksessa olla jopa väkivaltainen.
En tiedä masennuksen hoidosta, mutta maalaisjärjellä ajatellen tässä mennään pahasti metsään. Joku tuolla edellä kirjoitti, että perhe tietäisi, mikä on lapselle parasta. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, monia lapsia otetaan huostaan, monet itkevät pitkään aikuisina vanhemmiltaan saamaansa huonoa kohtelua, moni valittaa, että heitä ei kotona kannustettu tai tuettu. Eivät vanhemmat automaattisesti ole parhaita vanhempia lapsilleen.
Tässä on minusta kyse läheisriippuvuudesta ja hyvin kieroutuneista perhesuhteista. Tähän on varmasti syitä, joita kukaan muu ei voi tietää. Oma neuvoni olisi antaa asian olla ja pistää suorastaan välit poikki. En usko, että ap tekee tuollaisella tuttavaperheellä mitään, kun lapsennekaan eivät taida olla enää keskenään tekemisissä. Jos vaikka tapaatte ohimennen kaupassa tai pihalla, voit vaikka moikata lyhyesti ja jatkaa matkaa.
No se on sen perheen tapa hoitaa masentunutta. Niin moni päätyy itsemurhaan etten ihmettele jos vanhemmat ylihuolehtii. Voivat myös tehdä karhunpalveluksen mutta kukapa sen tietää mikä on parasta juuri heidän lapselle.