Oon alkanut ajatella negatiivisesti miehestäni

Ehkä se on vain raskaushormoneja?

On se alkua. Jätä se soka! Jo ajoissa.

No, millä tavoin itse  olet aktiivinen ja rakentava, "huomaavainen aviovaimona"? Osoitatko kiinnostusta miehen harrastusta / harrastuksia kohtaan? Kysytkö kuulumisia työpäivän jälkeen jne. eli osoitatko välittäväsi.

- Jotain yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, kun on se tuleva lapsikin saatu aikaiseksi. Kannattaisi ehkä lähestyä miestä ilman vaatimuksia, kiinnostua hänen asioistaan. Ehkäpä hän on masentunut ja tuntee riittämättömyyttä: perhe huolehdittavana ja vaimo vain potkimassa persuksiin. Ehkä on muita terveysongelmia, joista ei osaa puhua.

Onko nyt mahdollista, että hän on sellainen kiltti ja tavallinen suomalainen mies, joka ei kelpaa naisille, koska pitäisi olla parempi kuin osaa.

Jos lähdet korjaamaan suhdetta, älä aseta rimaa liian korkealle vaan etene pienin askelin eli tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän: osoita hellyyttä, ole kiltti, kohtelias, ystävällinen.

Ei ollenkaan huono asia, että mies ei juo ja on kiltti lapselle - luuletko, että löytäisit lapsillesi paremman miehen isäpuoleksi, tai että olisit onnellisempi ja pärjäisit paremmin yksinhuoltajana.

Negatiivista vai negatiivistä?

Miehellä kaikki on hyvin. Hän vaan on sen luonteinen ettei tykkää tehdä samoja asioita. Välillä tuntuu että miten ollaan edes löydetty yhteen kun ollaan erilaisia / halutaan eri asioita.

Se vaan kun tuntuu että omat tunteet ovat kuolleet ja tilalle tullut todella negatiivisia ajatuksia miehestä. En enää edes kunnioita häntä. Tahtomattani haukun.

Enkä jaksa enää itse panostaa tähän kun ei oo mitään mielenkiintoa.

Kuitenkin lasten takia tietysti haluaisi yrittää...

Poden tästä ihan todella huonoa omaatuntoa koska mies on tosiaan kunnollinen, rehellinen, huomaavainen, aivan fantastinen isä. Mutta minua hän ei enää sytytä. :(

Ap

Ehkä itse olet se ongelma ja projisoit yleistä elämään kyllästymistäsi mieheen, tylsyys on siis miehen vika ja sinä kun olet niin kiinnostava, erinomainen ja jännittävä?

Nyt tutkit hieman itseäsi. On luonnollista, että ihmiselle tulee elämänvaiheita, jolloin summaa tähänastista ja miettii tulevaa. Teillä perhe kasvaa ja sinä haluaisit nyt jotain muutakin muutosta. Muutoksen ei tarvitse olla repivä ja rikkova. Periaatteessa asiat ovat hyvin, kuten toteat, mies on sanalla sanoen kunnollinen (oman kuvauksesi mukaan).

Kriisi on sinun ja syytät siitä miestäsi. Kyllä varmasti elämäsi kiinnostavaksi muuttuu, jos ryhdyt hajottamaan perhettä tässä tilanteessa.

Avioliittoneuvolaan tai muuhun terapiaan, mars.

- Tokihan elämä mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää olisi esim. pahoinpitelevän, valehtelevan ja pettävän miehen kanssa, mutta kaikkea ei vain voi saada. Mikset siis yrittäisi tehdä hyvää näistä aineksista, jotka sinulle jo on annettu?

Sama juttu. 2 pientä lasta, mies ei sytytä yhtään. Ärsyttää lähinnä. Yhdessä vuosia, riitojakin vuosia ja meillä on täysin erilainen maailman katsomus ja kiinnostuksen kohteet.

Mies juo alkoholia harvoina vapaa-ajan hetkinään eikä juuri lapsia hoida. Kova työmies toki on.

Mutta tässä ollaan yhä, en tiedä paraneeko tämä ikinä. Ehkä paraneekin. Tiedän, että minunkin pitäisi peiliin katsoa, vaan kun en jaksa. En ainakaan niin kauan kun yksin hoidan lasten yöheräämiset.

Voimia ja jaksamista ap:lle. Yritetään jaksaa!

Toinen lapsi takaa sinulle paremmat elarit ilmeisesti? Olet säälittävä.