Kuinka paljon nuorelta pitää jaksaa ottaa inhottavuutta niskaan?

Ihan tyynesti pakkaat teinin kamat valmiiksi, ja toteat, että ovi on tuolla, jos kunniotus on tuota luokkaa, pärjää varmasti vallan mainiosti itsenäisesti.

Teiniä on vähän turha alkaa enää kouluttamaan ja opettamaan, se kasvatustyö tehdään jo ihan lapsesta asti.

Kyllä elämä opettaa.

Ainakin voit viikko- tai kuukausirahalle sopia kiinteän summan, sen on sitten riitettävä tai ylimääräsiätä voi hankkia työtä vastaan.

Meillä vasta 10v jonka kanssa asuminen on tuskaa.... pidän kiinni siitä että jokainen huomioi toisia sen verran ettei aiheuta tarpeetonta työtä muille... siis siivotaan omat sotkut ja katsotaan mihin tavarat käsistä putoaa. Paska mutsi kuulemma.

Olisi kiinnostavaa kuulla teininkin versio. Ehkäpä sinussa on vikaa?

Mun 5v sanoo kanssa, että oon paska äiti, ei halua asua mun kanssa, vihaa mua, potkii jne. Kuuluu ikään. :D Se alkaa 5v ja loppuu sitten aikuisena. Kyllä ne meitä silti rakastaa ja katuvat piilossa sanojaan, mutta ei sen näyttäminen ole helppoa. Sinä teet selväksi, että vaikka kuinka vihasi ja sanoisi mitä vaan, hän on sinulle siitä huolimatta rakas ja tärkeä. Ja kyllä saa teinillekkin suuttua, kunhan ei mene liian pitkälle. Heitä esim ulos tai pakkaa kamoja kuten yllä ehdotettiin. Rikot sen maagisen luottamuksen mikä on vanhempia kohtaan. Ovat teineinä hyvin herkässä iässä.. Mutta olisin kyllä toiminut samoin, en olisi antanut rahaa ja olisin kysynyt oletko ansainnut ne? :)

Sitä teini-ikäistä pitää vain sietää. Kuuluu kasvuprosessiin, vanhemmista irtautuminen menossa.

Meillä myrskyistä aikaa yhden teinin kanssa neljä vuotta kunnes rauhoittui. Vuosi sitten muutti pois kotoa.

On pahoitellut käytöstään teininä ja myös myöhemmin. Meillä on hyvät välit, olemme paljon tekemisissä ja osoitetaan tunteita avoimesti. Halataan ja kerrotaan rakastavamme.

Lapset on erilaisia, jokainen on oma persoonansa. Joillakin on kasvukivut aikuisuuteen suuremmat, toiset taas voi olla helppojakin teini-iässä. 

Jaksamista, kyllä se siitä. Asiantuntijat sanoo, että silloin asiat ovat hyvin jos teini uskaltaa näyttää tunteensa kotonaan, kasvuymäpäristö on turvallinen. Tämä ei tietenkään poista sitä että teiniä kasvatetaan ja ohjataan parempaan käyttäytymiseen. Huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä ja sen voi osoittaa, huonoa käytöstä voi ymmärtää. Jokainen miettiköön omaa lapsuutta ja nuoruutta, miten se meni omassa perheessä itseltä ja sisaruksilta.

äiti ja opettaja

Meillä on aikuinen äiti, joka ei esitä marttyyria kuten sinä. Jo sillä saa itselleen helpot teinit, koska kuka oikeasti haluaa äidin, joka ei edes yritä ymmärtää lapsiaan ja silti pidä rajoja.

Tuo lapsi oli ennen murrosikää ihan kiva ja se tykkäs musta hirveesti. Nykyään taitaa vihata.

Eilen illalla riita tuli siitä, että muksut olivat mytänneet kuivausrummusta kosteita vaatteita ikeakassiin.

Mä oon selvittänyt aikaisemmin ihan hiton monta samanlaista keissiä, kun tytöt ovat mytänneet muiden pyykit pois tieltä ja ne löytyvät parin päivän päästä ummehtuneina ja kamalassa rypyssä.

Huusin siis, että touhu on niin idioottimaista ja vaadin,että he pesevät ja kuivaavat ne uusiksi. Nyt oon kuulemma sitten se joka aina huutaa ja haukkuu lapsiaan idiooteiksi.

Mistähän se huuto ja nipottaminen kumpuaa? Väsymyksestä, siitä että saa sanoa samasta asiasta kymmeniä kertoja ja taas se tapahtuu.

Meillä ei ole viikkorahaa, vaan ostan tarvittatavat vaatteet ja välineet, taskurahaa saa töitä tekemällä. Tää on sitten tietysti johtanut siihen, että kaikesta pitäisi maksaa, niin että oma lautanen ei liiku olkkarista tai omasta huoneesta takasin keittiöön ilman rahaa tai kauheata rähinää.

Ap.

No meillä ei kukaan, ei kukaan koskaan puhunut haistatellen vanhemmille tai haukkunut.

Eikä ollu ankarat vanhemmat vaan pienestä pitäen opetettu ja kasvatettu meidät.

Tosin, ei omatkaan lapset meille puhu ikinä noin. Mistä lie sitten johtuu, mutta ihmisen kunnioitus on ihan perus käytöstapoja ikään katsomatta.

Ja joo.. yksi vastaaaja on kyllä oikeassa siinä,että oon ottanut itselleni jonkun marttyyrin osan, jota vihaan itsekin. Valitan -napisen- säälin itseäni ja korjaan sitten muitten sotkuja. Ja rähjään ja huudan. Mä en oikeasti tiedä, miten tämän saisi toimimaan niin, että kaikilla olisi täällä suhteellisen mukavaa.

Ei mulla ole lasten suhteen kaikki mennyt persiilleen: Vieraat kehuvat mun lapsia fiksuiksi,upeiksi ja sanavalmiiksi. He menestyvät koulussa paremmin kuin hyvin. Täällä kotona vaan on ainakin mulla tosi paha olla. Mä oon väsynyt ja kai vähän masentunutkin. Työpäivä vie 9h +tunti suuntaansa matkoihin. Mies ei tee kotitöitä, paitsi imuroi ja raivaa joskus.

Ap

Älä sure ap. Kyllä teidän tilanne vielä helpottaa. Murrosikä voi olla vaikea, vaikka miten hyvin olisi tehty kasvatustyö. Mä taistelin myös nyt jo nuorten aikuisteni kanssa kotitöistä. Oli monesti aivan tuskaa ja otti todella päähän. Nyt pitävät omia huushollejaan ihan hyvässä kunnossa. Ihmettelin toiselle kerran, että sun vessa on aina niin siisti ja vastaus oli, että opin sen kotona; vessan pitää olla niin siisti, ettei tarvi hävetä, jos tulee yllätysvieras, joka pyytää heti päästä vessaan.

Toinen lapsista seurustelee ja kotitöiden jakaminen sujuu kuulemma ilman mitään hankaluuksia :)

Mutta kyllä mä suutuin monta kertaa heille, kun olivat teinejä, ja olin kyllä välillä itse aivan ääliö. Liian myöhään tajusin, että heidän kiukkuunsa ja ahdistukseensa voi olla kodin ulkopuolisia syita, joista eivät ainakaan sillä hetkellä olleet halukkaita/valmiita puhumaan.

Tsemppiä ap ja kaikki teinien vanhemmat, jonakin päivänä helpottaa.

Teinin hommana on ottaa fyysisen irtioton lisäksi myös henkinen irtiotto kotoa. Se on osa itsenäistymistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo lapsi oli ennen murrosikää ihan kiva ja se tykkäs musta hirveesti. Nykyään taitaa vihata.

Eilen illalla riita tuli siitä, että muksut olivat mytänneet kuivausrummusta kosteita vaatteita ikeakassiin.

Mä oon selvittänyt aikaisemmin ihan hiton monta samanlaista keissiä, kun tytöt ovat mytänneet muiden pyykit pois tieltä ja ne löytyvät parin päivän päästä ummehtuneina ja kamalassa rypyssä.

Huusin siis, että touhu on niin idioottimaista ja vaadin,että he pesevät ja kuivaavat ne uusiksi. Nyt oon kuulemma sitten se joka aina huutaa ja haukkuu lapsiaan idiooteiksi.

Mistähän se huuto ja nipottaminen kumpuaa? Väsymyksestä, siitä että saa sanoa samasta asiasta kymmeniä kertoja ja taas se tapahtuu.

Meillä ei ole viikkorahaa, vaan ostan tarvittatavat vaatteet ja välineet, taskurahaa saa töitä tekemällä. Tää on sitten tietysti johtanut siihen, että kaikesta pitäisi maksaa, niin että oma lautanen ei liiku olkkarista tai omasta huoneesta takasin keittiöön ilman rahaa tai kauheata rähinää.

Ap.

Miksi huudat? Lopeta huutaminen, vajoat huutamalla sinne teinitasolle.

Nyt teille tulee kuukausirahasysteemi. Määrittelet mitä teini sillä kustantaa ja sen pitää riittää, seuraavan kerran rahaa tulee seuraavassa kuussa.

Kuukausirahasta vähennät kaiken p e r seilyn, ja sitten annat niidet vaan raivota ja pysyt itse stoalaisen tyynenä, että näin se kuulkaa ipanat nyt menee. Ja p a s kamutseiluun voit vasta, että se on äitinä sun hommasi huolehtia heistä ja olla p a skamutsi :).

T. kahden teinin äiti

Opetat kakaralle että teoilla ja sanomisilla on seurauksia. Jos teini vittuillee, niin vittuilet takaisin ja poistat ylimääräisiä etuuksia. Puhelin, merkkivaatteet, viikkoraha tai läppäri eivät ole mitään peruskoikeuksia jotka kuuluisi huollettavalle hankkia. Lämmin koti, rauhallinen paikka nukkua ja opiskella, sekä monipuolinen ravinto ja asiallinen vaatetus riittää. Seuraavan kerran kun pyytää rahaa vaatteisiin, niin lähdettä kirpparille.

Se nyt vaan kuuluu asiaan että teinit riitautuu vanhempiensa kanssa sen verran että haluttaa lähteä omilleen.

 Ite aatellu vastaavassa tilanteessa eläen, ja kuunnellen, kuinaloittaja, että siedän täysi-ikäisyyteen asti pitkin hampain ja sen jälkeen ei paljon tarvi olla tekemisissä. Kumpikiin elää omaa elämäänsä ilman että toisen tavat tai käyttäyytiminen ärsyttää.