Sitkein ihailijasi? Kuinka kauan jaksanut jatkaa toivotonta piiritystään?

Koko opiskeluajan. Se oli todella kiusallista, lahjoja, kukkia, piirittämistä ja spanielinkatseita. Ei auttanut olla ystävällinen ja sanoa, että ei onnistu. Ei auttanut olla ilkeä ja sanoa, ettei onnistu. Ei  auttanut olla välinpitämätön. Valmistumisen jälkeen pääsin tyypistä eroon. Hän meni naimisiin naisen kanssa, jolla on sama etunimi kuin minulla (ei nyt sinänsä kauhea ihme, mutta jotenkin creepya) ja kun minä menin naimisiin, hän toivotti pikaista avioeroa, kun tapasimme opiskelukavereitten vuositapaamisessa. 

Yksi naispuolinen ystäväni. Ei jätä rauhaan, ja jatkaa vainoamistaan, vaikka olen laittanut ystävyyden poikki monta kertaa. Haluaa ilmeisesti olla kuin minä, matkii ja varastelee minun kavereitani, puhuu ne puolelleen. Epävakaa ihminen, ehkä narsisti? Vai olisiko bi?

Oletko sanonut selvästi ettei kiinnosta?

Kukaan ei ole koskaan ihastunut muhun mutta itse olen tälläkin hetkellä ihastunut erääseen pelimieheen. Olen roikkunut hänessä jo yli kaksi vuotta :( Ajattelen häntä valehtelematta lähes koko ajan. Illalla kun menen nukkumaan hän on viimeisenä mielessä ja heti aamulla kun herään. Olin juuri yli 3 kk laittamatta hänelle viestiä kunnes pari päivää sitten taas ratkesin ja tuli laitettua viestiä, luulin jo päässeeni hänestä yli mutta ei, taas mennään. On tehnyt selväksi ettei halua musta mitään, ei edes fuckbuddya. Ei yleensä edes vastaa viesteihini. Stalkkaan häntä myös somessa jatkuvasti... Kai mä olen sairas päästäni. Toivon että jos ja KUN pääsen tästä ihastuksestani yli, en ihastu enää ikinä. Mun pää ei kestä sitä.

Mulla on näitä ollut useitakin. Lihoin ja toivon että olen nyt liian ruma ahdisteltavaksi. Terveyssyistä pitäisi laihtua mutta en jaksa enää yhtään hullujussia kannoilleni.

Puoli vuotta. Samaan harrastusporukkaan kuuluva mies, olimme molemmat kolmekymppisiä sinkkuja. Mies ei tehnyt suoraa aloitetta, ei ilmaissut olevansa kiinnostunut tai pyytänyt treffeille. Sen sijaan teki tikusta asiaa päästäkseen juttusilleni ja alkoi kutsua minua luokseen kaveriporukkansa illanviettoihin. En ollut hänestä kiinnostunut ja tilanne oli siksi kiusallinen, että näin miehen selvästi olevan kiinnostunut, mutta en voinut torjuakaan häntä, koska selkeä aloite puuttui. Yritin sen sijaan pitää häneen kohteliasta etäisyyttä ja torjuin illanviettokutsut vaihtelevilla verukkeilla, mutta mies ei ottanut onkeensa.

Lopulta tekosyiden keksiminen ei enää auttanut ja jouduin sanomaan miehelle, että arvelen hänen olevan minusta kiinnostunut, mutta minä en tunne samoin. Mies ymmärsi tilanteen ja lopetti piirittämisen. Myöhemmin kuulin hänen käyttäneen tätä samaa taktiikkaa muihinkin tuttavapiirimme naisiin yhtä huonolla menestyksellä. Opin episodista ainakin sen, että on kurjaa olla yksisuuntaisen ihailun kohteena, kun aloitetta ei kuulu. Silloin ihastuksen kohteelle voi olla todella noloa ja vastenmielistä ottaa tilanne puheeksi. Arvostan sitä, että ihastunut ottaa torjutuksi tulemisen riskin ja tekee reippaasti aloitteen.

Entinen luokkalaiseni yläasteajoilta. Olimme silloin ihan hyviä kavereita, ja kävimme kerran treffeilläkin mutta juttumme loppui siihen että poika kävi kaverini kanssa ulkona.

Mutta nyt, 21-vuotiaina, hän ei ole vieläkään päässyt yli minusta. Laittelee viestejä minulle, joskus soittelee, ja viestien sisältö vaihtelee kuulumisten kyselystä siihen, että hän haluaisi harrastaa seksiä kanssani/nuolla pilluani/seurustella kanssani (useimmiten kännissä möläytetty nämä jutut). Joskus pitää kuukauden tai parin tauon, kunnes aloittaa taas juttelun minulle.

Tuota seurustelunaloitushommaa en ymmärrä, sillä 1) hän tietää minun seurustelevan toisen kanssa 2) hän asuu nykyisin 100 km päässä kotikaupugistamme 3) emme ole jutelleet kasvokkain ysiluokan jälkeen. Pari kertaa olemme törmänneet julkisella paikalla näiden vuosien aikana, mutta emme ole jutelleet mitään.

Lisäksi hän viestittelee minulle siitä, jos on käynyt treffeillä tai tavannut jonkun kivan tytön tai jos on saanut mätsin Tinderissä. Ihan kuin mua kauheesti kiinnostais hänen naisseikkailunsa :D Aina joskus olen hänet estänyt Whatsappissa, mutta ottanut jossain kohtaa estot pois kun juttelumme on ollut pitkään täysin asiallista + puhelinlaskun pienentämiseksi. Kaverina hän on mukava, tulimme tosi hyvin juttuun nuorempina mutta nuo lieveilmiöt mietityttävät.

En tajua tuollaista kissa-hiiri-leikkiä, ettei voi sanoa suoraan ettei ole kiinnostunut. Tai olla vastaamatta viesteihin. Kertoo kyllä siitäkin ihmisestä, johon ollaan ihastuttu, että nauttii huomiosta jos ei voi olla vastaamatta viesteihin. Itse olen vastaavissa tilanteissa vaan ollut vastaamatta puheluihin, viesteihin, mahdollisesti poistanut kavereista esimerkiksi facebookissa jos yhteydenotot ei ole loppuneet ja jos olen nähnyt jossain, en ole vaan vastannut kysymyksiin kuin ihan lyhyesti "joo" "ei" yms. Enkä itse kysy mitään. Yhteydenotot kyllä loppuu ellei toinen osapuoli ole jollain tavalla sairaasti kiinnostunut...

Aika tarkkaan 20 vuotta.

Eipä oo ikinä ollu tollasta ongelmaa. Erittäin rauhassa on saanut ja saa olla.

12 vuotta. Se on oikeastaan aika romanttista.

Voi olla romanttista, mutta enimmäkseen hyvin ahdistavaa jos joutuu olemaan tekemisissä usein.

Tämä mies on uskonut välillä noin kahden päivän ajan että pitäisi ottaa etäisyyttä, kunnes taas huomaan hänen tuijottavan jossain. On jatkunut reilusti yli vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on näitä ollut useitakin. Lihoin ja toivon että olen nyt liian ruma ahdisteltavaksi. Terveyssyistä pitäisi laihtua mutta en jaksa enää yhtään hullujussia kannoilleni.

Mulla sama. Viimeisin on mieheni kaveri jota näin erään harrastuksen parissa.

Ei kuule auttanut lihominen ja raskaus.

Nyt ei ole pitänyt edes mieheeni mitään yhteyttä (onneksi) ja pelkään että kun kohta synnytän ja saan itseni kuosiin niin se alkaa uudestaan. Jotenkin tuntuu että nyt ottaa tietoisesti etäisyyttä että saa tunteensa laantumaan tms.

Tämä mies pyöri työpaikan oven takanakin kun töistä pääsin ja tuli työainanani työpaikalleni.

En ole missään määrin kiinnostunut. Mies on kauhea ja epäsiisti.

Ja tosiaan olen parisuhteessa ja muutenkin uskollista tyyppiä.

Nuoruudessa näitä vainoajia oli useinkin. Tosi kamalaa.