Mies käsittelee vaikeita asioita. Käyttäytyy kuin toinen ihminen ja on etäinen. Suhteemme on tuore. Annanko olla?
Sanoo hänellä olevan ristiriitaisia tunteita minua kohtaan. Haluaa olla kanssani mutta toisaalta ei kuitenkaan tällä hetkellä. Sanoo minun olevan tärkeä ja rakastaa.
Kuitenkaan ei enää laita omatoimisesti viestiä. Paitsi toivottaa huomenet ja välillä kyselee vointiani.
Ei hymiöitä ja lyhyitä vastauksia.
Toisin kun ennen kertoi jatkuvasti kuinka ikävöi, kyseli mitä teen ja suunnitteli meille yhteistä tekemistä. Kuunteli minua ja auttoi ja joka viesti sisälsi jotain mikä kertoi lämpimistä tunteistaan.
Minullakin on ollut todella vaikeaa ja hän oli tukeni silloin enkä ollut aina kovin helppo ihminen mutta minä pyytelin sitä anteeksi ja selitin tilanteeni.
Nyt mies on niin kylmä että jopa ahdistaa kun en saa mitään vastakaikua vaikka yritän olla hänelle hyvä.
Jos harrastamme seksiä niin pukee housut jalkaan, halaa ja sanoo että hänen täytyy mennä. Eikä hänestä kuulu enää mitään.
Ennen olisi jäänyt ja kertonut että rakastaa minua ja tietysti laitellut viestiä koko illan nIin kuin yleensä.
Nyt jää vain kysymysmerkit ja inhottava olo. Selittää vain että hänen täytyy saada asiat järjestykseen ja on pahoillaan käytöksestään. Ei tiedä miten käsittelisi asioita ja miten suhtautuisi minuun. Mutta toivoo että suhteemme voisi kestää tämän.
Hän on oikeasti kiltti ihminen mutta tällä hetkellä aivan toisenlainen.
Vieläkin tietenkin auttaa jos pyydän mutta mitään lämpöä ei muuten oikein ole enää jäljellä.
Sanoin kyllä että en jaksa mitään leikkejä vaan oikeasti suhteen ja hän sanoi, ettei leiki ja siksi ottaakin tällä hetkellä niin raskaasti asiat eikä hän tiedä miten suhtautua kaikkeen.
Ymmärrän häntä koska uusi suhde kaikkien hankaluuksien päälle on aika stressaavaa mutta en tiedä pitäisikö minun odottaa. Vai onko hän jo luovuttanut, ei vain myönnä sitä.
Kommentit (25)
Jussi H-A:lla on nyt vähän rankkaa, etkö sä ole lukenut uutisia?
Hmmmh kuinka tuore on tuore suhde? Jos miehellä on oikeasti joku syy kriisiin (tyyliin diagnosoitu syöpä tms.) ja kiirettä elämässään niin sitten ymmärrän, muuten kuulostaa taivaanrannanmaalarilta. Sellaiselta, joka saa kriisin joka parisuhteessa heti kun uutuudenviehätys hailenee. Todennäköisesti on löytänyt jo uuden viehätyksen lähteen ja ristiriitaiset tunteet tarkoittavat suomeksi sitä, että laskeskelee kuinka paljon endorfiineja saa vielä irti sinusta verrattuna uuteen ihastukseen. Eli koska hänen kannattaa tehdä vaihto niin, että saa maks hyödyn ja min paskaa niskaan.
Mulla on tällä hetkellä aika samanlaiset fiilikset kuin miehelläsi. On tunteita, ja haluaisin yrittää suhdetta, mutta en luota itseeni enkä halua, että se toinen joutuu kestämään mun ailahtelut. En myöskään erota, yritänkö tällä "suhdesekoilulla" vain paikata jotain pohjatonta yksinäisyydenpelkoani vai onko mulla todelliset tunteet pelissä. Ei varmaan, koska joudun asiaa miettimään. Ristiriitainen fiilis. Mies ei myöskään "anna" mun jättää sitä, koska uskoo/luulee, että tästä voisi tulla jotain. No, omapa vikani kun käyttäydyn kuin tuuliviiri.
Ristiriitaiset tunteet = toinen nainen.
Anna olla. Jos ottaa yhteyttä, sitten ottaa, mutta vaikutat henkilöltä, joka pitää kaikkea omana syynään. Jos mies on kylmä ja etäinen, niin varmaan on joku toinen hoito.
Sinuna feidaisin koko äijän.
Toinen nainen. Unohda. Tai ehkä oli jo valmiiksi varattu, ja nyt huomasi, että oho, sullakin on tunteet.
Jos mies ei osaa enää tuon enempää vastata kysymyksiin, lähtee omille teilleen suoraan sängystä ja on kylmä, niin antaisin olla. Antaisin hänelle yhden tilaisuuden selvittää asiansa minun kanssani ja tekisin selväksi, että se on tosiaan siinä jos en vakuutu. En todellakaan jäisi sinuna viestejä kotiin odottelemaan tai niin kuin sinä olet tehnyt, jäänyt sänkyyn yksinään. Vaikka mies ei paha mies olisikaan, niin sinullakin pitää olla ylpeyttä ja selkärankaa sen verran, että pistät poikki koko kehnon suhdeviritelmän. Älä soittele ja viestittele miehen perään, vaan repäise itsesi irti kerralla jos niin päätät tehdä. Älä ainakaan anna hänelle mitään sääliseksiä tai eroseksiä, siitä jää vain paska maku vuosiksi.
Ehkä tosiaan pitää etääntyä täysin itsekin miehestä. Olen niin pettynyt ja raivona mutta en tee mitään showta vaan lähden vähin äänin.
Kun nyt mies ilmoitti että menee (taas) ravintolaan ystävän kanssa.
Kysyin onko hänellä joku nainen niin naurahti sarkastisesti ja sanoi, että hän on vain ystävä. Ehkä se on totta mutta oikeasti inhottaa jo pelkästään se, ettei ole kalenteriinsa meille järjestänyt moneen viikkoom aikaa. Tietysti olemme nähneet mutta vain minun luona väillä.
Sanonut vain kun on kaikkea, on kiire, on sitä ja tätä ja siksi ei ole pystynyt järjestämään meille kunnolla aikaa. Ja yhdessä välissä oli niin vihainen minulle joten tapailu jäi vähemmälle.
Minä tosiaan syytän itseäni paljon koska olen ollut hankala. Tosin välillä syystäkin. Nyt olen vaan niin raivona kun mietin että olen odottanut sitä yhteistä iltaa jo pitkään mutta kaikki, aivan kaikki menee minun edelleni. Ja sanoo vielä rakastavansa.
Nyt tuntuu kyllä niin petetyltä että tekisi mieli mennä ravistelemaan.
Jos tästäkin vetäisin nyt hänelle herneen nenään tai siis myöntäisin sen hänelle niin etääntyisi lisää ja sanoisi jotain sellaista että minä sitten tuntisin oloni taas syylliseksi ja pyytäisin anteeksi mustasukkaista ja painostavaa käytöstäni.
Nyt hän on kyllä näyttänyt itsestään ihan uuden kuvan. Jotenkin silmät alkavat avautumaan. Ihme että edes kehtasi kertoa menoistaan.
Ärsyttää vielä kun olen sanonut ettei hän saa roikottaa minua. Että jos tuntee ettei meistä tule mitään niin lopetetaan.
Ja on sanonut että katsotaan päivä kerrallaan miten pystyy käsittelemään kaikkea.
Voi v*ttu, sanonpahan vaan. Luultavasti toinen nainen on vaan sittenkin käsiteltävänä.
Ap
Juokse äkkiä, älä jää riutumaan tuollaiseen! Minä tein sen virheen, kun mies yhtäkkiä muuttui etäiseksi ja puhui, että haluaa olla minun kanssa, toisaalta haluaa olla yksin. Toivoin ja toivoin, että kaikki menee hyvin, mutta eihän se mennyt. Uskoin niitä loputtomia selityksiä, et "haluaa miettiä vähän yksin", " ei halua erota, mutta ei tiedä mikä olis oikee ratkasu" plaplaa, lopulta homma venyi niin, et miehen kiinnostus lopahti täydellisesti. Oli ihan hirveää katsoa sitä miten joku, joka vielä hetki sitten välitti niin paljon, yhtäkkiä vain hävisi pois ja tilalle tuli tunteeton ihminen, joka ei välitä enää pätkääkään. Olis ollu parempi kun olisin ite jättänyt yhteydenotot pois, kun loppuvaiheessa minä olin se, jota toinen vielä kiinnosti.
Vierailija kirjoitti:
Juokse äkkiä, älä jää riutumaan tuollaiseen! Minä tein sen virheen, kun mies yhtäkkiä muuttui etäiseksi ja puhui, että haluaa olla minun kanssa, toisaalta haluaa olla yksin. Toivoin ja toivoin, että kaikki menee hyvin, mutta eihän se mennyt. Uskoin niitä loputtomia selityksiä, et "haluaa miettiä vähän yksin", " ei halua erota, mutta ei tiedä mikä olis oikee ratkasu" plaplaa, lopulta homma venyi niin, et miehen kiinnostus lopahti täydellisesti. Oli ihan hirveää katsoa sitä miten joku, joka vielä hetki sitten välitti niin paljon, yhtäkkiä vain hävisi pois ja tilalle tuli tunteeton ihminen, joka ei välitä enää pätkääkään. Olis ollu parempi kun olisin ite jättänyt yhteydenotot pois, kun loppuvaiheessa minä olin se, jota toinen vielä kiinnosti.
Juuri näin meilläkin kävi. Rakasti niin paljon ja auttoi ja tuki. Keksi kaikkea ihanaa ja olin niin kaunis hänen silmissään. Hän oli oikeasti rakastunut, sen kyllä huomasi mutta näköjään se oli hänelle vain uuden viehätystä ja kun en ollutkaan niin helppo kun kuvitteli niin näköjään on löytänyt parempaa seuraa. Oksettaa vaan kun täytyy käyttää sanaa rakkaus ja vielä vannoa sitä. Ja tekee näin.
Vitsi kun kyrsii. Ainoa ihminen vuosiin johon lopulta uskalsin luottaa ja jolle kerroin kaiken itsestäni. Joka sai oikeasti minut uskomaan rakkauteen. No sekin meni sitten siinä. Onneksi en enää lannistu niin pienistä enkä jää makaamaan uhrina. Päähän vaan ottaa ja oksettaa..
Vielä kun yritin ymmärtää häntä mutta ei noita taitavia kusipäitä vaan heti tunnista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse äkkiä, älä jää riutumaan tuollaiseen! Minä tein sen virheen, kun mies yhtäkkiä muuttui etäiseksi ja puhui, että haluaa olla minun kanssa, toisaalta haluaa olla yksin. Toivoin ja toivoin, että kaikki menee hyvin, mutta eihän se mennyt. Uskoin niitä loputtomia selityksiä, et "haluaa miettiä vähän yksin", " ei halua erota, mutta ei tiedä mikä olis oikee ratkasu" plaplaa, lopulta homma venyi niin, et miehen kiinnostus lopahti täydellisesti. Oli ihan hirveää katsoa sitä miten joku, joka vielä hetki sitten välitti niin paljon, yhtäkkiä vain hävisi pois ja tilalle tuli tunteeton ihminen, joka ei välitä enää pätkääkään. Olis ollu parempi kun olisin ite jättänyt yhteydenotot pois, kun loppuvaiheessa minä olin se, jota toinen vielä kiinnosti.
Juuri näin meilläkin kävi. Rakasti niin paljon ja auttoi ja tuki. Keksi kaikkea ihanaa ja olin niin kaunis hänen silmissään. Hän oli oikeasti rakastunut, sen kyllä huomasi mutta näköjään se oli hänelle vain uuden viehätystä ja kun en ollutkaan niin helppo kun kuvitteli niin näköjään on löytänyt parempaa seuraa. Oksettaa vaan kun täytyy käyttää sanaa rakkaus ja vielä vannoa sitä. Ja tekee näin.
Vitsi kun kyrsii. Ainoa ihminen vuosiin johon lopulta uskalsin luottaa ja jolle kerroin kaiken itsestäni. Joka sai oikeasti minut uskomaan rakkauteen. No sekin meni sitten siinä. Onneksi en enää lannistu niin pienistä enkä jää makaamaan uhrina. Päähän vaan ottaa ja oksettaa..
Vielä kun yritin ymmärtää häntä mutta ei noita taitavia kusipäitä vaan heti tunnista.
Ap
Sääliksi käy sitä uutta "uhria". Kuinka kauan ehditte olla yhdessä, kun käytti sitä isoa rakkaus-sanaa? Jos vasta lyhyen tuttavuuden jälkeen sanoi näin niin kuulostaa epäilyttävältä. Tosin itsestäni tuntui muutaman viikon jälkeen, että olin täysin rakastunut juuri saman kaltaiseen mieheen, kuten hänkin minuun. Kunnes sitten kyllästyi.
Esitä etäistä, älä vastaa viesteihin jne, ja katso kuinka käyttäytyy.Onko yhtäkkiä kiinnostuneempi sinusta, jos sinä et ole enää itsestäänselvä. Taitaa pelata pelejä sinun kanssasi, tuo mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse äkkiä, älä jää riutumaan tuollaiseen! Minä tein sen virheen, kun mies yhtäkkiä muuttui etäiseksi ja puhui, että haluaa olla minun kanssa, toisaalta haluaa olla yksin. Toivoin ja toivoin, että kaikki menee hyvin, mutta eihän se mennyt. Uskoin niitä loputtomia selityksiä, et "haluaa miettiä vähän yksin", " ei halua erota, mutta ei tiedä mikä olis oikee ratkasu" plaplaa, lopulta homma venyi niin, et miehen kiinnostus lopahti täydellisesti. Oli ihan hirveää katsoa sitä miten joku, joka vielä hetki sitten välitti niin paljon, yhtäkkiä vain hävisi pois ja tilalle tuli tunteeton ihminen, joka ei välitä enää pätkääkään. Olis ollu parempi kun olisin ite jättänyt yhteydenotot pois, kun loppuvaiheessa minä olin se, jota toinen vielä kiinnosti.
Juuri näin meilläkin kävi. Rakasti niin paljon ja auttoi ja tuki. Keksi kaikkea ihanaa ja olin niin kaunis hänen silmissään. Hän oli oikeasti rakastunut, sen kyllä huomasi mutta näköjään se oli hänelle vain uuden viehätystä ja kun en ollutkaan niin helppo kun kuvitteli niin näköjään on löytänyt parempaa seuraa. Oksettaa vaan kun täytyy käyttää sanaa rakkaus ja vielä vannoa sitä. Ja tekee näin.
Vitsi kun kyrsii. Ainoa ihminen vuosiin johon lopulta uskalsin luottaa ja jolle kerroin kaiken itsestäni. Joka sai oikeasti minut uskomaan rakkauteen. No sekin meni sitten siinä. Onneksi en enää lannistu niin pienistä enkä jää makaamaan uhrina. Päähän vaan ottaa ja oksettaa..
Vielä kun yritin ymmärtää häntä mutta ei noita taitavia kusipäitä vaan heti tunnista.
ApSääliksi käy sitä uutta "uhria". Kuinka kauan ehditte olla yhdessä, kun käytti sitä isoa rakkaus-sanaa? Jos vasta lyhyen tuttavuuden jälkeen sanoi näin niin kuulostaa epäilyttävältä. Tosin itsestäni tuntui muutaman viikon jälkeen, että olin täysin rakastunut juuri saman kaltaiseen mieheen, kuten hänkin minuun. Kunnes sitten kyllästyi.
Tapailimme monta kuukautta. Muistaakseni jo ensimmäisen kuukauden aikana alkoi jauhamaan tuota rakkaus juttua. On kyllä muutenkin tunteellinen ihminen. Itki kanssani ja kuunteli. Eikä koskaan painostanut seksiin emmekä sitäkään harrastaneet alkuun ollenkaan.
Olimme myös oikeasti pelkkiä ystäviä monta kuukautta ja sitten suhteemme alkoi syvenemään parin sattuman kautta.
Ehkä siksi häntä oli helppo uskoa kun ei vaikuttanut siltä kuin "muut" miehet.
Nyt jo melkein naurattaa tämä minun sinisilmäisyys. Mutta hyvin osasi kyllä näytellä pakko sanoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Esitä etäistä, älä vastaa viesteihin jne, ja katso kuinka käyttäytyy.Onko yhtäkkiä kiinnostuneempi sinusta, jos sinä et ole enää itsestäänselvä. Taitaa pelata pelejä sinun kanssasi, tuo mies.
Viimeksi tänään sanoi, ettei leiki kanssani ja siksi hänestä tuntuu kovin raskaalta aikaisemmat riitamme eikä tiedä miten minuun suhtautua mutta ei toivo suhteemme loppuvan. :D
Ja nyt istuu toisen naisen kanssa ravintolassa.
Jep.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse äkkiä, älä jää riutumaan tuollaiseen! Minä tein sen virheen, kun mies yhtäkkiä muuttui etäiseksi ja puhui, että haluaa olla minun kanssa, toisaalta haluaa olla yksin. Toivoin ja toivoin, että kaikki menee hyvin, mutta eihän se mennyt. Uskoin niitä loputtomia selityksiä, et "haluaa miettiä vähän yksin", " ei halua erota, mutta ei tiedä mikä olis oikee ratkasu" plaplaa, lopulta homma venyi niin, et miehen kiinnostus lopahti täydellisesti. Oli ihan hirveää katsoa sitä miten joku, joka vielä hetki sitten välitti niin paljon, yhtäkkiä vain hävisi pois ja tilalle tuli tunteeton ihminen, joka ei välitä enää pätkääkään. Olis ollu parempi kun olisin ite jättänyt yhteydenotot pois, kun loppuvaiheessa minä olin se, jota toinen vielä kiinnosti.
Juuri näin meilläkin kävi. Rakasti niin paljon ja auttoi ja tuki. Keksi kaikkea ihanaa ja olin niin kaunis hänen silmissään. Hän oli oikeasti rakastunut, sen kyllä huomasi mutta näköjään se oli hänelle vain uuden viehätystä ja kun en ollutkaan niin helppo kun kuvitteli niin näköjään on löytänyt parempaa seuraa. Oksettaa vaan kun täytyy käyttää sanaa rakkaus ja vielä vannoa sitä. Ja tekee näin.
Vitsi kun kyrsii. Ainoa ihminen vuosiin johon lopulta uskalsin luottaa ja jolle kerroin kaiken itsestäni. Joka sai oikeasti minut uskomaan rakkauteen. No sekin meni sitten siinä. Onneksi en enää lannistu niin pienistä enkä jää makaamaan uhrina. Päähän vaan ottaa ja oksettaa..
Vielä kun yritin ymmärtää häntä mutta ei noita taitavia kusipäitä vaan heti tunnista.
ApSääliksi käy sitä uutta "uhria". Kuinka kauan ehditte olla yhdessä, kun käytti sitä isoa rakkaus-sanaa? Jos vasta lyhyen tuttavuuden jälkeen sanoi näin niin kuulostaa epäilyttävältä. Tosin itsestäni tuntui muutaman viikon jälkeen, että olin täysin rakastunut juuri saman kaltaiseen mieheen, kuten hänkin minuun. Kunnes sitten kyllästyi.
Tapailimme monta kuukautta. Muistaakseni jo ensimmäisen kuukauden aikana alkoi jauhamaan tuota rakkaus juttua. On kyllä muutenkin tunteellinen ihminen. Itki kanssani ja kuunteli. Eikä koskaan painostanut seksiin emmekä sitäkään harrastaneet alkuun ollenkaan.
Olimme myös oikeasti pelkkiä ystäviä monta kuukautta ja sitten suhteemme alkoi syvenemään parin sattuman kautta.
Ehkä siksi häntä oli helppo uskoa kun ei vaikuttanut siltä kuin "muut" miehet.
Nyt jo melkein naurattaa tämä minun sinisilmäisyys. Mutta hyvin osasi kyllä näytellä pakko sanoa.
Ap
Voi kun voikin kuulostaa täsmälleen samanlaiselta kuin oma tapaus, vaikkakin meidän tapauksessa mies oli sellainen, että ei sanonut rakastavansa, koska liian aikaista. Ehkä juuri siksi luotinkin häneen, kun ei käynyt heti puhumaan rakkaudesta. Meillä ei ollut seksiä juuri ollenkaan, tykkäsi pussailla ja pitää hyvänä ja se riitti. Oli aivan ihanaa, ei kukaan mies aiemmin ole ollut samanlainen. Puhui tunteista ja halusi viettää koko ajan aikaa kanssani, vaikka itseäni se alussa epäilytti. Pari viikkoa meni niin, että oltiin yhdessä ihan koko ajan, nähtiin työpaikalla ja töiden jälkeen tuli aina luokseni ja sitten aamulla taas lähdettiin samalle työpaikalle missä hän kävi monta kertaa päivän aikana juttelemassa kanssani. Juhlittiin hänen kavereiden kanssakin ja siitä ajattelin, että nyt on vakavissaan, kun esitteli minut ystävilleen ja ystävätkin sanoivat, että puhuu minusta koko ajan. Sitten yhtäkkiä PUFF, kiinnostuis loppui kuin seinään. Hymiöt hävisivät, ei laittanut itse omatoimisesti viestiä, ehdotti kyllä, että nähtäisiin, mutta ei selkeästi halunnut sitä enää. Näköjään näitä siis on liikkeellä, naiset varokaa..
No tuohan on selkeä tapaus, joten kiroile kotonasi ihan rauhassa ja älä ota enää yhteyttä koko jamppaan. Tuskinpa sieltäkään päin mitään tulee ellei sitten tämän illan hoito ole pitänyt kintut ristissä. Eroa aikuismaisesti ja annat vain yhteyden katketa. Jos jossakin vaiheessa törmäätte, niin nätisti hymyilet, moikkaat ja jatkat matkaa. Et siis nosta ollenkaan mitään kohtausta niin viesteissä kuin puhelimessakaan, jätät vain vastaamatta, pienennät äänen ja annat toisen odotella mahdollista vastaamistasi. Ei mitään lapsellisia övereitä tai toisen miehen kanssa pariskuntaa leikkimistä toisen edessä, ei edes mitään typerää fb statuksen vaihtoa tms. Älä anna äijän myllyyn lisää vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse äkkiä, älä jää riutumaan tuollaiseen! Minä tein sen virheen, kun mies yhtäkkiä muuttui etäiseksi ja puhui, että haluaa olla minun kanssa, toisaalta haluaa olla yksin. Toivoin ja toivoin, että kaikki menee hyvin, mutta eihän se mennyt. Uskoin niitä loputtomia selityksiä, et "haluaa miettiä vähän yksin", " ei halua erota, mutta ei tiedä mikä olis oikee ratkasu" plaplaa, lopulta homma venyi niin, et miehen kiinnostus lopahti täydellisesti. Oli ihan hirveää katsoa sitä miten joku, joka vielä hetki sitten välitti niin paljon, yhtäkkiä vain hävisi pois ja tilalle tuli tunteeton ihminen, joka ei välitä enää pätkääkään. Olis ollu parempi kun olisin ite jättänyt yhteydenotot pois, kun loppuvaiheessa minä olin se, jota toinen vielä kiinnosti.
Juuri näin meilläkin kävi. Rakasti niin paljon ja auttoi ja tuki. Keksi kaikkea ihanaa ja olin niin kaunis hänen silmissään. Hän oli oikeasti rakastunut, sen kyllä huomasi mutta näköjään se oli hänelle vain uuden viehätystä ja kun en ollutkaan niin helppo kun kuvitteli niin näköjään on löytänyt parempaa seuraa. Oksettaa vaan kun täytyy käyttää sanaa rakkaus ja vielä vannoa sitä. Ja tekee näin.
Vitsi kun kyrsii. Ainoa ihminen vuosiin johon lopulta uskalsin luottaa ja jolle kerroin kaiken itsestäni. Joka sai oikeasti minut uskomaan rakkauteen. No sekin meni sitten siinä. Onneksi en enää lannistu niin pienistä enkä jää makaamaan uhrina. Päähän vaan ottaa ja oksettaa..
Vielä kun yritin ymmärtää häntä mutta ei noita taitavia kusipäitä vaan heti tunnista.
ApSääliksi käy sitä uutta "uhria". Kuinka kauan ehditte olla yhdessä, kun käytti sitä isoa rakkaus-sanaa? Jos vasta lyhyen tuttavuuden jälkeen sanoi näin niin kuulostaa epäilyttävältä. Tosin itsestäni tuntui muutaman viikon jälkeen, että olin täysin rakastunut juuri saman kaltaiseen mieheen, kuten hänkin minuun. Kunnes sitten kyllästyi.
Tapailimme monta kuukautta. Muistaakseni jo ensimmäisen kuukauden aikana alkoi jauhamaan tuota rakkaus juttua. On kyllä muutenkin tunteellinen ihminen. Itki kanssani ja kuunteli. Eikä koskaan painostanut seksiin emmekä sitäkään harrastaneet alkuun ollenkaan.
Olimme myös oikeasti pelkkiä ystäviä monta kuukautta ja sitten suhteemme alkoi syvenemään parin sattuman kautta.
Ehkä siksi häntä oli helppo uskoa kun ei vaikuttanut siltä kuin "muut" miehet.
Nyt jo melkein naurattaa tämä minun sinisilmäisyys. Mutta hyvin osasi kyllä näytellä pakko sanoa.
ApVoi kun voikin kuulostaa täsmälleen samanlaiselta kuin oma tapaus, vaikkakin meidän tapauksessa mies oli sellainen, että ei sanonut rakastavansa, koska liian aikaista. Ehkä juuri siksi luotinkin häneen, kun ei käynyt heti puhumaan rakkaudesta. Meillä ei ollut seksiä juuri ollenkaan, tykkäsi pussailla ja pitää hyvänä ja se riitti. Oli aivan ihanaa, ei kukaan mies aiemmin ole ollut samanlainen. Puhui tunteista ja halusi viettää koko ajan aikaa kanssani, vaikka itseäni se alussa epäilytti. Pari viikkoa meni niin, että oltiin yhdessä ihan koko ajan, nähtiin työpaikalla ja töiden jälkeen tuli aina luokseni ja sitten aamulla taas lähdettiin samalle työpaikalle missä hän kävi monta kertaa päivän aikana juttelemassa kanssani. Juhlittiin hänen kavereiden kanssakin ja siitä ajattelin, että nyt on vakavissaan, kun esitteli minut ystävilleen ja ystävätkin sanoivat, että puhuu minusta koko ajan. Sitten yhtäkkiä PUFF, kiinnostuis loppui kuin seinään. Hymiöt hävisivät, ei laittanut itse omatoimisesti viestiä, ehdotti kyllä, että nähtäisiin, mutta ei selkeästi halunnut sitä enää. Näköjään näitä siis on liikkeellä, naiset varokaa..
Siis olitteko te samalla työpaikallakin? Eikös se ole aika kiusallista, jos kaikki ei menekään putkeen?
Anna nimi! Missä asuu?