Nimestä kiistaa

Onko teillä sama sukunimi? Ehdota että toinen päättää etunimen ja toinen saa antaa oman sukunimensä lapselle?

Tai sitten haluamasi nimi toiseksi nimeksi?

Avaa miehellesi Nimikone Kaksplus. Sieltä voi löytyä vinkkejä ja näkyy, mikä voisi sopia esimerkiksi sukunimen kanssa. Ehkä saisit selville, minkätyyppisistä nimistä miehesi pitää.

Voisi yrittää sitten kompromissia yhdistelemällä sinun haluamasi nimen kanssa.

No jos ei mieheltä tule nimiehdotuksia niin helpolla pääset, nimi kun lapselle on annettava ja vain sinä saat suustasi ulos nimiä.

Vakavasti ottaen reiluinta on, että jos lapselle tulee miehen sukunimi, niin sinun sanasi painaa enemmän etunimiasiassa. Jos taas lapsi saa sinun sukunimesi, saa mies veto-oikeuden etunimeen. Näin molemmat saavat antaa palan itseään lapsen nimeen.

Jos sinun ehdottamasi nimi on aivan ehdoton ei miehelle, mutta ihan tavallinen nimi etkä saa mieheltä perusteluja miksi ei ko. nimeä (esim jonkun inhottavan tutun nimi), niin antakaa tuo nimi toiseksi nimeksi ja etunimeksi joku toinen.

Sinä voisit kirjata ylös vaikka 20 nimeä joista pidät ja käsket miehen ruksata siitä ne nimet, jotka hänelle sopii. Tällä tavalla meidän lähipiirissä on saatu nimet valittua sellaisten isien kanssa, jotka eivät itse ehdota mitään.

Oletko kertonut miehellesikin tuon saman, että nimi on sinulle tärkeä? Oletko kysynyt mieheltä perusteluja miksi se ei kelpaa? Mies kun ei lue ajatuksiasi etkä sinä hänen, olisi ehkä syytä keskustella. Oikeasti, jos miehesi rakastaa sinua ja haluaa sinulle kaikkea hyvää, hän suostuu nimeen, kun perustelet miksi se on sinulle niin tärkeä. Etenkin, jos hänellä ei ole sydämessään nimeä valmiina. Jos mies taas ihan vaan vallankäytön välineenä ei anna sinun valita nimeä, pakkaa kamat, muuta omaan kämppään ja anna lapselle se nimi, joka sinusta tuntuu. Ja pysy kaukana siitä miehestä, vallankäyttö voi vaan kasvaa.

Mutta, mieti tätäkin: Minä olin jo teini-ikäisenä päättänyt, että jos saan joskus tytön, hänen nimensä olisi Eevi Enni Emilia minulle tärkeiden mummojen ja tädin mukaan. Kului kymmenkunta vuotta ja tuli tyttö, mutta tyttö ei sitten vajaan kuukauden ikäisenä ollut yhtään Eevi Enni Emilian oloinen, vaan hän näytti mielestäni Sara Sofialta. Siispä hänestä tuli Sara Sofia Josefina mieheni ja minun mummojen muiden nimien mukaan.

Mies tykkäsi molemmista nimistä, mutta olimme jo raskausuutisen saatuamme sopineet, että hän saa päättää pojan etunimen nimen ja minä tytön etunimen (sillä ehdolla, että nimi ei sitten ole mikään vitsinimi, jolla päätyy koulukiusatuksi), joten eipä tuossa isoa vääntöä olisikaan tullut.