Mies kyllästyy nopeasti naisiinsa

Olemme keski-ikäsiä. Yhteistä tarinaa, liittoa, 7 vuotta. Olen aina ollut intohimoinen ja aktiivinen. Mieskin oli ensimmäiset 2-3 vuotta. Sen mitä olen saanut puristettua hänen ihmissuhdehistoriastaan on, että useampi suhde on noudattanut kaavaa missä noin 3. vuonna hänen kiinnostuksensa on ollut jo olematonta naiseensa. Löysin aikoinaan 200 porno dvd:tä. Kaikki samaa genreä. Hän halusi "uuden kokemuksen"; vaikka minusta juonet ja näyttelijät näissä tuskin yllättää... Tämä vaihtelunhalu jäi mietityttämään jo silloin.
Nyt olemme tilanteessa jossa 3 kertaa puolessa vuodessa riittää hänelle. Siis minun kanssani. Mitkään jipot eivät auta: meikkailut, seksikkäät asut, aloitteellisuus jne. Tunnen itseni aika hylätyksi. Sen sijaan hän talvella innostui virolaisesta minuakin vanhemmasta, ja oli oikein kiihkeää chattailua kielimuurista huolimatta. Hän latelee muodollisesti kyllä kohteliaisuuksiakin minulle: olen hauska, älykäs, sosiaalinen ja vaikka mitä hyvää, mutta se tulee kuin opittu mantra. Joskus on myöntänyt että kadehtii menestystäni vaikka toisaalta sitä arvostaakin. Nyt on vahvistunut tunne että hän katsoo minut tukahduttavaksi (vaikka hänen tahtiinsa yleensä kaikki tehdäänkin). Etsikö miehisyyden tunnetta naisista jotka ovat heikompia ja hänen alapuolellaan? Olen koko ajan ladellut häbelle kohteliaisuuksia ulkonäöstä, luonteesta, taidoista, enemmän kuin hän minulle - mitään dissausta en ole siis hänelle tehnyt.
Seksissä olen aina tuntenut että hän käsittää seksin seksinä ja tunteet kuuluvat elämän muulle alueelle. Ei rakastele tunteella. Tästäkin aavistin koituvan aikaa myöden ongelmaa. Nyt kun kyllästyy tekniikkaan vuoteessa niin ei ole sitä voimaa joka ajaa yhteiseen nautintoon tunnetasolla?
Mitä tässä voi tehdä? Olen yrittänyt puhua. Hän ei halua eikä ehkä osaakaan tutkia tuntojaan. Terapeutille ei lähde. Pystyykö sekään vääntämään vuosikymmenien solmuja auki?
Hän valehtelee pienet ja suuret asiat. Monet asiat kuuluvat vain hänelle ja ovat hänen omiaan. Mitään suhmurointejaankaan ei olisi tunnustanut ellen olisi pistänyt faktaa pöytään. Ja aina tunnustaa vain sen verran kun nyt on jo pakko. Olen ihmeissäni kun en tiedä mikä on totta. Tämä on herättänyt minussa nuuskijan - olen ottanut asenteen että jos pelaat tätä peliä niin minä vastaan repimällä totuudet esiin. Alan jo kyllästyä Gestapo-leikkiin.
Luulen että pihtaamalla hän voisi myös pyrkiä vallankäyttöön? Tai sitten tosiaan on vain kyllästynyt?