Et ole kissasi äiti!
Ehkä mä vaan olen mitään ymmärtämätön ihmishirviö, mutta sori, en vaan tajua, miksi jotkut puhuttelee itseään kissansa mamina tai isukkina. Pahimmassa tapauksessa kissanomistajan vanhemmatkin on kissalle "mummu ja vaari". Ehkä vielä jotenkin ymmärrän tämän, jos perheessä on lapsia, jolloin "äitiä" ja "isää" käytetään muutenkin, niin miksei sitten myös kissalle puhuttaessa. Mutta kun tätä kissa-äiteilyä harrastaa lapsettomatkin!
Kommentit (18)
Minulla on adoptiokissa ja kutsun itseäni tädiksi :D
Mulle tulee kissa. En ole vielä päättänyt olenko sen emäntä vain hänen korkeutensa nöyrin palvelija. Mutta äiti en ole.
No kyllä toi katti välillä tuntuu mua emonaan pitävän... En mä itseäni silti sen äidiksi kutsu, mutta toisaalta mitä se nyt ketään haittaa vaikka kutsuisinkin.
Hänen majesteettinsa nöyrä orja, ei äiti.
Mä ainakin olen kissatyttöjeni cat mama. Jos AP haluu tosta repii pelihousunsa, niin siitä vaan. :)
Silloin kun minulla oli kissa, olin kissalle mami. Jollakin nimellähän sitä täytyy itseään kutsua, kun puhuu kissalleen. Olen myös lukenut, että ihmisen kanssa elävä kissa on ikuisesti vähän kuin kissanpentu, riippuvainen emännästään tai isännästään. Äitinä en kuitenkaan itseäni pitänyt, enemmänkin olimme asuinkumppanit.
En minäkään ole kissan äiti. Ei olisi mitenkään mahdollista, että olisin synnyttänyt olennon joka on niin paljon itseni yläpuolella.
En ole kissani emo, mutta olen ehdottomasti sen mamma. Kun huhuilen "Missä se mamman muru on???" , tulee kissalta vastaus satavarmasti pitkällä uuu:lla "Miauuuuu!!!!". :D
En äiti, mutta kissani mamma olen!
Olen kissojeni mami tai äiti ja kissoilla on myös vaari ja mamma. :D Omat vanhempani ovat luovuttaneet lastenlasten suhteen joten laskevat nyt kissat sellaisiksi. En ymmärrä miten tämä ketään haittaa, en kuitenkaan puhu työpaikalla lapsistani vaan kissoistani jos nyt eläinaiheista puhutaan.
Jos adoptoit eri rotuisen lapsen aasiasta. Eikö adoptio lapsella ole äitiä. Jos koira kasvattaa kissan, eikö koira ole ollut äiti kissalle
En ole adoptiolastakaan synnyttänyt, mutta silti olen äiti.
Mä kutsun itseäni meidän kahden kissan äidiksi/mammaksi, ne on mun karvavauvat ja niin rakkaat ❤ Sori jos häiritsee :)
Minä olen kanssa "kissan ja koiran äiti"
Kissa on niin hellyyden kipeä, aina kyljessä kiinni, kun tulee ulkoa. Se kiskoo minut sängystä puraisemalla käteen ja antamaan ruokaa. Ja minhän nousen, toisen kerran kun neiti on syönyt ja tahtoo takaisin ulos. Koira taas ilmoittaa minulle, että katti on parvekkeella tai makuuhuoneen ikkunan takana .Sille on tehty tikkaat Kuin äiti lapsistaan olen ylpeä "pennuistani" kun menemme joskus peräkanaa kauppareissulle" ja autoilijat tuijottaa ikkunasta.
Koira taas ei antaisi istua tietokoneella, vaan nousee takajaloilleen ja tapittaa silmiin. Käy illalla, jos istun TV:n ääressä ja se haluaisi jo nukkumaan, "petaamassa" sängyn, rullaa päiväpeiton, ja sitten myös täkin vuoteen jalkopäähän " . Ja aina mamma jaksaa ihastella: kuka se on jo petannut sängyn valmiiksi ja petaaja seisoo sängyn vieressä silmät loistaen ja odottaa iltanamia. Molemmat ovat 7 v vanhoja, minä 81 yksineläjä leski, lapset maailmalla ja jonkin verran liikuntavammainen. Päivittäin nämä karvaiset lapseni
tuottavat minulle hellyyden ja rakkauden tunteita jotka muuten jäisivät kokematta.
Mun oma äitini on vienyt homman astetta pidemmälle ja lepertää aina kissalleni, että "mitä mummin pikkuinen lempparilapsenlapsi". Mulla ei ole lapsia, mutta sisaruksillani on, joten toivottavasti ei heidän kuullensa ole samaa kailottanut...
Aatella etä joku on sun äitis.