Lue keskustelun säännöt.
Jos teiniaikojesi päiväkirjasi sisällöt julkaistaisiin yhtäkkiä someen, etkä saisi sitä poistettua, mitä tekisit?
12.06.2017 |
Mikä olisi ensimmäinen reaktio ja mitä tekisit? Itse varmaan vaihtaisin nimeni, hankkisin peruukin ja isot aurinkolasit ja muuttaisin Uuteen-Seelantiin. (Se on matkallisesti kauimmaisin kolkka täältä laskettuna)
Luojan kiitos ei ollut somea kun olin teini.
Kommentit (26)
Joo se olis Grande katastrof.
En enää ikinä vois julkisesti näyttää naamaani lapsuudenpaikkakunnallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun päiväkirjat on niin noloja etten kehtaa lukea niitä edes itse... Kuitenkaan ei ole kanttia hävittää niitä.
No niin, kaikki eksät ja yhdenillanjutut voivat käydä kommentoimassa, että oikeasti mitat heidän peniksestään ovat alakanttiin ja rakastajantaidotkin ovat parantuneet kummasti parissa vuosikymmenessä.
En lähtisi maasta, vaikka muutama salaisuus paljastuisikin. Rikokset ovat jo vanhentuneet.
Pitäisi varmaan muuttaa vahinko voitoksi ja avata päiväkirjoihin perustuva blogi, jolla tietty keräisin hillittömät mainostulot :D Joitten turvin voisin sitten muuttaa maasta.
"No niin, kaikki eksät ja yhdenillanjutut voivat käydä kommentoimassa, että oikeasti mitat heidän peniksestään ovat alakanttiin ja rakastajantaidotkin ovat parantuneet kummasti parissa vuosikymmenessä."
Ihana :D <3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No käännetään asia näin päin: mitä ajattelist jos kaverisi/tuttavasi/kylänmiehen/siskonkumminkaiman/kenentahansa teiniajan päiväkirja olisi julkisena netissä?
Sitähän minäkin. Ei paljoa hetkauttaisi. Kaikki me ollaan oltu joskus teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nih, ajatelkaa, että moni teini-ikäinen julkaisee kaiken tuon, mitä te nyt häpeilette, ihan omalla naamallaan kaikkien halukkaiden luettavaksi internettiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä olisi ollut vaikea hyväksyä asiaa. Olisin todennäköisesti myös vaihtanut nimeni ja muuttanut jonnekin kansanopistoon takahikiälle. Päiväkirjoistani jokainen voisi päätellä että teini ei ole aikuinen.
Osittain sensuroituna päiväkirjani voisi olla aika opettavainen. Kärsin syömishäiriöstä ja kirjoitukset voisivat olla varoittavana esimerkkinä anorektikon elämästä. Päiväkirjat käsittelivät aika pitkälti syömisiäni ja pahaa oloani. Välillä oli myös miehiin liittyviä kirjoituksia.
Kirjoitin varmaan 17-23 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystäväni kanssa yhteinen päiväkirja, kirjoteltiin sinne ihastuksistamme ja julkkismiehistä. :D
Saattaisi vähän nolottaa, mutta kyllä sen kanssa voisi elää.
Jos joku sen heppasepustuksen jaksaisi lukea, kun vuositolkulla pelkkää heppaa, teiniexpertin analyysit niiden treenistä, turvotteliko jalat, oliko ravi puhdasta, millä kuskilla olisi paras ajattaa mitäkin elikkoa ja miksi. Lisäksi sivun laidassa omat kalorini, paljonko söin ja kuinka pitkästi juoksin. Nykyään olen liian laiska pitämään kirjaa, mutta ihan samat saakelin sadut sinnekin tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauraisin. Siellä oli vaan ihastusjuttuja ja poikien arvostelutaulukoita. Tosi kypsää. Ei nuo varmaan enää loukkaantuisi.
Ihailisin kielikuvia ja lauserakenteita. Kirjoitin hioakseni osaamistani, en purkaakseni mieltäni.
Ei niissä mitään kovin ihmeellistä ole. En tehnyt mitään, mikä nyt nolottaisi. Olin kiltti kotityttö ja kirjasin tavallisia tapahtumia, mitä kirjoja luin, kuka soitti, miten koe meni, ja sekalaisia mietteitäni. Luin muuten ihan hiljattain teinikalentereitani ja niissä oli ihan hauskoja ja teräviä huomioita. Toki mukana myös merkintöjä tyyliin "näin tänään X:n ja sillä oli kevättakki päällä!" Tosi kiintoisaa.... not.
En kirjoittanut teininä päiväkirjaa, mutta jos sellainen olisi olemassa, niin reaktioni riippuisi varmaan siitä julkaistaisiinko teksti niin että sen voisi liittää minuun vaiko nimettömänä. Näin yleisesti ottaen sillä ei liene väliä, sillä en ole tekemisissä menneisyyden ihmisten kanssa, joten mitä väliä vaikka joku heistä saisi tietää mitä ajattelin joskus yläasteikäisenä. Olen vaihtanut nimeni ja yhteystietoni jo niin monta kertaa, ettei kukaan varmaan edes tunnustaisi tai osaisi etsiä minua käsiinsä. Siihen vielä päälle se, että tiedostavana teininä olisin varmaan kirjoittanut ajatuksiani yhteiskunnasta, politiikasta tai psykologiasta - hui kamala! Nolointa olisi varmaan tekstit joista huokuisi ylimielisyys ikätovereita kohtaan, mutta toisaalta näin jälkikäteenkin tarkasteltuna koulussani oli paljon itseäni idiootimpaa porukkaa, joille olisi tehnyt hyvää kuulla suorat sanat.
Onneksi tuhosin teinivuosien päiväkirjat jo noin 10 vuotta sitten, niin niitä ei onneksi voida julkaista.
No jaa, sielä olisi ehkä pari sellaista juttua mitkä vähän nolottaisi (jostain syystä oon kirjottanu pitkällisesti jonku julkkiksen kirjotusvirheistä), mutta olin niin tylsä lapsi että kirjoittelin sinne lähinnä siitä miten paljon joku reissu jännittää tai siitä etten saanut unta ja pistin kellonajat sinne (ainut aika ku tosissaan kirjotin päiväkirjaa oli sitä aikaa kun masennus ollut pahimmillaan ja nukkuminen oli hankalaa).
Kaikki ne kirjotukset missä on ollut oikeesti muutaki sisältöä ku päivän kertaaminen, on sellasia että oon miettiny että ne näyttäsin kirjotuksen kohteille ja katkeruuttanu voisin näyttää vaikka kaikille. Löytyy mm. 2 sivun pitunen avautuminen siitä miten huono vanhempi mun isä on ollu.
Ainut mikä voisi oikeasti elämässä vaikuttaa mihkään, olis se että kaverit saattas kettuilla siitä miten monta sivullista olin pyhittäny sille että yritin opetella piirtään realistista penistä :D
Otsikon nähtyäni mun eka ajatus oli myös paeta maasta. Joten liityn sun matkaseuraan, toki niin, että välttelemme myös toisiamme!