Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin tehdä, kun mieheni alkoholinkäyttö on " riistäytynyt käsistä"
19.08.2007 |
Ei tosin hänen itsensä mielestä, mutta juominen alkaa olla jo päivittäistä, vie paljon rahaa ja aikaa. Työt tulevat tehdyksi, mutta vapaa aika kuluu liiaksi baareissa. En voi enää luottaa hänen sanomisiinsa. Alkoholi on ykkönen. Vaikka miehen mielestä se ei ole mikään ongelma vaan minä olen nipo.
onko kokemuksia miten selvitä kunnialla tilanteesta yhtenä perheenä?
Kommentit (24)
A-Alnon voisi auttaa selvittämään ajatuksia. Ainut asia mikä on varma on se, että mies ei lopeta juomista kuin vain ja ainoastaan omalla päätöksellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli itkemättä, kiljumatta ja syyllistämättä, että olet huolissasi hänen alkoholinkäytöstään ja pyydät vaimona, että hän auttaisi sinut tämä huolen yli lopettamalla alkoholinkäytön kokonaan määräajaksi. (Vähintään kuukaudeksi.) Esität asian niin, että et syytä häntä, vaan pyydät tätä itsellesi.
Jos miehellä menee herne nenään, tarvitsette ulkopuolista apua. Jos taas suostuu olemaan selvänä, hän huomannee itse, kuinka paljon tulikaan juotua.
Tyyliin " enhän mä ole tälläkään viikolla ottanut kuin maanantaina" ? Pistä raksi (ja mielellään juotu määrä) kalenteriin joka päivän kohdalle, kun juo. Jos heräisi.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa: jättää se tai hyväksyä, että se on alkoholisti.
Miehelläsi on kaksi vaihtoehtoa: jatkaa kuten ennenkin (ja sairaushan pahenee koko ajan) tai lopettaa juominen kokonaan. Alkoholistista ei ole kohtuukäyttäjäksi.
al-anonia suosittelen sinulle lämpimästi. Ja muista: miehesi juominen ei ole millään tavalla sinun syy.
En nyt tarkoittanut tuolla heräämisellä mitään ihmeparantumista.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on alkoholistimies ja ainakin toistaiseksi toimii seuraava:
En odotakaan, että mies muuttuisi, enkä ehdottele mitään sellaista.
Kun miehellä on hyvä aika, jutellaan mukavia arkipäivän juttuja.
Minä olen hyväksynyt, että hoidan kaikki ne maksut, mitä mies ei hoida. Välillä tämä on epäreilu järjestely, mutta muuten tulee vain riitaa ja mies ei kuitenkaan maksa mitään. Turhaa siis edes riidellä. Meillä on täysin erilliset rahat.
Usein kun mieheni on humalassa, hänellä on tosi paha suu. Olen vain hiljaa ja kuuntelen, vaikka hän haukkuukin minua turhaan. Kun väsyn hänen puheisiinsa, menen toiseen huoneeseen ja luen tai teen jotain, että hänen puheitaan ei tarvitse kuunnella.
En sovi oikein mistään mieheni kanssa. Häneen kun ei voi luottaa. Teen omat tapaamiseni itse ja teen sitten omien sopimusten mukaan. Lastenkin kanssa järjestelen asiat heidän kanssaan, enkä ota isää mukaan suunnitelmiin lainkaan.
Vierailija:
Minulla on alkoholistimies ja ainakin toistaiseksi toimii seuraava:En odotakaan, että mies muuttuisi, enkä ehdottele mitään sellaista.
Kun miehellä on hyvä aika, jutellaan mukavia arkipäivän juttuja.
Minä olen hyväksynyt, että hoidan kaikki ne maksut, mitä mies ei hoida. Välillä tämä on epäreilu järjestely, mutta muuten tulee vain riitaa ja mies ei kuitenkaan maksa mitään. Turhaa siis edes riidellä. Meillä on täysin erilliset rahat.
Usein kun mieheni on humalassa, hänellä on tosi paha suu. Olen vain hiljaa ja kuuntelen, vaikka hän haukkuukin minua turhaan. Kun väsyn hänen puheisiinsa, menen toiseen huoneeseen ja luen tai teen jotain, että hänen puheitaan ei tarvitse kuunnella.
En sovi oikein mistään mieheni kanssa. Häneen kun ei voi luottaa. Teen omat tapaamiseni itse ja teen sitten omien sopimusten mukaan. Lastenkin kanssa järjestelen asiat heidän kanssaan, enkä ota isää mukaan suunnitelmiin lainkaan.
Meillä jotakuinkin sama tilanne paitsi että meillä mies ei ole paha suustaan eikä koskaan juo " rähinäviinaa" , lähinnä tissuttelee olutta ja siideriä. Olen oppinut hyväksymään tilanteen ja rakastan miestäni kaikkine puutteineenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä suostuisi moiseen elämään. Ja alkoholistin lapsena en ymmärrä miksi yhdenkään lapsen täytyy nähdä isänsä/ äitinsä kännissä ja krapuyrjössä makaamassa...
Eletäänkö me 2000-lukua ollenkaan, herranjestas!? Eikö se nyt kaikille ole itsestään selvää että tuollaiset idiootit juopot miehet JÄTETÄÄN eikä tuhota omaa ja lasten elämää jatkamalla liittoa niiden kanssa!
Eikä kannata selitellä, kuinka lapset eivät kärsi, KYLLÄ NE KÄRSIVÄT!!
Itse vain olette niin jumiutuneita tuohon tilanteeseen että ette näe metsää puilta.
Tässä tulee kyllä niin karmealla tavalla todistetuksi sanonta " parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas" . :(
T. alkoholistin tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eletäänkö me 2000-lukua ollenkaan, herranjestas!? Eikö se nyt kaikille ole itsestään selvää että tuollaiset idiootit juopot miehet JÄTETÄÄN eikä tuhota omaa ja lasten elämää jatkamalla liittoa niiden kanssa!Eikä kannata selitellä, kuinka lapset eivät kärsi, KYLLÄ NE KÄRSIVÄT!!
Itse vain olette niin jumiutuneita tuohon tilanteeseen että ette näe metsää puilta.
Tässä tulee kyllä niin karmealla tavalla todistetuksi sanonta " parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas" . :(T. alkoholistin tytär
Ehkä sinulla on ollut kotona lapsena elämä kurjaa, mutta älä hyvä ihminen yleistä omaa tilannettasi koskemaan kaikkia alkoholistin kanssa eläviä perheitä. Perheitä on monenlaisia. Alkoholisteja on monenlaisia ja monenasteisia. Se mikä joissain perheissä ilmenee esim. isän aggressiivisena ja väkivaltaisena, humalaisena käytöksenä esiintyy joissakin perheissä ns. " sivistyneenä" tissutteluna, jota ei edes välttämättä käytöksestä huomaa, yhtäkaikki kyse on samasta taudista. Eivät kaikki juopot tosiaankaan ole " luusereita" (paitsi ehkä henkisesti) jotka juovat perheen rahat ja ajavat vaimon ja lapset vihapäissään lumihankeen. Juoppoja on monenlaisia, aina eivät perheet edes kovasti siitä kärsi, olkoonkin että juopon oma terveys kylläkin. Kaikki tässä elämässä ei ole joko tai, on myös sekä että...
Vierailija:
En ikinä suostuisi moiseen elämään. Ja alkoholistin lapsena en ymmärrä miksi yhdenkään lapsen täytyy nähdä isänsä/ äitinsä kännissä ja krapuyrjössä makaamassa...
Lapset eivät ole nähneet isäänsä kännissä saatika sitten missään krapuyrjössä makaamassa. Miksi niin luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät ole nähneet isäänsä kännissä saatika sitten missään krapuyrjössä makaamassa. Miksi niin luulet?
[/quote]
Alkoholismi ilmenee siinä että mies juo olutta joka ilta. Humalassa en ole häntä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla heistä omakohtaista kokemusta? Älä hyvä ihminen vähättele vakavaa asiaa. Soisin ennemmin, että kaikkien alkkisten vaimot ja miehet jättäisivät heidät, kuin että yksikään lapsi joutuisi kokemaan vanhemman alkoholismia. Tämä on mielipiteeni, eikä se muuksi muutu.
T. alkoholistin tytär
Vierailija:
Onko sinulla heistä omakohtaista kokemusta? Älä hyvä ihminen vähättele vakavaa asiaa. Soisin ennemmin, että kaikkien alkkisten vaimot ja miehet jättäisivät heidät, kuin että yksikään lapsi joutuisi kokemaan vanhemman alkoholismia. Tämä on mielipiteeni, eikä se muuksi muutu.T. alkoholistin tytär
En minä asiaa tahdo mitenkään vähätellä, päinvastoin, mutta KAIKKIEN perheiden alkoholisit eivät käyttäydy samalla tavalla kuin SINUN perheesi alkoholisti, sitä minä lähinnä ajoin takaa. Itse tunnut olevan kovin jyrkkä tuomitsemaan kaikki alkoholistit ja heidän läheisensä, jotka juomista sietävät, ilmeisesti pelkästään omien kokemustesi pohjalta. Joidenkin alkoholistien kanssa on elämä ihan siedettävää, paikon jopa onnellistakin, kun esim. tuurijuopolla kuivat kautensa...
Sen verran on alkoholista riippuvaisia ihmisiä tämän elämän aikana eteen tullut, että tajuan selkeästi sen, mitä siedän ja mitä en. Alkoholisteissakin on suuria eroja, kaikki eivät hakkaa vaimojaan tai esiinnyt lastensa edessä humalassa hoiperrellen. Olen kovasti pahoillani, jos itse olet joutunut kärsimään, toivon että pääset siitä yli.
En miehissään kiinni roikkuvien vaimojen. Sympatiani ovat ainoastaan ja yksinomaan lasten puolella. Kenenkään pikkuisen ei tarvitsisi nähdä juomista, se on minun kantani, olkoonkin jyrkkä tai ei. Enkä tarvitse nyt mitään monologia siitä, kuinka juopot miehenne eivät KOSKAAN juo lasten nähden, tai muuta vastaavaa shittiä.
Enkä ole missään kohtaa tietääkseni sanonut omasta lapsuudestani ja siinä tapahtuneista asioista yhtään mitään, joten älä oleta että se on ollut joku kauhukertomusten sarja. Akateemisesti sivistynyt isä " pikkutuitereissaan" (siis omasta ja vaimon mielestä) ja heidän ystäväpiirinsä riitti tuomaan minulle kokemuksia, joiden vuoksi halveksin juoppoja ja heistä eroamaan kykenemättömiä vaimoja.
t. alkoholistin tytär
Ja jos vaimo kärsii miehen alkoholismista, miten voi olla mahdollista, että lapset eivät siitä kärsi.
Mitä kauemmin alkoholistin kanssa elää, sitä normaalimmalta se alkaa tuntua. Valitettavasti.
Ja jokainen on erilainen, mutta kerronpa kokemukseni.
Mies joi joka ikinen päivä muka salaa. Keksi ihme tekosyitä päästäkseen kotoa ja meni baariin tai osti kaupasta olutta ja joi jossain ulkona. Luuli etten huomaa, mutta totta kai sen huomasi. Työnsä kyllä hoiti, mutta raha-asiat meni loppujen lopuksi ihan perseelleen. Olin silloin hoitovapaalla ja miehen _piti_ hoitaa meidän kaikki laskut.
Asiat meni loppujen lopuksi siihen pisteeseen, että vuokrat yms. oli hoitamatta. Silloin tajusin ja heräsin lopullisesti. Mies joutui muuttamaan pois. Välittömästi. Kerroin hänelle, että kotiin saa tulla käymään ainoastaan selvinpäin. Mitkään vakuuttelut lopettamisesta ei auta, vaan minä ja lapset vaaditaan tekoja. Jos mies lopettaa oikeasti juomisen ja pysyy juomatta, me _ehkä_ voidaan palata yhteen.
Pari- kolme viikkoa mies ryyppäs jossain, ei ilmoittanut onko edes hengissä. Kuulin joiltain kavereilta välillä, että missä päin herra liikkuu. Onneksi tajusi hakea sairauslomaa, että ei duunikin menny. Sitten eräänä aamuna mies tuli kotiin ja kertoi käyneensä a-klinikalla ja näytti antabus-purkkia.
Nyt hän on ollut juomatta melkein kaksi vuotta. Yhdessä asutaan nykyään ja perhe-elämä on ihan normaalia, sellaista kuin varmaan kaikilla muillakin, välillä kivaa ja välillä ei niin kivaa. Mä otan joskus oluen tai pari, mutta mies ei.
maksaa laskut, hoitaa lapset, kodin ja muut vastuut.
Ei siinä auta kuin lopettaa hyysäys, jos aikoo saada muutosta aikaan.
Oman miehen perheestä taas tiedän, että appea on auttanut aa-kerho. Ja hänen kohdalla se on ollut 0-linja yli 20v. Mutta tätä kaikkea täytyy vain alkoholistin itse tahtoa: tahtoa siis muuttua.
Toisaalta teillä voidaan tässä vaiheessa olla ehkä vain kesäputken päässä, joka pitäisi saada katkeamaan - vai oliko tämä jo pitkäaikaisempi juttu. Meilläkin lomalla molemmat on juoneet aika paljon: emme humallu, mutta olutta menee päivittäin, välillä punkkua ja välillä drinkkejäkin. Me emme tosin juo baareissa vaan mökillä. Nyt kun mökkikausi loppui, niin sääntö on, että kotona ei juoda (juodaan siis korkeintaan viikonloppuna mäkillä ;)
En sylje lasiin eikä miehenikään, mutta kyllä joka päiväinen tai joka viikkoinen juominen on jo alkoholiongelma.
Ehdotan, että otat miehen sukulaisiin, äitiin, siskoon tms. yhteyttä ja pyydät heitä puhumaan miehelle jos sinun sanomisesi ei kiinnosta.
Usei " häpeä" toimii hyvänä antabuksena.