Oletteko huomanneet että Suomessa ei tykätä siitä että kysyy asioita?

Ihmisten rooli asiakkaana on olla hallintoalamainen, jolta kynitään asiakasmaksuja ja veroja ja sitten pitäisi tyytyä paskaan palveluun ja virheellisiin päätöksiin ihan hiljaa. Kyselijä leimataan häiriköksi, jota aletaan kiusata ihan tahallaan. Tämä on niin nähty monissa yhteyksissä.

Aspat koulutetaan hoitamaan vain helppoja tapauksia koska palkkakin on sen mukainen. Vaikeita asioita ei siis oikeasti pitäisi olla olemasa. Kumminkin niistä kysytään. Tämä paradoksaalisuus on stressaavaa jonka sitten asiakaskin helposti vaistoaa.

Riippuu siitä miten kysyy ja toisaalta myös mitä kysyy.

Kun on ruokakaupassa myyjänä, niin ei voida olettaa että myyjä ensinnäkään edes ostaisi ko. kaupasta ruokiaan tai että söisi esim. lihaa, maitotuotteita, karkkia tai vaikka olutta. Jos asiakas kysyy että ovatko nämä makkarat hyviä, eikä myyjä siihen osaa sanoa juuta eikä jaata, koska ei ole makkaroita syönyt mutta asiakas ei tähän tyydy. Mitä siihen voi vastata, muuta kuin "tuntuu olevan hyvin suosittu tuote muiden asiakkaiden ostoksissa".

Lääkärissä, hammaslääkärissä tai esim. yliopistossa en ole siihen törmännyt ettei saisi kysyä. Ovat mielellään antaneet vastauksia jos on kysynyt miten jokin lääke vaikuttaa tms.

Peruskouluissa kyllä opettajat ovat usein hyvin itsepäisiä ja "se nyt vaan on näin", mutta koen että nämä asiat johtuvat siitä että koska oppilaat ovat vielä lapsia niin ihmiset uskovat että heitä saa kohdella jotenkin huonommin kuin aikuisia, eivätkä lapset "tajua".

Koen itse stressaavaksi selittää asioita koska selittääkseni asian A siten että asiassa on oppimattomalle jotain järkeä, joudun ensin selittämään myös asiat B, C, ja D. Eikä näidenkään asioiden selittäminen välttämättä ole ihan yksinkertaista. Lisäksi olen todella huono selittämään asioita, enkä pidä itsekkään ns. "selittäjistä".