Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias käy äidin kimppuun
Huolestunut äiti
06.06.2017 |
Meillä on poika joka täyttää pian 5v. Rauhallinen, kiltti, keskittyvä, iloinen, toisaalta myös energiaa riittää.
On alkanut viime aikoina saamaan isoja raivokohtauksia ja ne tuntuu purkautuvan aina minuun. Huutaa ja kiukuttelee kyllä myös isälleen ja pikkusisarukselle, mutta minä olen ainoa johon käy fyysisesti kiinni. Ottaa kunnolla vauhtia ja lyö minua, käy kynsillä kiinni, koittaa potkia. Saan hänet juuri ja juuri vielä pidettyä, mutta on kyllä satuttanutkin jo minua. Tänään sai niin pahasti otettua minua käsistä kynsillään kiinni, etten heti päässyt irti ja miehen piti tulla väliin. Ja tilanne lähti siitä kun ei saanut mielestään auttaa tarpeeksi pyörän kokoamisessa ja viedä työkaluja omaan huoneeseen.
Jälkeenpäin on pahoillaan, pyytää anteeksi kun keskustellaan asiasta. Tämä käytös on meillä melko uutta eikä sitä nyt joka päivä tai edes viikko tapahdu. Mutta silti olen vähän järkyttynyt, että iän kasvaessa alkaakin agressiiviseksi, vaikka kuvittelin että tässä iässä nyt alkaa jo tulla sitä järkeä päähän.
Kuinka tavallista tai epätavallista tämmöinen agressiivisuus on? Koska pitää huolestua? Neuvoja, vinkkejä, vertaistukea? Kiitos kaunis.
Kommentit (7)
Käytös täytyy HETI kitkeä pois!!
Jos satuttaa fyysisesti millään tavalla niin heti sanoa napakasti että EI!!!,siitä arestiin ja siitä sitten heti selvitys että KETÄÄN ei saa IKINÄ satuttaa! Ja sinun pitää se laittaa arestiin,ei isän. Lapsi pitää saada heti ymmärtämään että fyysisen satuttaminen ei ole missään nimessä sallittua! Muuten olet vanhemmalla iällä pulassa lapsen kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen väkivaltaisuudelle on varmasti jokin syy.
Ehkä asiaa pitäisi tutkia enemmän? Lapsella on ainakin heikko impulssikontrolli.
Lapsi on vielä pieni, joten hänet saa vielä opetettua hillitsemään pettymyksen tunteiden purkautumista.
Anna napakasti takaisin. Oppii tuntemaan miltä tuntuu saada itse samalla mitalla. Kunnon avari korville. Ei lyö enää jatkossa.
Meillä oli tytön kanssa samantyyppisiä ongelmia kun hän oli 5-v. Käytiin kerran perheneuvolassa kuuntelemassa tätejä. Mutta kun perheessä ei ollut mitään kriisiä meneillään, käynti jäi siihen yhteen kertaan. Mukaan saimme kuitenkin sellaisen lappusen jossa opetetaan lasta hillitsemään raivonpuuskansa. En nyt enää tarkalleen muista, mutta sellaisia ne oli tyyliin lähde pois tilanteesta( mene omaan huoneeseen) hengitä syvään, ota aikalisä, laske kymmeneen jne. Niitä sitten aina välillä kertailtiin vuosien saatossa. 9-10 v saattoi välillä vielä suutuspäissään tönäistä tms. Nyt 13-vuotiaana nakkelee niskojaan ja paiskoo ovia, kiroilee äänettömästi ja tekee selän takana käsimerkkejä. Käyttäytyy siis kuin normaali teini.
Vierailija kirjoitti:
Käytös täytyy HETI kitkeä pois!!
Jos satuttaa fyysisesti millään tavalla niin heti sanoa napakasti että EI!!!,siitä arestiin ja siitä sitten heti selvitys että KETÄÄN ei saa IKINÄ satuttaa! Ja sinun pitää se laittaa arestiin,ei isän. Lapsi pitää saada heti ymmärtämään että fyysisen satuttaminen ei ole missään nimessä sallittua! Muuten olet vanhemmalla iällä pulassa lapsen kanssa!!!
Yleensä impulssikontrolli paranee iän myötä, joten on aika kaukaa haettu ajatus, että väkivaltainen viisivuotias löisi vanhempaansa esim. 15-vuotiaana, jos perheessä on ollut suunnilleen normaalit rajat.
Nuo napakat "eit" kuuluvat 1-2-vuotiaiden kasvatukseen. Viisivuotiaan kanssa käytetään jo vähän toisenlaisia keinoja. Itse suosittelisin ap:tä keskustelemaan lapsen kanssa, kun hän on rauhallinen, tuomitsematta. Miettikää yhdessä keinoja, joilla tilanteen eskaloitumisen voisi estää. Usein tuon ikäinen häpeää katkerasti raivareitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Kiellän tottakai aina ja sanon heti että äitiin sattuu tuo. Mutta poika on siinä tilassa ettei kuuntele. Otan sitten joko syliotteeseen tai vien omaan huoneeseen rauhoittumaan.. joskus joudun palauttamaan huoneeseen monta kertaa ja joskus lopulta vaan pitämään syliotteessa ettei satuta lisää. Olen pysynyt kuitenkin aika rauhallisena itse.
Tämän jälkeen keskustellaan aina. Kysyn pojalta että ymmärtääkö miksi joutui huoneeseensa, mitä teki, miksi teki, miksi ei saa tehdä niin, miltä se minusta tuntui ja mitä nyt pitää tehdä (pyytää anteeksi).
Keskustelua rajoittaa hieman pojan viivästynyt puheenkehitys. Puheterapeutin mukaan ymmärrys olisi jo ikätasoista, tuottaminen vielä jäljessä. Minusta joskus tuntuu ettei poika ihan ymmärrä kaikkea mitä sanon, toisaalta ei ole vertailupohjaa sille kuinka kehittyneitä keskusteluita liki 5-vuotiaan kanssa voi käydä. Meillä ne on vielä melko ykspuolisia ja tuttujen asioiden toistoa.
Kun lapsi saa raivarin,
se kohdistuu siihen henkilöön, johon hän eniten luottaa,
joka on hänelle tärkein.
Yleensä se on lapsille äiti ja hän saa toimia lapsen sylkykuppina,
joskin äiti saa ne lapsen sydämellisimmätkin tunteet osakseen.
Impulssikontrollihäiriö.
En tiedä miten nuorella sen voi diagnosoida, mutta kun lyö toista ihmistä, on ylittänyt tietyn rajan.
Koeta hankkia vertaistukea muista tulisten poikien äideistä.
Neuvolasta älä kysele mitään, siellä aletaan liputtaa huoli-korttia ja ruvetaan vain hätyyttämään äitiä.