Mistä nuorelle kavereita?

Minkä ikäinnen? Onko muulloinkin yksin?

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se kysymys. Nytkin koneella kotona, eikä juhlimassa koulun loppumista.

Onko muita samanlaisia?

Meillä on kaksi. Onneksi heillä on toisensa (3v ikäeroa). Mutta on kurjaa kun ei sellaista omaa kunnon porukkaa ole löytynyt. Molemmilla yksi ihan hyvä kaveri,muttei asu lähellä,joten tapaavat vain n.1krt/kk.

Ei noita muutenkaan kiinnosta ulkona hilluminen,mutta tuntuu että jää isosta asiasta paitsi kun ei ole kavereita joiden kanssa hullutella ja kasvaa.

Uusiin harrastuksiin en saa houkuteltua. Molemmat on ujoja ja vähän jännittäjiä.. tutustuminen ei ole helppoa vaikka nytkin olivat vuoden uudessa koulussa.

Vinkkejä kuulen mielelläni minäkin..

Mitä mieltä hän itse on asiasta? Ja siis tämä on varma tieto ettei ole kavereita? Itse ja omasta halusta niihin kavereihin varmaankin tulee tutustuttua..

Mutta kysymykseen yksi vastaus on että ottamalla yhteyttä koulukavereihin/tuttaviin niin että pyytää kanssaan vaikka jonnekin?

Sama täällä

Hänellä on muutama hyvä kaveri, mutta näillä jokaisella, yhtä lukuunottamatta, on tyttöystävä. Meidän pojalla ei ole tyttökaveria.

Aloittaa lukion kolmosen syksyllä. Muutaman kerran on ollut viihteellä nyt keväällä, mutta ei sen enempää.

Sanoo, että on koulussa aika sosiaalinen ja on kyllä viihtynyt hyvin lukiossa ja myös pärjännyt hyvin. Ei kuitenkaan ole mikään hikari.

T.ap

Ei se ole tyhmää, jos on itsesuojeluvaisto eikä lähde ulos örveltämään.

Eikä introverttius ole huono asia.

Joskus vaan ei ole mitään hyviä tyyppejä lähellä esim pikkupaikkakunnat. Tosin voisi kerran viikossa käydä jossain harrastekerhossa. Tärkeintä että hyväksyt hänet sellaisena kuin on.

Onhan se hyvä, että on kotona. Mutta sitten, kun haluaisi lähteä jonnekin, ei tiedä ketä pyytäisi kaveriksi.

Ilmeisesti jotkut lukiokaverit ovat jossain vaiheessa pyytäneet viihteelle, mutta ei poikaamme ole kiinnostanut lähteä.

Ja kyllä, asumme pikkupaikkakynnalla.

T.ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhmää, jos on itsesuojeluvaisto eikä lähde ulos örveltämään.

Eikä introverttius ole huono asia.

Joskus vaan ei ole mitään hyviä tyyppejä lähellä esim pikkupaikkakunnat. Tosin voisi kerran viikossa käydä jossain harrastekerhossa. Tärkeintä että hyväksyt hänet sellaisena kuin on.

Ihan kuin känniääliönä örveltäminen ja kaverittomuus olisivat ainoat vaihtoehdot. 

Useimmilla nuorilla on paljon kavereita, joiden kanssa harrastetaan monenmoista tai vain istutaan esim. kahvilassa. 

Kyllä kaverittomuus on aina surullista. Kukaan terve ihminen ei niin introvertti ole, ettei muutamaa kaveria kaipaisi.