Lue keskustelun säännöt.
Ihannoin " vain luuta ja nahkaa" -laihuutta. Onko minulla siis häiriintynyt ruumiinkuva? Mitä asialle voi tehdä?
13.08.2007 |
Kärsin siis jatkuvasti painostani. Painoni on vaihdellut 50-70 kg:n välillä, olen 168cm pitkä. Tällä hetkellä on lihava kausi (painan 69kg). Mutta silloinkaan, kun olen painanut 50kg, en ole kokenut olevani tyytyväinen itseeni, ja olen hävennyt esiintyä esim. shortseissa ja t-paidassa, ja tavoitteenani on ollut laihtua lisää. Ihannoin super-laihuutta, sellaista luuta ja nahkaa-laihuutta (tyyliin Amy Winehouse, Angelina Jolieta, ym.).
Anoreksiaa minulla ei ole (muuten en painaisi näin paljon!), mutta jokin minussa sanoo, että suhteeni kehooni ei ole ihan ok. Onko muita? Tunnistatko itsesi? Miten olet päässyt tasapainoisempaan elämään?
Kommentit (4)
Tuskin itse tiedostat ongelmaasi, mutta ethän sä tasapainossa ole, kun tollasia mietit. Sama asia usealla läskillä, ei ne läskejä sen takia ole, että ruoka on niin hyvää, vaan ruolla yritetään poistaa sitä tiedostamatonta pahaa oloa.
Mut hei, nää on monelle hepreaa, kärsikää ihmeessä älkääkä vaan menkö terapiaan eikäö etenkään hypnoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä mielenterveystoimistoja on. Toisaalla mielenterveyspuoli voi olla vaikka sairaalan yhteydessä kuten edellisessä asuinpaikassa.
Harrastan liikuntaa säännöllisesti, kroppani on kiinteä, mutta silti olen aina vaan tyytymätön :(. Olen tosin aika kova makean perään ja se tekee sen, että tunnen jatkuvasti pahaa oloa syömisistäni :(. Normaalia tämä ei ole. Mutta tämä asia on kulkenut mukanani ihan lapsesta asti. Minulla on kaksi isoveljeä jotka ovat surutta arvostelleet kehoani, enkä siitä johtuen IKINÄ ole ollut sinut itseni kanssa. Itse asiassa muistan, kun olin ala-asteikäinen ja tuolloin käytettiin niitä tyylikkäitä lappuhaalareita. Muistan AINA, kuin isäni työkaverin vaimo sanoi, kun näki ne lappikset päälläni, että " kyllä sinä nyt olet niistä ylpeä, mutta tiedätkö, tuollaiset leventävät ihan kamalasti" . Miettikää, miten kukaan aikuinen voi sanoa noin pienelle tytölle?
Vain silloin kun olen rakastanut koen että kelpaan. Tällä hetkellä olen yh ja koen, etten ikinä voi enää olla onnellinen. TÄmä on todella surullista luettavaa, mutta NIIN totta.
outuu jonottamaan aikoja jne. Ei niillä ole resursseja hoitaa syömishäiriöitä.