Lue keskustelun säännöt.
Pelkojen siirtäminen lapsille
02.06.2017 |
Onko teillä pelkoja, ja pystyttekö pitämään ne kurissa lastenne aikana? Vai oletteko "tartuttaneet" ne eteenpäin? Yritättekö olla näyttämättä niitä?
Tuo tuli mieleeni, kun ulkoilutin koiraani. Arviolta n. viisivuotias lapsi katseli pää kallellaan koiraani jo kaukaa. Äitinsä oli kyllä siinä lähellä, touhusi jotain selkä minuun ja koiraani päin. En sen enempiä kiinittänyt häneen huomiota. Lapsi tuli lähemmäs ja kysyi, saako koiraani silittää. Annoin toki luvan, kun koira on hyvätapainen ja lapsikin käyttäytyi rauhallisesti. Nätisti antoi koiram haistaa kättään ja paijasi vähän.
Seuraavassa hetkessä ilmaa leikkasi aivan järkyttävä huuto, äiti juoksi kiljuen luoksemme, nappasi lapsen syliinsä ja perääntyi, kovaan ääneen kiljuen, että minun on vietävä koirani pois. Rääkäisi minulle vielä, ettenkö yhtään ajattele mitään, hänen lapsensahan pelkää tuollaisia petoja!
Hölmistyin ihan todella. Oivalsin kyllä, että äitihän se koirapelkoinen oli, ja säikähti nähdessään lapsensa niin lähellä koiraa. Lapsi alkoi itkeä säikähdyksestä, kun äitinsä yhtäkkiä tosiaan alkoi kiljua ja nappasi hänet takaapäin syliin. Minua harmittaa toki, että aiheutin äidille säikähdyksen, mutta mietin, etteikö hän todella ole huomannut, ettei lapsi pelkää koiria ollenkaan. Ja eikö nyt olisi hyvä, jos lapsen ei tarvitsisi pelätä... Kun luulisi, että voimakkaasti pelkäävän ihmisen elämä olisi aika haastavaa sinällään. :( Harmi, jos sen saman riesan saa siirrettyä lapsilleen.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on nyt viime aikoina tullut vastaan työrintamalla. Ylihysteerisiä äitejä, jotka suurin piirtein hyökkäävät kimppuun, kun on toimittu niin kuin on aina toimittu. Keksivät päästään aivan käsittämättömiä asioita ja vaativat erityispalvelua lapselleen. Eipä siinä mitään, voihan erityispalveluja antaa. Mutta se hyökkääminen on oikeasti pelottavaa, vaikka se vain sanallista onkin.
Jotenkin niin nykyaikaa tämä uudenlainen ylihysteerinen käyttäytyminen. Olen saanut tuota nyt liika-annoksen ja olen aika kypsä touhuun.
Pyrin olemaan näyttämättä pelkoani, pyydän yleensä jotakuta joka ei pelkää hoitamaan pelottavat tilanteet, jottei järjetön pelkoni tarttuisi lapseen. Ymmärrän siis, että pelkoni on ylimitoitettu.
Kun muksulla oli eka korvatulehdus, jouduin lähettämään miehen hänen kanssaan lääkäriin. Olin kyllä kuullut, että nykyään annetaan ab-kuuri kohtuuhelposti, eikä puhkota korvia. Itselläni on kammo kys. toimenpiteeseen ihan omasta kokemuksesta... Päättelin, että suhtautuisin niin epäluuloisesti lääkäriin joka tapauksessa, että parasta antaa miehen hoitaa homma. Ettei muksu vain vaistoaisi minusta mitään negatiivista.
Yksi idioottimaisimmista asioista on ihminen, joka pelkää mehiläisiä tai ampiaisia. Yhtäkkiä alkaa poukkoilemaan hysteerisesti ympäriinsä, eikä lopeta ollenkaan. Ihan järjetöntä. Vaikka olisi lapsia ympärillä! Ei anna fiksua kuvaa. Jopa raavaiden miesten olen nähnyt niin tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt paljon töitä jotta en tartuta pelkojani lapsiin. Mummo on harmikseni sitten tartuttanut oman pelkonsa :(
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt paljon töitä jotta en tartuta pelkojani lapsiin. Mummo on harmikseni sitten tartuttanut oman pelkonsa :(
Meillä on ihan sama juttu. Anoppi pelkää kaikkea punkista karhuun, ja selittää vuolaasti miten hirvittäviä petoja koiratkin ovat.
Ikävä kyllä mies on allerginen, joten emme voi ottaa hirvittävää petoa kotiin. Siispä vien lapset monta kertaa kesässä kotieläinpuistoon. Mutta ärsyttää kyllä, kun kuusivuotias jankuttaa ihanimmalla metsäretkellä jostain punkeista. Hei, punkkilaastarit on keksitty ja mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti. Koskee myös kissoja, hämähäkkejä, hiiriä, kaljapulloja ja tupakoivia ihmisiä.