Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö parisuhteeseen, jos kumppanisi sairastuisi autoimmuunisairauteen, jonka vuoksi hän ei voisi enää koskaan suudella sinua tai olla kanssasi iho ihoa vasten?
01.06.2017 |
Jos et voisi, ota huomioon, että monelle seksi on yhtä tärkeä asia parisuhteen kannalta.
Kommentit (14)
En jäisi.
En jäisi myöskään suhteeseen, josta seksi on loppunut.
Sori, mutta parisuhde ei ole hyväntekeväisyyslaitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on toki ajatuskoe, mutta kyllä tuollaisia sairauksia on. Ne ovat vain yleensä synnynnäisiä ja aiheuttavat nopeasti kuoleman. Jos muistatte sen dokkarin muovikuplasta asuvasta pojasta, hänhän menehtyi altistuttuaan ulkoilmalle omasta pyynnöstään.
Mutta joo, parisuhde ilman seksiä ja läheisyyttä lakkaa pian olemasta parisuhde.
No, meillä on eletty noin jo yli 20v. Mies ei tykkää suudella eikä koskea. Voi mennä viikkoja ettei edes halaa, minä annan pienen iltasuukon kun lähden nukkumaan. Ihokosketus on vain rakastellessa ja sekin on nykyään harvinaista herkkua:(
Kyse ei ole rakkaudettomuudesta vaan häneltä puuttuu täysin tarve läheisyyteen.
Kovin pitkään puoliso ei tuollaisen sairauden kanssa eläisi ajattelisin kyllä kestäväni enkä jättäisi.
En toisaalta luultavasti jatkaisi suhdetta jossa ei olisi läheisyyttä tai seksiä ilman selkeää syytä ja/tai ei mitään takeita että niitä olisi tulevaisuudessa.
Vaikea sanoa. Voi olla, että jäisin. Minun on vaikea kuvitella elämää ilman puolisoani, jopa vaikeampaa kuin kuvitella elämä ilman seksiä. Seksiä varmasti tulisi ikävä, mutta siihen on tietysti olemassa sellaisia järjestelyjä, ettei parisuhteen tarvitse loppua.
Ei teoriassa ole mikään mahdoton ajatus, todellisuudessa on vaikea sanoa, mitä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä sen verran hyvä mies, että voisin asua hänen kanssaan vaikka ihan vain kämppiksenä, jos fyysinen läheisyys loppuisi. Tässä suhteessa pitäisi hiipua fyysisen puolen lisäksi myös sosiaalinen ja älyllinen puoli sekä tunteet, ennen kuin lusikoita alettaisi jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastaisin miestä ja hän minua, ei mikään sairaus erottaisi meitä kahta.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi.
En jäisi myöskään suhteeseen, josta seksi on loppunut.
Sori, mutta parisuhde ei ole hyväntekeväisyyslaitos.
Sitähän se nimenomaan on, jonka polttoaineena on rakkaus. Sori, kun et ole koskaan saanut rakastaa ketään oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on eletty noin jo yli 20v. Mies ei tykkää suudella eikä koskea. Voi mennä viikkoja ettei edes halaa, minä annan pienen iltasuukon kun lähden nukkumaan. Ihokosketus on vain rakastellessa ja sekin on nykyään harvinaista herkkua:(
Kyse ei ole rakkaudettomuudesta vaan häneltä puuttuu täysin tarve läheisyyteen.
Itse en tykkää läheisyydestä. Olen ehkä saman kaltainen kuin puolisosi. En tunne tarvetta siihen ja välttelen jopa kosketusta ym. Yli 20v oltu kuitenkin naimisissa ja rakastan kuitenkin puolisoani vaikkakin hän tästä läheisyyden puutteesta välillä valittaa. Yritän kuitenkin tietoisesti oma-aloitteisesti halata välillä, mutta luonnollises spontaanisti ei vaan onnistu. Ehkä se pn jokin tunne vamma minussa, en tiedä.
Mikäs se sellainen autoimmuunisairaus olisi?
Kosketuksen puute voisi toki olla rankkaa, mutta mies varmasti kärsisi tilanteesta myös ihan valtavasti ja uskon, että olisin hänen vierelleen paras tukija tuossa tilanteessa. Jos ongelmallista olisi vain ihokontakti, voisi seksiäkin harrastaa kumin kanssa. Ei kuulosta vielä yhtä pahalta kuin esim. halvaantuminen kaulasta alaspäin tai muistin täydellinen menettäminen. Olen kyllä vakaasti ajatellut jäädä miehen rinnalle loppuelämäkseni, heitti elämä sitten eteen mitä tahansa. Joten vastaus on: kyllä, jäisin parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on eletty noin jo yli 20v. Mies ei tykkää suudella eikä koskea. Voi mennä viikkoja ettei edes halaa, minä annan pienen iltasuukon kun lähden nukkumaan. Ihokosketus on vain rakastellessa ja sekin on nykyään harvinaista herkkua:(
Kyse ei ole rakkaudettomuudesta vaan häneltä puuttuu täysin tarve läheisyyteen.
Itse en tykkää läheisyydestä. Olen ehkä saman kaltainen kuin puolisosi. En tunne tarvetta siihen ja välttelen jopa kosketusta ym. Yli 20v oltu kuitenkin naimisissa ja rakastan kuitenkin puolisoani vaikkakin hän tästä läheisyyden puutteesta välillä valittaa. Yritän kuitenkin tietoisesti oma-aloitteisesti halata välillä, mutta luonnollises spontaanisti ei vaan onnistu. Ehkä se pn jokin tunne vamma minussa, en tiedä.
Kiitos vastauksestasi. Minäkin rakastan miestäni ja muuten meillä on ihana parisuhde ja perhe. Mieheni on paras ystäväni ja kumppanini. Haluaisin vanheta hänen kanssaan.
19v minä tein kaikki aloitteet koskettamiseen, menin syliin halattavaksi ja suukotettavaksi, käperryin aamulla lusikkaan sängyssä. Kunnes en enää jaksanut teeskennellä. Nyt viimeiset 2 vuotta on olleet tosi raskaat koska en tiedä miten selviän. Mulle kosketus on äärimmäisen tärkeä osa suhdetta, on hirveän vaikeaa innostua esim rakastelemaan kun se "vire" ei ole olemassa koko aikaa vaan tulee ihan puskista. Koskettaminen kestää vain sen pari tuntia mikä rakasteluun menee esileikkeineen, jälkilämpöönkään ei jäädä nauttimaan vaan lähdetään heti kun tilanne on ohi. Vaikka on kuinka teknisesti taitava rakastaja ei mulla tapahdu mitään vesirajan ulkopuolella. Seksi ei ole kokonaisvaltainen juttu vaan pelkkä helpotus pakotukseen. Saman voisin hoitaa nopeammin omin käsin. Ja siihen ollaan menossakin kun mies harventaa väliä koko ajan:(
Käyn tästä asiasta jopa terapiassa, niin iso asia tämä mulle on! Haaveilen siitä kuinka joku silittäisi mun kasvoja ja hiuksia, pitäisi joskus kädestä, sivelisi ihoa... ikävä on ihan fyysinen! Terapeuttini kysyi viisaan kysymyksen viimeksi: miltä minusta tuntuu vuoden kuluttua? Tunnenko että olen taas uhrannut yhden vuoden omasta elämästäni vai olenko onnellinen. No tuohon on helppo vastata. Mietin jopa rakastajan ottamista.
Kunhan vain joku koskettaisi...
En jäisi. Muutos nykyiseen olisi liian suuri, en usko että pystyisin tottumaan. Nykyisessä suhteessa nukutaan sylikkäin, halaillaan päivän mittaa paljon, katsotaan telkkaria lusikassa jne.
Vaikea kuvitella tuollaista sairautta, mutta itse olen eroamassa 20 vuoden suhteesta, kun mies ei halua minkäänlaista fyysistä suhdetta. Kaksi vuotta torjunut lähes kaiken kosketuksen. Itse hän ei ole edes yrittänyt koskettaa minua.