Näettekö "suuria" unia?

Ei oo elämän suunta mistään muuttunut. Kerran sain unen jälkeen suuren motivaation yhtäkkiä lähteä opiskelemaan, mutta sitten vaan väsähdin eikä koko ajatus enää innostanutkaan. Muutaman viikon jaksoin olla innoissani tuon unen seuraksena, vaikka sitä ennen en ollut moneen vuoteen harkinnut opiskelemaan lähtemistä. Ehdin selvittää opiskeluun liittyviä asioita ja jopa hakea opiskelupaikkaa, mutta kun olisi pitänyt lukea pääsykokeisiin, motivaatio oli siinä vaiheessa jo täysin hukassa. Että se siitä sitten. Olisin toivonut, että tuolla unella olisi ollut jokin merkitys.

Tutkin uniani jatkuvasti ja olen nähnyt isoja unia. Ne juuri lisäävät itseymmärrystäni ja ovat tehneet sen monta kertaa.

Eipä muistu mieleen. Pari hetkeä pilvessä ja sienissä on selventänyt asioita ja muuttanut elämän suuntaa. Nämä ei ole mitään henkimaailman hommia. Olen ateisti enkä ole mitenkään new-agen, itämäisten höpöjuttujen tai muun "henkisyyden" perään vaan maailmankuvani on aika lailla tieteeseen perustuva.

Olen nähnyt. En halua kertoa unta koska tutut tunnistaa 😊 Hyvin vaikuttava uni mikä vaikutti syvästi, merkitys avautui täysin vasta hieman myöhemmin.

Elämäntilanteeni oli tällöin hyvin vaikea ja raskas, uni antoi selvän viestin siitä että kohta helpottaa. Asiat lähtivätkin sitten loksahtamaan paikoilleen monella eri osa-alueella.

Näen paljon unia. En näe enneunia mutta uskon että joku sanoma niissä on. Olen kokenut myös telepatiaa.

Näin aikanaan enneunia. Ei ollut hyvä juttu. Esim. kuolemantapauksesta ym. Onneksi olen menettänyt sen "lahjan".

En tiedä muuttiko se elämää, mutta vaikuttava uni se oli.

Olin tehnyt jonkin kamalan rikoksen, josta olin saanut kuolemantuomion. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä olin tehnyt eikä uni sitä käsitellyt. Oli tuomioni aika ja minua tultaisiin ampumaan päähän jossain tiellä ja äitini oli katsomassa. Olin todella rauhallinen, vaikka kuolemani oli minuuttien päässä. Sanoin äidilleni, ettei minulla ole mitään hätää. Sitten sain luodin kallooni ja ruumiini kaatui maahan. Sieluni tai henkeni jäi kuitenkin paikalleen seisomaan. Katsoin rauhallisena sitä maassa makaavaa ruumista ja jotenkin hyväksyin kuolemani. Tunsin surua, koska äitini oli niin epätoivoinen ja halusin parantaa hänen oloaan. Ei kuitenkaan ollut mitään mitä olisin voinut tehdä ja lähdin innokkaasti tutkimaan kuolemanjälkeistä elämää.

Olen useinkin nähnyt "enneunia", aika monet näkee. Meillä on huomiokykyä enemmän kuin me tajutaankaan. Aivot rekisteröi monia asioita, ihmiset eivät ehdi päivän mittaan miettiä kaikkea ja yöllä on aikaa.