Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei kestä ollenkaan pettymyksiä/häviötä/vastoinkäymisiä
29.05.2017 |
Kyseessä 6-vuotias. Jos vaikka leikitään hippaa, ja lapsi joutuu hipaksi, on se hänen mielestään väärin ja epäreilua, alkaa minuutin jälkeen ulvomaan että hän ei saa ketään kiinni ja on epäreilua. Tai jos pelataan lautapeliä ja hänen pelinsä ei suju, alkaa huuto ja itku. Tai jos ulos pitäisi laittaa kumisaappaat koska on märkää, ja hän halusi laittaa sandaalit, alkaa huuto ja itku. Siis lähes kaikesta alkaa huutamaan ja itkemään, ja vaikka huutoon ja itkuun ei reagoisi mitenkään, saattaa hän jatkaa sitä 20-30min. Tiedän, että lapsi saa kotona lähes kaiken tahtonsa läpi. Lapsi ei siis ole minun, vaan on meillä hoidossa aina välillä.
Mitä voin tehdä, vai voinko tehdä mitään, jos ei lapsen kotona pidetä rajoja? On hyvin ikävää aina tuon lapsen kanssa käytännössä vääntää ja "tapella" asiasta kuin asiasta, kun iso osa ajastamme menee siihen että lapsi kiukuttelee, itkee, huutaa ja ei usko. Miten käsittelisitte näitä pettymystilanteita/vastoinkäymisiä joita lapsi ei osaa käsitellä, kun kotona ei saa juuri opastusta tähän?
Kommentit (15)
Lapsen persoonalla tai temperamentilla ei ole mitään vaikutusta käytökseen?
Hän ei ole tulinen luonne?
Adhd? Keskonen?
Ainoa syy lyhytpinnaisuuteen on huono kotikuri ja kehnot vanhemmat. Selvä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiraukka, tuollaisesta kasvatuksesta on hänelle vain haittaa tulevaisuudessa... Jos vanhemmat eivät pikkuhiljaa ala opettaa lasta elämään pettymysten kanssa, heillä on pian käsissään aikuinen ihminen jolla ei ole minkäänlaista kosketusta oikeisiin pettymyksiin. Ja siitäkös riemu repeää.
Itse sanoisin asiasta vanhemmille hienovaraisesti mutta todella suoraan. En tiedä millaiset välit sinulla on vanhempiin, mutta aina kannattaa yrittää. Toinen vaihtoehto on että selität itse lapselle hänen ymmärtämällään tavalla, miten asiat ovat ja että kiukku on turhaa ja kurjaa. (En usko että tämä toimii, mutta se on parempi kuin ei mitään.)
Lapsen parasta ajatellen tässä elämässä on opittava häviämään, pettymään ja taipumaan. Ei täällä muuten selviä. Koulussa lasta tullaan kiusaamaan jos tämä jatkuu, eikä hän saa yhtään kavereita.
Näitä "prinsessoja" on nykyään valitettavasti kaikkialla. Nämä itkevät vielä koulun liikuntatunnillakin, kun säännöt eivät suosi heitä tai he yksinkertaisesti häviävät. Äiti sitten namuilla kotona lohduttaa. Draamaa, draamaa ja draamaa. Draamaprinsessoja on eniten yhden lapsen perheissä, mutta toki myös muissa perhemalleissa.
Jos vain hermosi kestävät, jatka valitsemallasi tiellä ja tarjoa lapselle mahdollisuuksia häviämiseen. Muuten oppi ei mene perille. Palkitse muita siitä, että he osaavat käsitellä tilanteita paremmin.
Meillä lapsi on vähän samanlainen, jos ei saa tahtoaan läpi, haukkuu kaikki tyhmäksi. Meillä on välillä pelejä, ihan leikkimielellä, esim. että ollaan hiljaa tietyn ajan ja jos onnistuu, saa rastin. Kun on saanut tietyn verran rasteja, saa pienen palkkion. Saattaa olla vaikka pikkuinen rusina-aski, tikkari, värikynät ym. Jos ei onnistu, ei saa rastia. Eilen hän ei onnistunut ja alkoi huutamaan ja haukkumaan koko pelin. Käski myös sisarensa lopettamaan pelin siihen.
Lautapelit kyllä onnistuu, häviäminen ei ole niissä kamalaa. Ja ei todellakaan saa tahtoaan läpi huutamalla. Esimerkkinä tuo ap:n kengistä kertoma, meillä ei saisi laittaa sadekelille sandaaleja vaikka kuinka huutaisi. En ymmärrä mistä johtuu. Ja 6v on meilläkin.
Puhu vanhempien kanssa. Siis hoidossa sulla. Olisi kannattanut laittaa päiväkotiin. Eltot ja keltot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka tarkkaan tiedät mitä heillä kotona tapahtuu?
Minun poika oli myös tuollainen. Ei onneksi ikinä raivonnut tai mitään hävitessään mutta menetti mielenkiinnon ja oli negatiivinen.
Iän myötä helpottaa kyllä. Nyt jo 13-vuotta ja hyvin sujuu pettymykset vaikka selvästi harmittaa ja yrittää sen kätkeä.
Eikä meillä siis saanut periksi. Poika on luonteeltaan perfektionisti. Häntä harmittaa jos kokeesta tulee seiska tai kasi mikä taas mielestäni on ihan hyvä numero, varsinkin jos on lukematta kokeeseen mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Hoidossa hoitopaikan säännöt?
Tottakai meillä pidetään säännöistä kiinni, on vaan kurjaa kun oikeasti ihan koko ajan saa kuunnella sitä itkua ja huutoa. Lapsi ei millään välillä usko, että täällä on nyt tällaiset säännöt ja täällä ei saakaan huutamalla ja raivoamalla tahtoaan läpi, mihin on tottunut.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen persoonalla tai temperamentilla ei ole mitään vaikutusta käytökseen?
Hän ei ole tulinen luonne?
Adhd? Keskonen?Ainoa syy lyhytpinnaisuuteen on huono kotikuri ja kehnot vanhemmat. Selvä se.
On varmasti vaikutusta myös persoonalla ja temperamentilla. Tässä kyseisessä tilanteessa uskon kuitenkin vahvasti, että suurin tekijä tässä lapsen huonossa käytöksessä ja siinä ettei kestä pettymyksiä, tulee kotoa ja puuttellisesta kasvatuksesta. Ainoa syy se ei ole, mutta tässä tapauksessa isoimmassa roolissa.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tarkkaan tiedät mitä heillä kotona tapahtuu?
Minun poika oli myös tuollainen. Ei onneksi ikinä raivonnut tai mitään hävitessään mutta menetti mielenkiinnon ja oli negatiivinen.
Iän myötä helpottaa kyllä. Nyt jo 13-vuotta ja hyvin sujuu pettymykset vaikka selvästi harmittaa ja yrittää sen kätkeä.Eikä meillä siis saanut periksi. Poika on luonteeltaan perfektionisti. Häntä harmittaa jos kokeesta tulee seiska tai kasi mikä taas mielestäni on ihan hyvä numero, varsinkin jos on lukematta kokeeseen mennyt.
En näe neljän seinän sisälle, tai ole kärpäsenä katossa, mutta tiedän kyllä minkälainen kasvatustyyli siellä on, ja minkälainen tämän lapsen vanhempi on. Tästä nyt on ihan turha jankata sen enempää. Kotiin on sanottu että täytyisi kiinnittää huomiota tähän, ja laittaa rajat lapselle. Mutta ilmeisesti se on vahemmalle jotenkin vastoinmielistä ja epämukavaa tai mahdotonta tms.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy kaukana ko. lapsesta/lapsen perheestä. Vaikeasta, käytöstapojen oppeja vaille jääneestä lapsesta tulee vielä vaikeampi aikuinen. Lasten kieltäminen lähtee AINA lapsen vanhemmista, ja kaikki aikuiset sitä ei vain osaa.
Onko sun pakko hoitaa ko. lasta? Käske etsimään toinen hoitopaikka, ei kannata ottaa liikaa vastuuta muiden asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6v kanssa voi keskustella mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei.
Harmi ettei päiväkodissa opeteta negatiiivisten tunteiden käsittelyä.
Vierailija kirjoitti:
6v kanssa voi keskustella mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei.
Harmi ettei päiväkodissa opeteta negatiiivisten tunteiden käsittelyä.
Ei kai se mikään päiväkodin tehtävä yksinään ole? Mun mielestä 90% kasvatuksesta pitää tulla kotoa, ja loput sitten päiväkodeista, kouluista ja muilta aikuisilta.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on huono itsetunto. Kokee helposti olevansa epäonnistunut. Moititaanko häntä paljon? Vaaditaanko liikaa? Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia ja kannustamista jatkaakseen yrittämistä vaikka aina ei suju. Samoin tunteiden sanoittamista ja ääneen puhumista että ei haittaa vaikka ei aina onnistu, se ei tarkoita että on huono. Muutkaan eivät aina onnistu jne. Ja silloin kun onnistuu niin huomioida tämä ääneen. Pikkuhiljaa oppii. Lapsi on vielä aika pieni kuitenkin ja tunteet isoja. Tarvitsee aikuisen apua niiden käsittelemisestä.
Hoidossa hoitopaikan säännöt?