Ahdistuneet, tiedättekö mikä teitä ahdistaa?

Lopeta jo.

Ahdistaa, että olenko kelvollinen taidoiltani, käytökseltäni ja ulkonäöltäni. Olenko normaali. Olen ujo ja tuntuu, että elän jossain roolissa. Jatkuva näyttelemisen tunne tuskastuttaa. On ahdas olo, en tunne itseäni vapautuneeksi.

Ahdistukseen helpottaa uusissa ympäristöissä käyminen. Kun tapaa ihmisiä, joita ei ole ennen nähnyt eikä tule uudestaan näkemään. Silloin unohtaa jähmettyneen roolinsa.

Nykyinen hallitus.

Elämä ahdistaa noin yleisesti ottaen, suuret ihmismassat, toisaalta myös yksin olo. Traumaattisia tapahtumia takana vino pino, vaikka ikää on alle kolmenkymmenen. Tiedän, mistä ahdistukseni johtuu, mutta enpä osaa asialle paljoa tehdä.

Kissani tappo.

Ahdistaa kun en osaa päättää miten suhtautua mihinkin asioihin. En tiedä mitä mieltä olisin mistäkin.

Piri loppui, enkä saa ennen keskiviikkoa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, että olenko kelvollinen taidoiltani, käytökseltäni ja ulkonäöltäni. Olenko normaali. Olen ujo ja tuntuu, että elän jossain roolissa. Jatkuva näyttelemisen tunne tuskastuttaa. On ahdas olo, en tunne itseäni vapautuneeksi.

Ahdistukseen helpottaa uusissa ympäristöissä käyminen. Kun tapaa ihmisiä, joita ei ole ennen nähnyt eikä tule uudestaan näkemään. Silloin unohtaa jähmettyneen roolinsa.

"Ahdistukseen helpottaa uusissa ympäristöissä käyminen"

Tää! Itse olen ahdistunut monella eri tavalla, en kirjoita nyt niistä koska tulisi liikaa tekstiä. Yksi mikä mua ahdistaa on puhelimella soitto, pahimmillaan en voi soittaa virallisia puheluita. Kerran menin bussilla toiselle paikkakunnalle että sain soitettua puhelun ja ei edes sydän hakannut silloin

Vierailija kirjoitti:

Ahdistukseen helpottaa uusissa ympäristöissä käyminen. Kun tapaa ihmisiä, joita ei ole ennen nähnyt eikä tule uudestaan näkemään. Silloin unohtaa jähmettyneen roolinsa.

Tää oli jotenkin upeasti sanottu mun mielestä. Kiitos kun jaoit. ♡

Mua ahdistaa tulevaisuus, ahdistaa työelämän kiireisyys ja se, etten oikeastaan halua elää tällaisessa yhteiskunnassa. Hirveä ristiriita sen välillä, että haluaisi menestyä, mutta samalla haluaisi elää jossain ihan muualla ihan toisenlaista, kiireetöntä elämää.