Muita jotka aivan yksin?

Hae ystävä tältä sivulta :D

http://www.etsitaanystavaa.com

Liikun, käyn kävelyllä sekä ihmisten ilmoilla että vielä mieluummin luonnossa. Luen, opiskelen, katson liikaa televisiota ja pohdin maailman menoa. Aika harvoin koen varsinaisesti olevani yksinäinen.

Oletko ajatellut vertaistukea tai keskusteluryhmiä? Voisiko niistä olla apu ryhmäytymisen kaipuuseesi?

Oman kokemuksen kautta sanoisin että on ollut aikoja jolloin tunsin itseni yksinäiseksi. Näinhän tilanne oli todellisuudessa ollut. Kun itse vahvistuin ja aloin sitä kautta arvostaa itseänikin enemmän, kokemus yksinäisyyden tunteesta väheni vaikka reaalitilanteessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Kun taas tilanne oli päällä, ei sitä tietenkään itse nähnyt niin.

Mitä tapahtui ystävillesi kun et ole enää heidän kanssaan tekemisissä?

Ystäväni olivat sellaisia että pikkuhiljaa liukenivat kun minulle ilmaantui ongelmia, mielenterveysongelmat ovat vähän sellaisia että vaikka kuinka ihmisten seurassa tsemppaisi, niin ne vaan jotenkin ilmeisesti aistii toisesta. Että toisessa on jotain perin juurin synkkää, en tiedä. Siksi en oikein viitsi edes yrittää saada ystäviä koska em seikoista johtuen se on osoittautunut kerta toisensa jälkeen mahdottomaksi. Samoin kuin lapsilla monesti on joku jota kartetaan vaikkei osata sanoa edes miksi. Ryhmissä olen ollut jos jonkinlaisissa mutta ryhmäytynyt en ole. Sehän olisi hienoa kun yksin olo ei tuntuisi yksinäisyydeltä vaan viihtyisi sitenkin- miten saavutit tuon tilan?

Mulla on kyllä mies ja pari lasta mutta tunnen itseni yksinäiseksi melko usein. Työkavereita on ja muutamia muita tuttuja, mutta puuttuu sellainen bestis, joka useimmilla naisilla on. Ei ole koskaan ollut bestistä tai ylipäänsä sellaista kaveriporukkaa, jossa olisi tuntenut "henkistä yhteenkuuluvuutta".  Yleensä kyllä viihdyn yksinkin, mutta silloin kirpaisee kun kuulee että muut ovat tehneet yhdessä jotain kivaa ja itse ei ole ollut mukana.