Ystävyys olikin jotain muuta...

Harmittaa kun arastelen ystävystyä uudelleen yhden ystävyyden mentyä mönkään. " Ystävä" vain käyttikin minua hyväkseen ja kun lopulta tajusin tuon hyväksikäytön ja sanoin siitä, loppui " ystävyytemme" kuin seinään. Minä kelpasin ystäväksi, kun autoin häntä ja kun minä olisin ollut apua vailla, ei ystävä enää pitänytkään yhteyttä. Se että minä tarvitsin apua vastavuoroisesti olikin sitä, että minä hyväksikäytin häntä. Minun piti vain ymmärtää " ystävääni" , kun hänellä on niin vaikeaa, mutta jos minulla oli vaikeaa, enkä jaksanut, hän arvosteli minua. Minä en saanut arvostella häntä; hän ei kestänyt minkäänlaista kritiikkiä.



Jäi p***a maku suuhun, kun toivotin toisen tervetulleeksi kotiini ja elämääni, mutta tulinkin vain hyväksikäytetyksi. Olisin vielä halunnut saada välimme kuntoon, mutta yksin niitä on vaikea fiksata. Mieheni lohduttaa minua, että minun on varmasti parempi ilman tuota " ystävää" .



Aikuisiällä ei ole muutenkaan helppo ystävystyä ja nyt pelkään saavani uudestaan kynsilleni.