Lue keskustelun säännöt.
Häät aivan kahdestaan
24.05.2017 |
Kertokaa kokemuksia häistä, joissa olette olleet puolisosi kanssa aivan kahdestaan. Olitteko tyytyväisiä ratkaisuun? :) Jos joskus itse päädyn avopuolisoni kanssa naimisiin, niin en haluaisi kutsua vihkimiseen ketään (paitsi ehkä todistajiksi yksi kummankin ystävä).
Kommentit (35)
Unelmahääni. Pelkään vain, että perheemme vetäisivät kauheat raget. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unelmahääni. Pelkään vain, että perheemme vetäisivät kauheat raget. :(
Ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle ja puolisollesi. Anna mennä vaan. Saat ihanat muistot ja saat keskittyä koko päivän vain teihin kahteen. Ei tarvitse istua navetan parvella pöydän päässä katselemassa morsiamen ryöstöä.
Ja voithan järjestää sitten juhlat/avioliiton siunauksen/whatever myöhemmin sukulaisille. Jos tahdot.
Melkeinpä kaduttaa, kun pidimme isohkot häät perheen painostuksesta. Kusipäisille sukulaisille olisi voinut erikseen järjestää tilaisuuden vaikka pellolle, jossa voivat veetuilla toiselleen täydestä sydämestä. Pitäkää sellaiset häät, miltä itsestä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unelmahääni. Pelkään vain, että perheemme vetäisivät kauheat raget. :(
Ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle ja puolisollesi. Anna mennä vaan. Saat ihanat muistot ja saat keskittyä koko päivän vain teihin kahteen. Ei tarvitse istua navetan parvella pöydän päässä katselemassa morsiamen ryöstöä.
Ja voithan järjestää sitten juhlat/avioliiton siunauksen/whatever myöhemmin sukulaisille. Jos tahdot.
Kiitos rohkaisusta! :) Niinhän se on!
Olimme kahdestaan, oli aivan ihanaa! Vihaan juhlia ja väkijoukkoja joten oli aivan loistava ratkaisu karata naimisiin. Kaikki tutut eivät tiedä vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me nyt ei oltu ihan kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olivat läsnä. Heidät halusimme paikalle, olemme todella läheisiä molempien perheiden kanssa. Oli oikea ratkaisu; aivan ihana hetki oli kirkossa! Ja hyvät bileet saatiin pystyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin paras päätös. Meillä oli maistraatista todistajatkin, joten ei tarvinnut jakaa päivää kenenkään tutun kanssa. Oli huippuromanttista, vietettiin koko päivä kahdestaan, tehden meille kivoja ja tärkeitä juttuja, nautittiin toistemme seurasta ilman ulkopuolisia. Bileitä ja sukujuhlia on paljon muitakin, hääpäivä kuului vain meille kahdelle. Me haluttiin juhlia tärkeä yhteinen päivämme toistemme kanssa, emme jakaa sitä koko suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni ihanimpia päiviä. Silloin oli töiden ja muiden juttujen puolesta tosi kiireistä, näimme toisiamme arkisin turhan vähän joten koko päivä ihan kahdestaan oli ihanaa ja odotettua luksusta.
Oli upea kesäpäivä, vihkiminen tapahtui maistraatissa kesäisissä arkivaatteissa (no minulla oli uusi mekko mutta ihan arkinen semmoinen), sen jälkeen mentiin lemppariravintolaamme syömään ja juomaan pitkän kaavan mukaan. Loppupäivä kului kaupungilla ja rannalla kuljeksimassa ja pussaillessa. Hääyönä mies taisi tehdä jotain kirjanpitoon liittyviä kuittihommia :D
Ei ollut sormuksia eikä kukkakimppuja, mutta oli paljon rakkautta ja on edelleenkin nyt kahden pikkulapsen vanhempina. En vaihtaisi pois.
Oi, ihanaa! Tällaiset meilläkin on suunnitelmissa. Toivottavasti myös sattuu kaunis sää sille päivälle. :) (Vaikka en kyllä usko että ukkosmyrskykään riittäisi tunnelmaa pilaamaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistraattihäiden lisäksi myös pieni kirkollinen vihkiminen on mahdollinen ja tarvittaessa todistajatkin järjestyy seurakunnan puolesta. Aika monilla todistajina ovat vanhemmat/sisarukset/ystävät, miehillä puku ja naisilla juhlavammat vaatteet/mekko (harva valitsee perinteistä hääpukua). Vihkimistä voidaan viettää kirkossa, kappelissa, kotona, mökillä tai muussa teille tärkeässä tilassa, pappi saapuu vihkimään myös viikonloppuisin ja iltaisin. Usein nämä vain todistajien läsnä ollessa vietetyt vihkimiset ovat todella tunnelmallisia ja kauniita ja hääparille mieluisia. Monet parit ovat vihkimisen jälkeen viettäneet rentoa juhlaa ystävien kanssa tai nauttineet päivästä kahdestaan.
Rohkeasti vain suunnittelemaan teille sopivaa vihkimistä (vaikka se ei sukulaisia miellyttäisi), se on teidän kahden ainutlaatuinen päivä ja teitä varten. :)
T. Pappi
Vierailija kirjoitti:
Todellakin paras päätös. Meillä oli maistraatista todistajatkin, joten ei tarvinnut jakaa päivää kenenkään tutun kanssa. Oli huippuromanttista, vietettiin koko päivä kahdestaan, tehden meille kivoja ja tärkeitä juttuja, nautittiin toistemme seurasta ilman ulkopuolisia. Bileitä ja sukujuhlia on paljon muitakin, hääpäivä kuului vain meille kahdelle. Me haluttiin juhlia tärkeä yhteinen päivämme toistemme kanssa, emme jakaa sitä koko suvun kanssa.
Meillä oli ihan samat ajatukset. Se "meidän kahden juttu" viehätti kaikkein eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat muistot. Mentiin naimisiin ulkomailla (suomalainen pappi vihki).
Itsekin haluaisin häät tulevan miehen kanssa ihan kahdestaan. (Todistaja paikalla, mutta kuitenkin.) Mutta miehen suku vaatimalla vaatii että häät on pidettävä. Emme ole vielä edes uskaltaneet kertoa, etten kuulu kirkkoon joten kirkkohäät ne eivät ainakaan olisi... ihan kamala soppa! :( Anoppi saa varmaan sydänkohtauksen kun tajuaa, ettei hänen lapsenlapsiaan kasteta! (Saavat kyllä puolestani liittyä kirkkoon itse vanhempana jos niin haluavat, mutta omasta tahdostaan, eivät anopin painostamana!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketään myöhemmin harmittanut ettei tullut järjestettyä isompia juhlia?
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisin häät tulevan miehen kanssa ihan kahdestaan. (Todistaja paikalla, mutta kuitenkin.) Mutta miehen suku vaatimalla vaatii että häät on pidettävä. Emme ole vielä edes uskaltaneet kertoa, etten kuulu kirkkoon joten kirkkohäät ne eivät ainakaan olisi... ihan kamala soppa! :( Anoppi saa varmaan sydänkohtauksen kun tajuaa, ettei hänen lapsenlapsiaan kasteta! (Saavat kyllä puolestani liittyä kirkkoon itse vanhempana jos niin haluavat, mutta omasta tahdostaan, eivät anopin painostamana!)
OIs kannattanu vaan käydä maistraatissa ja ilmoittaa asia 6kk jälkeenpäin. Se teidän naimisiinmeno on teidän asianne, ei kuulu kummankaan suvun vaatia mitään.
Pyydätte vaan maistraatista esteiden tutkintaa, odotatte sen säädetyn ajan ja sitten varaatte ajan ja menette. Jos anoppikulta ragee kuullessaan että avioliitto on jo solmittu niin se on voivoi. Et sä sen miehen suvun kanssa avioidu. Älkää olko tossuja ja pilatko hääpäiväänne vaan siksi että joku Martta-täti vaatii asiaa x, y ja z. Nyt on vuosi 2017.
Meillä oli ystäväpariskunta todistajina ja käytiin vihkimisen jälkeen yhdessä syömässä, muuten oltiin päivä kahdestaan. Lähdettiin seuraavana päivänä häämatkalle ja kerrottiin vasta silloin sukulaisille. Äitini suuttui kun olisi halunnut isot häät, mutta leppyi kun tarjottiin läheisille kakkukahvit häämatkan jälkeen.
Järkyttävää, että jotkut anopit/äidit/sukulaiset kehtaavat suuttua tuollaisesta. Naimisiinmeno on kuitenkin parin oma päätös eikä kuulu KENELLEKÄÄN muulle. Harmittaa saa ja olla pettynyt jos on odottanut isoja pirskeitä ja juhlallisuuksia, mutta sitä ei kyllä koskaan pitäisi ko. parille sanoa ääneen.
Jos itse menisin naimisiin, kahdestaan miehen kanssa olisi ehdoton juttu. Ehkä ystäväparin ottaisin todistajiksi, mutten todellakaan haluaisi perhettäni tai miehen perhettä paikalle. Heidän kanssaan voisi sitten kahvitella pienimuotoisesti kun ehtii. Mulle on todella tärkeää, että kokisin asian olevan oma päätökseni ja minun ja mieheni ihan oma, yhteinen asia. Joskus nuorena saatoin haaveilla isoista juhlista, mutta vuosien mittaan ne ovat alkaneet vaikuttaa enemmän ja enemmän hölmöltä teatterilta.
Joten rohkeasti vaan eteenpäin juuri niin kuin te itse haluatte!
Me yhdistimme vihkimisen ja häämatkan. Mentiin siis kahden kesken naimisiin New Yorkissa kaupungintalolla. Seremonia oli pikainen ja häävalokuvaaja toimi samalla todistajana. Vihkimisen jälkeen käytiin syömässä ja katselemassa nähtävyyksiä. Viikko oltiin New Yorkissa ja sieltä lennettiin viikoksi Meksikoon. Kotiin palattuamme keiteltiin kakkukahvit sukulaisille ja näytettiin valokuvia reissusta. Mukavat muistot jäi eikä ole kaduttanut ettei tullut järjestettyä isoja juhlia, sillä kumpikaan ei tykkää olla huomion keskipisteenä.
Mulla on kaksikin ystäväparia mennyt kaksin vihille. Toiset vihittiin talvella Lapissa, toiset menivät vihille maistrastissa, ja lähettivät tekstarit sukulaisille lentokentältä matkalla häämatkalle.
Elämäni ihanimpia päiviä. Silloin oli töiden ja muiden juttujen puolesta tosi kiireistä, näimme toisiamme arkisin turhan vähän joten koko päivä ihan kahdestaan oli ihanaa ja odotettua luksusta.
Oli upea kesäpäivä, vihkiminen tapahtui maistraatissa kesäisissä arkivaatteissa (no minulla oli uusi mekko mutta ihan arkinen semmoinen), sen jälkeen mentiin lemppariravintolaamme syömään ja juomaan pitkän kaavan mukaan. Loppupäivä kului kaupungilla ja rannalla kuljeksimassa ja pussaillessa. Hääyönä mies taisi tehdä jotain kirjanpitoon liittyviä kuittihommia :D
Ei ollut sormuksia eikä kukkakimppuja, mutta oli paljon rakkautta ja on edelleenkin nyt kahden pikkulapsen vanhempina. En vaihtaisi pois.