Lue keskustelun säännöt.
Olen saanut päähäni pakkomielteen, että pomoni haluaa minusta eroon
Mitäsnyt
23.05.2017 |
Pomoni halusi syksyllä vakinaistaa minut. Kärsin kuitenkin päivittäin peloista, että en ole tarpeeksi hyvä, en tee riittävästi töitä enkä ole oma-aloitteinen. Tätä on jatkunut jo syksystä, eli siitä asti, kun olen ollut täällä töissä.
Pelko on osittain ehkä jopa pahentunut, kun minulle on tullut lisää vastuuta. Olen tosi tunnollinen ja teen töitä niin paljon kuin ehdin. Työpäivien jälkeen olen ihan väsynyt.
Nyt minulle on tullut myös pelkoja, että pomoni haluaa minusta eroon. Tai haluaa salaa, mutta tyytyy kuitenkin karvain mielin minuun, koska vakkarista ei koeajan jälkeen ole kovin helppoa päästä eroon.
Minua ahdistaa töihin meno joka ikinen aamu. Katselen työpaikkailmoituksia ja fantasioin irtisanoutumisesta. En osaa eritellä, johtuuko oloni lähinnä työni luonteesta, pomostani vai minun heikosta itsetunnostani ja korkeasta vaatimustasostani.
Kävimme esimerkiksi viime viikolla istumassa iltaa työporukalla ja pomoni päivitteli, kuinka sejase edellisen työpaikan tiimi oli niin heikko. Hän puhuu aina toisinaan näin, huomauttelee suoraan, mutta minulle hän ei varsinaisesti ole töksäyttänyt mitään. Äksyilee joskus, kun hänellä itsellään on stressiä, mutta se kohdistuu muihinkin. Otan sen kuitenkin herkästi itseeni, ja inhoan kireää ilmapiiriä.
Haluaisin vain tästä olosta eroon, haluaisin pystyä vakuuttamaan itseni siitä, että olen ihan riittävän hyvä, kun teen parhaani.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa oloa - ja mikä siihen auttaisi?
Kommentit (12)
Äh... olen nyt mokannut pari juttua nyt putkeen viikon sisään. Ahdistaa todella paljon mennä huomenna töihin. Olen ihan hikinen ja sydän takoo. Kuvittelen jo itseni sanomassa pomolle päin naamaa, että hankkikoon paremman tekijän kun minä en tee mitään oikein. Tekee NIIN PALJON mieli täräyttää tuo päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaisto sanoi eräästä ihmisestä että jos hänen ylennetään pomokseni niin mun käy huonosti. Vaisto osui oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaisto sanoi eräästä ihmisestä että jos hänen ylennetään pomokseni niin mun käy huonosti. Vaisto osui oikeaan.
Ai hitto onpa inhottavaa :( ei sen noin pitäisi mennä
Sua vaivaa huijarisyndrooma. Ota iisisti, olet ihan tarpeeksi pätevä!
Lue sellainen kirja kuin Huijarisyndrooma. Kuulostaa siltä, että sinulla on se. Eli luulet, että et osaa, saat pitää työsi vain kun irtisanominen olisi niin vaikeaa. Älä turhaan pelkää virheitä, niitä sattuu kaikille. Olen itse ohjelmoija ja bugi-korjauksia tehdään päivittä, ohjelmoitin kun kuulemma on työ, jossa maksetaan siitä, että tekee virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäsnyt kirjoitti:
Äh... olen nyt mokannut pari juttua nyt putkeen viikon sisään. Ahdistaa todella paljon mennä huomenna töihin. Olen ihan hikinen ja sydän takoo. Kuvittelen jo itseni sanomassa pomolle päin naamaa, että hankkikoon paremman tekijän kun minä en tee mitään oikein. Tekee NIIN PALJON mieli täräyttää tuo päin naamaa.
Kuulostaa aika paljon sun pään sisäisiltä ongelmilta. Tuntisitko olosi paremmaksi, jos sinua haukuttaisiin avoimesti tai oltaisiin tyytymättömiä? Oletko tottunut siihen, että et kuitenkaan onnistu missään, esimerkiksi lapsuudessa, ja epäonnistuminen tuntuu tutulta? Oliko edellinen työpaikkasi minkälainen?
Missään nimessä ns. normaalin työnteon ei pitäisi tuossa määrin ahdistaa, erityisesti jos saat lisää vastuuta ja pomon mielestä hommista selviät. Kannattaa keskustella asiasta esim työterveyshoitajan kanssa.
Itä völiä sillä on, mikä takia saat pitää työsi? Joka tapauksessa saat pitää työsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla täsmälleen sama tilanne! Olen lisäksi itkenyt tässä pari viikkoa töissä (ja myös pomon edessä) kun on niin syyllinen olo siitä, etten (mielestäni) ole tehnyt tarpeeksi hyvää työtä.
Kuulostaa aika paljon sun pään sisäisiltä ongelmilta. Tuntisitko olosi paremmaksi, jos sinua haukuttaisiin avoimesti tai oltaisiin tyytymättömiä? Oletko tottunut siihen, että et kuitenkaan onnistu missään, esimerkiksi lapsuudessa, ja epäonnistuminen tuntuu tutulta? Oliko edellinen työpaikkasi minkälainen?
Missään nimessä ns. normaalin työnteon ei pitäisi tuossa määrin ahdistaa, erityisesti jos saat lisää vastuuta ja pomon mielestä hommista selviät. Kannattaa keskustella asiasta esim työterveyshoitajan kanssa.[/quote]
Pikemminkin päinvastoin, en ole tottunut isoihin mokiin, olen saanut työt ja opiskelupaikat helpolla. Pelkään virheitä hullun lailla.
Tosin lapsena totuin siihen ettei kukaan ikäiseni oikein tykännyt minusta, ja olin rankasti koulukiusattu, sain hyviä ystäviä ensimmäisen kerran vasta aikuisena. Pelkään yhä, että olen toistaitoinen, vajavainen, raasu, selkärangaton, vääränlainen.
Avoin haukkuminen ei parantaisi mitään. Tuo on sellaista marttyyriksi heittäytymistä, joka omassa fantasioissa tuo hetkeksi hyvän olon. Oikeasti se vain pahentaisi oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä huijarisyndrooma.. varmasti kiusaamistausta voi vaikuttaa, oletko purkanut sitä ammattilaisen kanssa?
Gmo kirjoitti:
Selvä huijarisyndrooma.. varmasti kiusaamistausta voi vaikuttaa, oletko purkanut sitä ammattilaisen kanssa?
Käyn terapeutilla parhaillaan, mutta hän lähinnä toistelee sitä että pelkoni eivät ole realistisia.. tiedän sen kyllä itsekin.
Lisäksi en pidä yhdestä työkaveristani yhtään, hän määräilee, huomauttelee, tuhahtelee. Lisäksi hän katselee arvostelevasti, ja se tuntuu pahalta, koska en pidä ulkonäöstäni yhtään ja minulla on paha syömishäiriötausta. Esim. joitain asujani tuijottaa arvostelevasti, jos vaikka vähänkin mahaa näkyy paidan alta. No ööh, olen 25-vuotias, hän reilu 50. Enkä tarkoita napapaitaa, vaan ihan vain korkeavyötäröisen hameen ja lyhyen topin väliltä jos näkyy sentti ihoa niin se riittää pahoihin, pitkiin katseisiin.
Raivostuttaa. Yritän olla vain huomioimatta häntä, mutta hän onnistuu silti lähes joka päivä pilaamaan fiilistäni näpäyttelemällä. Tykkään työstäni, mutta en yksinkertaisesti tykkää olla tässä paikassa töissä.
Mikä auttaa? Ikä, syvään hengittäminen ja chillaaminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se siitä. Ihan normaaleja pelkoja, vaikka inhottavia toki.