Lue keskustelun säännöt.
Listaa sairaudet/vaivat, joihin et saanut apua terveyskeskuksesta
23.05.2017 |
Mistä lopulta sait avun ja kuinka kauan sinun piti odottaa diagnoosia? Moni ei usko, ettei apua aina saa edes selviin oireisiin, joten katsoin tarpeelliseksi aloittaa tämän ketjun.
Itselläni on suvussa paljon keliakiaa. Aloin saada oireita (pahoinvointi, oksentelu, laihtuminen, väsymys, ihokeliakiaihottuma) 12-vuotiaana, mutta keliakiadiagnoosin sain vasta 17-vuotiaana. Minua käytettiin lääkärissä useita kertoja, joten vanhempiani ei voi syyttää. Lääkärit olivat toistuvasti sitä mieltä, että oireeni olivat normaalia murrosikää ja ihottuma vain tavallista kuivaa ihoa, vaikka siinä oli selviä vesikelloja.
Minkälaisia tapauksia teille on sattunut?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putosin liikkuvasta autosta, kierin moottoritien penkalle ja loukkasin olkapääni.
Kävin Turun terveyskeskuksen päivystyksessä, jossa sanottiin, että olkapää on varmaan vähän rasittunut ja siksi niin turvoksissa.
Olkapään luu turposi valtavaksi punaiseksi palloksi, kuin olisi ollut tomaatti ihon alla.
Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kävin näyttämässä turvonnutta olkapäätäni, koko käsi oli poissa käytöstä kivun takia.
Lääkäri vähätteli kipujani, ei se voi hänen mielestään särkeä, olenhan vielä nuori.
Jos se särkee oikein kovin, voin kuulemma käyttää jotain kaulahuivia käden sitomiseen ja ottaa jotain kipulääkettä. Sain parin viikon sairasloman.
Turvotus laski ja olkaluu parani aikanaan.
Talvisin vaurioitunut olkapää särki ja vihloi, kesäisin se oli hyvä. Treenasin lihaksia kuntosalilla, myös tätä kipeää kättä, joka jäi heikommaksi.
Kului 30 vuotta.
Olkapää alkoi taas särkeä, vihloi oikein syvältä olkaluusta kuukausikaupalla. Etenkin öisin särky esti nukkumasta.
Vain yksi asento lopetti olkapääsäryn, sellainen kun nostin käteni ylös pään yläpuolelle.
Menin taas terveyskeskukseen näyttämään sitä.
Tällä kertaa pääsin oikein röntgenkuvaan.
Kävi ilmi, että olkaluu oli murtunut silloin 30 vuotta aiemmin ja olkaluu oli jäänyt väärään asentoon.
Sain terveyskeskuksesta lähetteen Turun kaupungin kirurgiselle polille.
Kirurgi puhui kanssani ihan järkevästi ja sanoi, että olkaluussa on painauma, se on edelleen väärässä asennossa ja periaatteessa sen voisi kuvata tarkemmin ja yrittää hoitaakin.
Koviin kipuihini sain kortisonipiikin.
Diagnoosiin hän kirjoitti kuitenkin, että olkapäässä on vain kulumaa ja se särkee joskus "tietyssä asennossa".
Potilas väittää loukanneensa sen joskus nuorempana kaatumisen yhteydessä.
Kipu on niin vähäistä, ettei lisätutkimiselle tai leikkaukselle ole tarvetta.
Kiitos ja näkemiin, suomalainen terveydenhoito.
N47
Astma.
Muuhun ei ole edes haettu apua... vakuutuksilla mennään.
Masennus. Sain diagnoosin, mutta en toimivaa hoitoa
Putosin liikkuvasta autosta, kierin moottoritien penkalle ja loukkasin olkapääni.
Kävin Turun terveyskeskuksen päivystyksessä, jossa sanottiin, että olkapää on varmaan vähän rasittunut ja siksi niin turvoksissa.
Olkapään luu turposi valtavaksi punaiseksi palloksi, kuin olisi ollut tomaatti ihon alla.
Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kävin näyttämässä turvonnutta olkapäätäni, koko käsi oli poissa käytöstä kivun takia.
Lääkäri vähätteli kipujani, ei se voi hänen mielestään särkeä, olenhan vielä nuori.
Jos se särkee oikein kovin, voin kuulemma käyttää jotain kaulahuivia käden sitomiseen ja ottaa jotain kipulääkettä. Sain parin viikon sairasloman.
Turvotus laski ja olkaluu parani aikanaan.
Talvisin vaurioitunut olkapää särki ja vihloi, kesäisin se oli hyvä. Treenasin lihaksia kuntosalilla, myös tätä kipeää kättä, joka jäi heikommaksi.
Kului 30 vuotta.
Olkapää alkoi taas särkeä, vihloi oikein syvältä olkaluusta kuukausikaupalla. Etenkin öisin särky esti nukkumasta.
Vain yksi asento lopetti olkapääsäryn, sellainen kun nostin käteni ylös pään yläpuolelle.
Menin taas terveyskeskukseen näyttämään sitä.
Tällä kertaa pääsin oikein röntgenkuvaan.
Kävi ilmi, että olkaluu oli murtunut silloin 30 vuotta aiemmin ja olkaluu oli jäänyt väärään asentoon.
Sain terveyskeskuksesta lähetteen Turun kaupungin kirurgiselle polille.
Kirurgi puhui kanssani ihan järkevästi ja sanoi, että olkaluussa on painauma, se on edelleen väärässä asennossa ja periaatteessa sen voisi kuvata tarkemmin ja yrittää hoitaakin.
Koviin kipuihini sain kortisonipiikin.
Diagnoosiin hän kirjoitti kuitenkin, että olkapäässä on vain kulumaa ja se särkee joskus "tietyssä asennossa".
Potilas väittää loukanneensa sen joskus nuorempana kaatumisen yhteydessä.
Kipu on niin vähäistä, ettei lisätutkimiselle tai leikkaukselle ole tarvetta.
Kiitos ja näkemiin, suomalainen terveydenhoito.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haimasyöpä. Minulle vain haistateltiin röyhkeästi ja minut lähetettiin kotiin kuolemaani odottelemaan. Olen vasta 47-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Sain diagnoosin, mutta en toimivaa hoitoa
Tietenkin sait lähetteen erikoissairaanhoidon pariin? Psykiatrinpolille tai keskukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astma. On se niin mahdottoman vaikea sairaus ilmeisesti diagnosoida ja hoitaa! Piti mennä yksityiselle lääkärille joka kirjoitti lähetteen erikoissairaanhoitoon. Sinä aikana sairaus ehti kroonistua täysin enkä voi elää enää päivääkään ilman lääkitystä, vahva lääkitys on koko loppuelämän ajan. Jos olisi hoidettu heti niin tulehdus olisi voinut mennä jopa remissioon.
Mykoplasma. Ei millään haluttu hoitaa, vaikka rohina kuului ilman stetoskooppiakin. Lähipiiri alkoi olla todella huolissaan kun en pystynyt edes puhumaan kunnolla. Astman hoitotasapaino luonnollisesti meni pieleen muutamaksi kuukaudeksi. Tämänkin olisi voinut hoitaa ihan vaan antibioottikuurilla.
Astman pahenemisvaihe. Mitä sitä nyt turhaan potilasta hoitamaan, kyllä ne siellä päivystyksessä sitten hoitaa! Olen joutunut lukuisia kertoja turvautumaan päivystykseen kun terveyskeskuksessa ei ole haluttu tutkia ollenkaan eikä lääkärille ole päässyt. Sitten kunto onkin romahtanut yleensä todella nopeasti kun hoitamaton bakteeriperäinen keukoputkentulehdus ei ole kroonisesti keuhkosairaalle ihan pikku juttu.
Vierailija kirjoitti:
Putosin liikkuvasta autosta, kierin moottoritien penkalle ja loukkasin olkapääni.
Kävin Turun terveyskeskuksen päivystyksessä, jossa sanottiin, että olkapää on varmaan vähän rasittunut ja siksi niin turvoksissa.
Olkapään luu turposi valtavaksi punaiseksi palloksi, kuin olisi ollut tomaatti ihon alla.
Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kävin näyttämässä turvonnutta olkapäätäni, koko käsi oli poissa käytöstä kivun takia.
Lääkäri vähätteli kipujani, ei se voi hänen mielestään särkeä, olenhan vielä nuori.
Jos se särkee oikein kovin, voin kuulemma käyttää jotain kaulahuivia käden sitomiseen ja ottaa jotain kipulääkettä. Sain parin viikon sairasloman.Turvotus laski ja olkaluu parani aikanaan.
Talvisin vaurioitunut olkapää särki ja vihloi, kesäisin se oli hyvä. Treenasin lihaksia kuntosalilla, myös tätä kipeää kättä, joka jäi heikommaksi.Kului 30 vuotta.
Olkapää alkoi taas särkeä, vihloi oikein syvältä olkaluusta kuukausikaupalla. Etenkin öisin särky esti nukkumasta.
Vain yksi asento lopetti olkapääsäryn, sellainen kun nostin käteni ylös pään yläpuolelle.
Menin taas terveyskeskukseen näyttämään sitä.
Tällä kertaa pääsin oikein röntgenkuvaan.
Kävi ilmi, että olkaluu oli murtunut silloin 30 vuotta aiemmin ja olkaluu oli jäänyt väärään asentoon.
Sain terveyskeskuksesta lähetteen Turun kaupungin kirurgiselle polille.
Kirurgi puhui kanssani ihan järkevästi ja sanoi, että olkaluussa on painauma, se on edelleen väärässä asennossa ja periaatteessa sen voisi kuvata tarkemmin ja yrittää hoitaakin.
Koviin kipuihini sain kortisonipiikin.
Diagnoosiin hän kirjoitti kuitenkin, että olkapäässä on vain kulumaa ja se särkee joskus "tietyssä asennossa".
Potilas väittää loukanneensa sen joskus nuorempana kaatumisen yhteydessä.
Kipu on niin vähäistä, ettei lisätutkimiselle tai leikkaukselle ole tarvetta.
Kiitos ja näkemiin, suomalainen terveydenhoito.
N47
Kirjoita vielä kolmannen kerran sama viesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Sain diagnoosin, mutta en toimivaa hoitoa
Tietenkin sait lähetteen erikoissairaanhoidon pariin? Psykiatrinpolille tai keskukseen?
En saanut. Muutamaa lääkettä kokeiltiin ilman apua. Kuulemma "lääkehoidon hoitovaste olematon" tai jotain. Sanoivat, että keskusteluapu voisi olla mulle parempi, mutta sen olisin joutunut hankkimaan ja maksamaan itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kärsinyt selkävaivoista vähän yli kymmenvuotiaasta asti silloin tällöin. Aikuisena vaivat pahenivat pienen kolarin seurauksena. Mainitsin kivuista muiden asioiden ohessa ja vastaus oli aina sama: Jokaisella on joskus selkä kipeä. Kävin sitten yksityisellä. Lääkäriksi osui terveyskeskuslääkäri, joka lihotti kukkaroaan toimimalla joinakin iltapäivinä virkatyön jälkeen lääkäriasemalla. Kyseli vähän ja määräsi muutaman kerran fysioterapiaa, mutta ei määrännyt tutkimuksiin.
Sattumalta asia tuli sitten toisen fyssarin kanssa puheeksi ja hän löi erikoislääkärin puhelinnumeron kouraani ja käski tilata ajan välittömästi. Tein niin ja melko pian (= nopeammin kuin terkkariin!) pääsin vastaanotolle. Kiire ei ollut minnekään, vaan lääkäri käänteli ja väänteli selkääni ja kyseli hyvin yksityiskohtaisesti, miten vaiva ilmenee. Tuli määräys laboratoriokokeisiin sekä magneettirötgeniin ja löytyihän se vika. Hoidoksi jumppaohjeita sekä toistakymmentä kertaa fysioterapiaa, muutakin kuin kinttujen hierontaa, mitä se edellinen terapia oli pääasiassa ollut. Rappeumat eivät mihinkään parane, mutta ohjeilla pystyn itse kuntouttamaan selkääni niin, että pysyn liikuntakykyisenä, joskaan en aina kivuttomana. Vähän aikaa sitten rintaranka oli niin kipeytynyt, etten pystynyt kunnolla hengittämään syvään tai yskimään, mutta nyt tuntuu taas paremmalta.
Jatkotutkimuksiin pääsee jos pääsee. On aivan sama arvaileeko kotona kuin, että joku vain arvailee lääkärintakissa tutkimatta.
Mutta tämä ei välttämättä sen lääkärin vika sillä paine voi olla kova turhia tutkimuksia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkävaiva ja ehkä muutakin mitä en äkkiseltään muista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen saanut lääkityksen asuessamme toisessa EU-maassa 2010 aikoihin, täällä en pääse erikoislääkärille vaan olen arvauskeskuksen varassa. Yksityinen sitten auttanee kun saan rahat kasaan. Hoitotasapainoa ei ole saavutettu.
7 vuoden aikana joka ikinen päivä pää "jumissa". Kauhea aivastelu aamusta iltaan. Välillä on parempia päiviä, välillä en edes sängystä jaksaisi nousta huonon voinnin vuoksi. Kuumetta jopa kerran viikossa. Lääkärit vain toteavat että flunssaa. Kun kysyin että minkäslainen flunssa kestää vuosia niin kerrankin eräs lääkäri tokaisi että ajantajuni on sekaisin tämän flunssan vuoksi että oikeasti sairasteluni on saattanut kestää vain pari viikkoa.
Miehellä oli verta virtsassa ja niin kovat alavatsa kivut ettei liikkumaan päässyt.
Hakeutui lääkärin vastaanotolle heti oireiden ilmannuttua, mutta lääkäri lähetti kaksi kertaa kotiin oireiden ollessa "ihan normaalia".
Toisen turhan lääkärikäynnin jälkeen yksityiselle ja diagnoosina eturauhassyöpä.
Refluksitauti ja kilpirauhasen tulehdus.
Miehellä verenpainetauti," normaalit lukemat", näin tk.ssa. Samana päivänä päivystykseen ja jäi sairaalaan. Nykyisin käytämme yksityistä molemmat. Molemmilla myös pitkäaikaiset hoitavat lääkärit yksityisestä terveystalosta.
Niin ja siis sain diagnoosin ja tutkimukset vasta yksityiseltä. Ap