Tavoitanko sinut täältä?

Koska välttelet minua, niin jospa tavoitan sinut täältä.



Tykkään lapsistasi ja on kiva kun käyvät meillä, mutta muutamia asioita tahtoisin sinulle sanoa.



Tiedän, että sinulla on paljon lapsia ja uskon, että olet välillä todella väsynyt kotiäitinä olemiseen ja siksi haluat lähettää lapset päiväksi ulos.

Mutta oletko tullut ajatelleeksi koskaan, että he ovat lähes aina meillä. Mekin tahtoisimme olla vain oman perheen kesken välillä. Mutta sen tekee mahdottomaksi lastesi jatkuva ovikellon pimputtelu, tekstaritulva tai kännykällä soittelu. Ei riitä, että sanomme, nyt ei käy. Sen jälkeen alkaa tekstari-soittotulva, miksei me saada tulla, miksei se voi olla meidän kaa...

Voisinko lähettää omat lapseni teille samoin ehdoin kun sinä omasi meille? Eli, esim. että su aamuna klo 8 tai illalla klo 22 kyselyt voisko tulla? Voisivatko lapseni marssia jääkaapillesi suoraan ja etsiä mieleistään syötävää? Saisivatko he sotkea lastesi huoneet ja poistua siivoamatta jälkiään? Sopiiko sinulle, että lapseni tulevat suoraan koulusta teille ja tulevat kotiin sitten kun menette nukkumaan? Sopiiko sinulle, että lainaisivat lapsiesi tavaroita, mutteivat palauttaisi niitä, tai vasta monen palautuspyynnön jälkeen saisit lainatavarat rähjäisinä takaisin? Kun lähdette jonnekkin, voin luottaa, että lapseni pääsevät mukaanne, olipa se sitten kauppareissu lähikaupunkiin, päivä huvipuistossa tms. ja tietysti niin, että sinä maksaisit? Minuahan et saisi kiinni, sillä en vastaisi puhelimeen tai olisin jossain muualla ja lapseni eivät pääsisi kotiin.



Ei, eihän se sovi, koska lapseni (kuten eivät muutkaan pihan lapset) voi koskaan tulla teille.



Mielelläni otan lapsesi välillä meille, mutten aio ryhtyä heidän oheishuoltajakseen. Mielestäni on myös sinun tehtäväsi kertoa heille miten kylässä käyttäydytään, mikä on sopivaa ja mikä ei, eikä jättää sitä kyläpaikkojen vastuulle.