Millaista yhden lapsen kanssa eläminen on?

Taivaallista varsinkin nyt kun pärjää viikonloppuja yksin. Saadaan lähteä mökille kutemaan rauhassa. Taloudellisesti varsin mukavaa mutta ennen kaikkea hermojen kannalta.

No omaa aikaa joo, silleen että toinen on kotona lapsen kanssa. Mutta yhteistä omaa ei, koska ei ole lapselle hoitajaa. Sama homma kahden kanssa, ei muutosta tähän.

Rahaa joo, matkusteltiin. Mutta meillä on isot tulot suhteessa menoihin että toinenkin meni.

Rentoa? Ei :D Lapsemme on ollut aina todella, öh, persoona. Kovaääninen, pälpättävä, vaikea pysyä rajoissa, aina testaamassa. Tosi raskas, tietty tosi rakas. Minusta toinen ei tuonut tähän eroa, on niin helppo ekaan verrattuna.

Ei voi yleistää että yhden kanssa olisi jotain ja kahden jotain muuta. Selvin ero ehkä rahanmenossa, mutta jos tulot on riittävät ei sillä ole merkitystä. Itselle toinen lapsi toi ehkä lisää niitä onnistumisia vanhempana, esikoisen kanssa on ollut aina kaikki nukkumisesta alkaen tositosi vaikeaa.

Meillä on helppoa yhden kanssa, lapsen kanssa on mukavaa. Omaa aikaa nykyään ihan hyvin ja taloudellisesti ei mitään hätää.

Tilannetta ei kylläkään voi yleistää. Lapsi on persoonana aika helppo tai ehkä enemmänkin sellainen, että sopii yhteen omani kanssa, joten ymmärrän lastani helposti ja tämä helpottaa paljon. Kuria on pidetty sopivasti, joten lapsi tottelee aika helposti, niin ei tarvitse asioista vääntää. Molemmat vanhemmat tienaamme reilusti yli suomalaisen keskipalkan, joten ei lapsen menot niin paljoa vaikuta.

Helposti lapsen kanssa voisi olla vaikeampaa: jos lapsen persoona olisi vaikeampi tai sellainen, ettei sopisi oman persoonaan, niin elämä voisi olla yhtä vääntämistä. Jos lapsella olisi sairauksia tai jos toinen vanhemmista joutuisi työttömäksi ja tulot putoisivat. Ei oikein voi yleistää, elämä yhden lapsen kanssa voi olla helppoa tai sitten elämä sen yhden kanssa voi olla raskaampaa kuin jollain toisella kolmen kanssa.

Yleisesti voisi sanoa, että helppoa, mutta toki jokainen lapsi on yksilö. Kun näitä yksilöitä on kolme pientä, niin ei voi väittää helpoksi.

Ei eroa lapsettoman elämästä

Yhden kanssa on ollut helppoa reissata (nyt 3v), mikä on ollut meille tosi iso juttu. On voinut täysillä keskittyä tämän yhden lapsen kasvattamiseen ja hänen harrastuksiinsa. Samalla myös omaa aikaa on, jos haluaa. Yhden lapsen saa yleensä aika helposti myös hoitoon muille tarvittaessa tai jonkun hoitamaan kotiin. Kun on opettanut lapsen pienestä asti leikkimään, hän viihtyy jo pitkiä aikoja yksin huoneessaan omissa jutuissaan. Aina ei tarvitse kaveria, vaikka sosiaalinen ja hoidossa pidetty lapsi onkin.

Temperamenteissa on tietysti eroja, mutta myös meillä on hyvin itsepäinen ja voimakastahtoinen lapsi. Kun vanhemmat vetää yhtä köyttä ja jaksaa ohjata lasta, niin parissa vuodessa on asiat helpottuneet. Varsinkin, kun tajusi valita taistelunsa eikä joka asiassa nipota. Myös harrastuksia on ollut tosi helppo tarjota monipuolisesti ja niistä hän voi mieluisensa valita kun siltä tuntuu. Kaikki ei niitä niin tärkeinä pidä, mutta meillä lapsi on tykännyt käydä erilaisissa liikuntajutuissa tosi paljon. Voihan sitä tietysti käydä kahden tai viidenkin kanssa harrastelemassa, mutta mitä on kavereita seurannut ja kuunnellut (2-4 lasta) niin ollaan me päästy vähän helpommalla.

Niin ja taloudellisesti ei eroa aikaan ennen lasta.

Vierailija kirjoitti:

No omaa aikaa joo, silleen että toinen on kotona lapsen kanssa. Mutta yhteistä omaa ei, koska ei ole lapselle hoitajaa. Sama homma kahden kanssa, ei muutosta tähän.

Rahaa joo, matkusteltiin. Mutta meillä on isot tulot suhteessa menoihin että toinenkin meni.

Rentoa? Ei :D Lapsemme on ollut aina todella, öh, persoona. Kovaääninen, pälpättävä, vaikea pysyä rajoissa, aina testaamassa. Tosi raskas, tietty tosi rakas. Minusta toinen ei tuonut tähän eroa, on niin helppo ekaan verrattuna.

Ei voi yleistää että yhden kanssa olisi jotain ja kahden jotain muuta. Selvin ero ehkä rahanmenossa, mutta jos tulot on riittävät ei sillä ole merkitystä. Itselle toinen lapsi toi ehkä lisää niitä onnistumisia vanhempana, esikoisen kanssa on ollut aina kaikki nukkumisesta alkaen tositosi vaikeaa.

Teillä hyvät tulot, muttei lapselle hoitajaa? 

Niitä voi ihan palkata...