Lue keskustelun säännöt.
Miehen äiti suuttui
21.05.2017 |
Kun mies kerrankin ilmoitti, ettei voi tulla käymään - ainakaan heti..
Olen seurustellut mieheni kanssa 2,5 vuotta. Heti kättelyssä tuli ilmi, että miehen äiti on erittäin suorasukainen ja eikä pahemmin ajattele mitä sylki suuhun tuo.
Menetin mummoni viime kuussa, pahimman pääsykoestressin aikana ja annoin itselleni muutaman päivän armoa lukemisen suhteen, annoin itselleni aikaa surra ja pääsin melko nopeasti takaisin arkirytmiin.
Mummon hautajaisia tosiaan vietettiin sitten eilen ja otin miehen mukaan hautajaisiin. Siunaus - ja muistotilaisuudet olivat kauniit, juuri sellaiset, kuin mummo olisi varmaankin toivonut olevan.
Hautajaisten jälkeen, mentiin käymään vielä miehen äidin luona. En kyllä olisi mennyt, jos olisin tiennyt, että minkälainen motkotus ja lyttäys alkaa sen saman tien, kun astun ovesta sisään.
"Tyttö hyvä, jos et ole sattunut huomaamaan, niin kaikki kuolee joskus, mitä sitä surra vanhaa alzheimer-mummoa, elämää pitää kunnoittaa!" ja ties mitä muuta maan ja taivaan väliltä, koskien mun ulkonäköä, uravalintaa, vanhempia ja sisaruksia.
Normaalisti olisin pistänyt takaisin, mutta en yksinkertaisesti kyennyt. Lähdettiin kyllä aika pian miehen kanssa kotiin ja vielä illalla miehen äiti soitti tälle, haukkuen mut vielä kerran lyttyyn. Kuulin miten "anoppi" kovaan ääneen marmatti, että olen kääntänyt pojan äitiään vastaan, hän on sentään pojan synnyttänyt!
Voin kyllä sanoa, että taidan kehitellä jotain muuta tekemistä itselleni, kun miehen äiti järjestää ties mitä kissanristiäisiä. Mies menköön, minähän en tuollaista jaksa katsella.
Oli pakko avautua, vaikka sitten av-palstalle, vaikka tiedän, että palstalaiset voivat olla moninkerroin pahempia.
Kommentit (38)
Jep, sun ei tarvi tuollaista kuunnella ja miehesi pitäisi kyllä sanoa tästä äidilleen. En menisi ennen kuin anteeksi on pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuntee äitinsä, joten turha sinun on nyt asialla päätäsi vaivata. Jos mudeli ei käytöstapoja osaa, niin anna olla, unohda koko mamma. Ja jos mies ei uskalla mammalleen sanoa mitään, vaan antaa hänen tuollaista sanoa, niin se olisi varmasti heipat miehelle. Mitään nössöä mammankultaa en huolisi ikinä.
Kysy siltä vaan rauhallisesti "ootsä tyhmä?" äläkä puhu mitään muuta. Ikinä mihinkään mollaukseen ala perustelemaan tai kommentoimaan mitään muuta kuin "ootsä tyhmä?" ja tarvittaessa vaan heti ritolat ovesta ulos. Eikä sun tarvitse mennä mihinkään ellet halua. Aika pienellä saa itselleen järjestettyä rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Mies tuntee äitinsä, joten turha sinun on nyt asialla päätäsi vaivata. Jos mudeli ei käytöstapoja osaa, niin anna olla, unohda koko mamma. Ja jos mies ei uskalla mammalleen sanoa mitään, vaan antaa hänen tuollaista sanoa, niin se olisi varmasti heipat miehelle. Mitään nössöä mammankultaa en huolisi ikinä.
Jep..Keskityn nyt pääsykokeisiin, enkä ota mitään kontaktia miehen äitiin. Kyseessä on kuitenkin senverran temperamenttinen tapaus, etten usko, että anteeksipyyntöä kauhean helposti kuulee. Todennäköisesti koittaa kuitata asiattoman letkautuksensa huumorin piikkiin.
Mies on kyllä halutessaan myös jämäkkä ja päättäväinen, tosin ei todellakaan päästä moisia möläytyksiä suustaan, kuten äitinsä.
-AP.
Ööööö, anoppihan on oikeassa. Kaikki kuolee joskus, naurettavaa surra vieläpä vanhan ja sairaan ihmisen kuolemaa. Vai voitko väittää, että kuolema tuli yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n anoppi näköjään alapeukuttamassa!
Jos oisin tää sun mies ni en pitäis yhteyttä äitiin ennenkuin pyytää anteeksi. Oma mieheni sanoisi varmasti, että mikäli haukut minulle vaimoani niin yhteydenpito jää siihen kunnes pyydät anteeksi sekä vaimolta että minulta. Tosin tähän ei ole tarvetta. Anoppi on ihana ystävällinen ihminen, ei tuppaudu tai puutu asioihin mutta kuuntelee kuulumisia mielellään ja tykkään kutsua häntä kylään ja tavata. Ja autetaan mielellään häntä jos tarve on. Olen tosi onnekas kun anoppi on sellainen kuin on 😊 Sulla on käynyt huonompi tuuri mutta miehesi tehtävä on pistää stoppi tuolle ja tehdä selväksi että yhteydenpito edellyttää haukkumisen lopettamista ja asiallista käytöstä ja anteeksipyynnön jälkeen voi taas aikanaan, ei toki heti jotta ymmärtää asian vakavuuden, olla yhteyksissä. Ihmettelen ettei kumppanisi ole ns noussut sua puolustamaan. Se on itte asiassa minusta jopa pahempi asia kuin anopin käytös koska mies on kuitenkin sun kumppani, yks läheisimmistä ihmisistä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaisin että minäpä tässä sitten kunnioitan elämää ja odotan että kuolet pois. Eikä ole tarvetta sitten surra. Itse olisin kyllä jo paikanpäällä antanut palautetta käytöksestä. Jos en olisi jaksanut, olisin vaan kysynyt mieheltä lähteekö hän kanssani samaa matkaa, ja lähtenyt menemään.
Harkitsisin kyllä vielä haluaisinko jatkaa tuollaisen äidin kasvattaman pojan kanssa joka ei edes itse tunnu osanneen katkaista napanuoraa äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä että mieheni ei todellakaan antaisi äitinsä puhua minulle noin tai kuuntelisi puhelimessa minun haukkumistani. T:9
Vierailija kirjoitti:
Ööööö, anoppihan on oikeassa. Kaikki kuolee joskus, naurettavaa surra vieläpä vanhan ja sairaan ihmisen kuolemaa. Vai voitko väittää, että kuolema tuli yllätyksenä?
Oletko tyhmä? Ei tietenkään tullut yllätyksenä! Mummo oli ollut jo pitkän aikaa hoivakodissa, puhekyky mennyt ajat sitten, ainoan jonka tunnisti oli äitini. Sinun mielestäsi minun olisi vaan kylmästi pitänyt kohauttaa hartioitani ja ilmoittaa, etten mene minnekkään helvetin hautajaisiin, jossa surraan "vanhaa ja sairasta ihmistä". Noh, kuten sanottu, palstalaiset tekevät yleensä parhaansa loukatakseen muita ja aplodit, onnistuit. Todennäköisesti sinua ei olla koskaan rakastettu, etkä ole tuntenut ystävyyttä. Rehellisesti sanottuna, säälin sinua.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voin kyllä sanoa, että taidan kehitellä jotain muuta tekemistä itselleni, kun miehen äiti järjestää ties mitä kissanristiäisiä. Mies menköön, minähän en tuollaista jaksa katsella."
Ei tuossa tarvitse mitään tekemistä kehitellä. Toteat vain ihan asiallisesti, ettet mene sellaisten ihmisten luokse, jotka loukkaavat sinua ja aiheuttavat sinulle pahaa oloa. Mitään uhoamista siinä ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että mieheni ei todellakaan antaisi äitinsä puhua minulle noin tai kuuntelisi puhelimessa minun haukkumistani. T:9
Juu, kyllä mies antoi äidilleen palautetta oikein täyslaidallisen, toivon suuresti, että koulupaikka irtoaa ja pääsen muuttamaan pois suomesta, "vaan" ruotsiin, mutta se onkin tarpeeksi kaukana miehen äidistä :D.
-Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taisi keksiä tuon jutun sunnuntai illan viihdykseeksi. Ei kukaan anoppi tuolleen sanoisi ei muutkaan, jos omainen olisi kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööööö, anoppihan on oikeassa. Kaikki kuolee joskus, naurettavaa surra vieläpä vanhan ja sairaan ihmisen kuolemaa. Vai voitko väittää, että kuolema tuli yllätyksenä?
Oletko tyhmä? Ei tietenkään tullut yllätyksenä! Mummo oli ollut jo pitkän aikaa hoivakodissa, puhekyky mennyt ajat sitten, ainoan jonka tunnisti oli äitini. Sinun mielestäsi minun olisi vaan kylmästi pitänyt kohauttaa hartioitani ja ilmoittaa, etten mene minnekkään helvetin hautajaisiin, jossa surraan "vanhaa ja sairasta ihmistä". Noh, kuten sanottu, palstalaiset tekevät yleensä parhaansa loukatakseen muita ja aplodit, onnistuit. Todennäköisesti sinua ei olla koskaan rakastettu, etkä ole tuntenut ystävyyttä. Rehellisesti sanottuna, säälin sinua.
-Ap
Tunnen suurta mielihyvää lukiessani Ap:n vastauksen..
Vierailija kirjoitti:
Ap taisi keksiä tuon jutun sunnuntai illan viihdykseeksi. Ei kukaan anoppi tuolleen sanoisi ei muutkaan, jos omainen olisi kuollut?
Kerro minulle, että minkä ihmeen takia mässäilisin mummoni kuolemalla - ja vieläpä av-palstalla? Kuten aloituspostauksessa kerroin, että oli pakko päästää höyryjä ulos, vaikka sitten täällä.
-Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ööööö, anoppihan on oikeassa. Kaikki kuolee joskus, naurettavaa surra vieläpä vanhan ja sairaan ihmisen kuolemaa. Vai voitko väittää, että kuolema tuli yllätyksenä?
On ihmisiä, jotka asuu mummonsa luona ja niitä, joille mummo on ainoa luotettava ihminen elämässä. Itselläni näin ei ollut, enkä erityisesti surrut vanhan ja sairaan mummoni kuolemaa vaan koin sen hänelle parhaaksi. Mutta joillain siis toisin. Enkä kyllä missään tapauksessa kehtaisi haukkua ketään, joka suree toisen kuolemaa, olin asiasta sitten mitä tahansa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka asuu mummonsa luona ja niitä, joille mummo on ainoa luotettava ihminen elämässä. Itselläni näin ei ollut, enkä erityisesti surrut vanhan ja sairaan mummoni kuolemaa vaan koin sen hänelle parhaaksi. Mutta joillain siis toisin. Enkä kyllä missään tapauksessa kehtaisi haukkua ketään, joka suree toisen kuolemaa, olin asiasta sitten mitä tahansa mieltä.
Juurikin näin, tosiasia on se, että kukaan meistä ei uskonut, että mummo olisi elänyt niinkään kauan alzheimerdiagnoosin jälkeen, ottaen huomioon mummon muun terveydentilan. Omalla tavalla tämä on helpotus, mutta samalla kuin isku vasten kasvoja.
-Ap.
Arvaanko oikein: äidinkielestä ei tullut edes cumua?
Onko tuollaisia ihmisiä muka oikeasti olemassa?
Voimia suruun ap!