Kylläpä tuli oltua taas mahtava äiti

Tyttö 9-v. soitti töihin, että haluaa syödä tänään keksejä. Siitä oli eilen puhetta ja sovittiin, että tänään saa paketin.
Noh, yritin soittaa neidille kaupasta, mutta eipä vastannut, joten valitsin itse keksit. Ok. Onneksi olivat neidin mieleen. Sen jälkeen neiti halusi, että lähdetään potkimaan jalkapalloa. No mentiin tekonurmelle. Tyttö nauraa hykerteli. Oltiin oltu siinä jo hyvän tovin, kun paikalle tuli ammattimaisemman näköiset pallon potkijat. Sanoin tytölle, että nyt on aika lähteä, mulla on nälkäkin, kun en ollut ehtinyt syödä mitään ennen lähtöä. No siitäkös neiti sitten veti herneet nenään, kun en suostunut viemään toiselle kentälle jatkamaan pallon potkimista. Sanoin, että onpahan sitten intoa ja mielenkiintoa jatkaa toisella kertaa.
Voi vittu! Nyt se nappasi keksipaketin ja mennä tömisteli omaan huoneeseen mököttämään.
"Kiitos äiti, kun toit keksipaketin" "Kiitos, kun jaksoit nälkäisenä pelata palloa kanssani!". Nämä sanat jäivät tytöltä sanomatta. Niin kovasti itse yritän aina tuoda esiin kohteliaisuuden, mutta tahtoo tuolta kovatahtoiselta neidiltä unohtuvan käytöstavat.
Noh, tällaista on tämä vanhenpana olo.