Huutava huoli syömishäiriöisestä tyttärestä! Mitähän tässä pitäisi tehdä?

Jätä tyttö rauhaan

Haluaako tyttö itse parantua? Apua on turha tuputtaa, jos sitä ei oteta vastaan.

Kyllä mä itse siinä vaiheessa, kun tajusin mihin paskaan olin sotkeutunut, jopa toivoin että äitini olisi tehnyt edes jotain

Vierailija kirjoitti:

Haluaako tyttö itse parantua? Apua on turha tuputtaa, jos sitä ei oteta vastaan.

Kyllä mä itse siinä vaiheessa, kun tajusin mihin paskaan olin sotkeutunut, jopa toivoin että äitini olisi tehnyt edes jotain

Toisen tyttäreni mukaan hän oli vaikuttanut vaivautuneelta kun hänet oltiin yllätetty oksentamasta. Vähän pakon edessä oli myöntänyt tilansa mutta ei ollut suostunut puhumaan asiasta lisää. AP

Varmaan itse sanoisin tuossa tilanteessa tyttärelle, että olen tietoinen sairaudesta, haluaisin auttaa jos vaan jotenkin edes voin, tai olla tukena, ja että tietäähän tytär, että on aina tervetullut kotiin, olipa tilanne mikä hyvän. Pakottaahan ei voi eikä painostaa, mutta apua voi tarjota.

Alotus menee yks yhteen sössön kanssa! 🤔

No kysy tietenkin että haluaako apua!

Vierailija kirjoitti:

Alotus menee yks yhteen sössön kanssa! 🤔

Ei mene. Vain syömishäiriö ja ulkomailla asuminen täsmää, mikään muu ei.

Kaikki sympatiat sinulle ja perheellesi! Olen itse entisen syömishäiriöisen teinin isosisko, ja myöhemmin ollut paljon työni kautta tekemisissä anoreksiasta kärsivien kanssa. Syömishäiriö on viheliäinen sairaus juuri siksi, että se ei välttämättä vaadi (heti) välitöntä sairaalahoitoa ja nuori ei ole (ainakaan heti) aktiivisen itsetuhoinen, jolloin hänet voisi M1-lähetteellä pakottaa hoitoon. Hoitoon pakottaminen ei tässä tapauksessa todennäköisesti ole realistinen puuttumistapa, jos täysi-ikäinen ei ole itse sitoutunut vastaanottamaan apua. 

Toisaalta varhainen puuttuminen on oleellista; nykyään syömishäiriöllä on hyvät toipumisennusteet, jos ongelmaan tartutaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Onko sinulla ja/tai sisarella mahdollisuus matkustaa tyttäresi asuinmaahan tapaamaan tytärtä? Voisitte ainakin puhelimitse tai skypellä jutella kuulumisista ja kysyä, mikä painaa mieltä; anoreksia on kokemukseni mukaan aina sikäli psykosomaattinen, että taustalla on todennäköisimmin henkisiä lukkoja ja ahdistusta. Silloin kun ulkopuolinen maailma vaikuttaa hallitsemattomalta kaaokselta, tietyllä mielenlaadulla vastaus on alkaa kontrolloida sitä mikä on helpointa kontrolloida – omaa tekemistä ja syömistä. Sillä tavoin sekava ja stressaava maailma alkaa aluksi vaikuttaa helpommin käsiteltävältä, kunnes sairaus saa otteen. Kenties sisaruksilla on avoimet välit keskenään – voisiko toinen kysellä, miten syömishäiriöistä kärsivä pärjää syömisen kanssa ja tuntuuko nyt siltä, että asiat ovat vielä omassa hallinnassa vai tarvitseeko apua?

Voisitteko käydä juttelemassa jossakin syömishäiriöisten perheenjäsenten tukiryhmässä, josta kenties saisi konkreettisempaa vinkkiä, miten on paras ottaa asia esille? Myös ainakin puhelinaika psykologille/terapeutille/jopa psykiatrille on ihan perusteltu toimenpide, siellä varmasti voisi sopia käynnin tyttärelle kun on tulossa seuraavan kerran Suomeen. Viimeistään tyttären saavuttua Suomeen, ottakaa asia puheeksi (rauhallisesti, ilman ahdistuksensävyttämää painostusta) ja ilmoittakaa, että olette varanneet ajan luotettavalle ihmiselle, jonka kanssa voi käydä juttelemassa elämästä.

Tsemppiä, toivottavasti saatte asian etenemään! Sinulla on upea tytär, joka käy vaikeita asioita läpi. Tehtäväsi on nyt pysyä rauhallisena ja järkähtämättömän turvallisena aikuisena, vaikka tyttäresi onkin jo täysi-ikäinen itsekin. Juuri tällaisissa tilanteissa aikuisetkin pohjimmiltaan kaipaavat sitä rakastavaa vanhempaa. <3

Anoreksian pohjalla on PELKO. Lasta pelottaa. Se kanavoidaan siihen, että pelätään LIHAVAKSI tulemista. Jos pelot saadaan pois jos ihminen saadaan luottamaan itseensä niin hänellä ei ole mitään syytä kärsiä syömishäiriöstä. Koska hän tietää, että selviää, vaikka hänestä tulisi lihava tai vaikka sitä tai tätä.

Itsetunto on vaurioitunut jotenkin ja se oireilee PELKONA. Joka oireilee syömiseen liittyvänä lihomisen pelkona.

Kannattaa sanoa jotenki hienovaraisesti, että olet huomannut hänellä olevan ongelmia syömisen kanssa. Kerro että hän voi puhua sinulle mistä vain, ja näytä se. Sitä pitää oikeasti sitten tarkoittaa, hankalatkin puheenaiheet on hyväksyttävä.

Syömishäiriö on usein lähinnä oire syvemmästä ongelmasta. Jos vaan taloudellinen tilanne mahdollistaa, tarjoa rahallista apua terapian aloittamiseen. Myös ajallinen apu, ts ota selvää miten hän voisi päästä terapiaan voi olla hyvä, tosin halu lähteä terapiaan täytyy lähteä hänestä itsestään.

Yleensä syömishäiriö liittyy jonkinlaiseen ongelmaan aikuistumiseen liittyen, ja sellaiset asiat kaipaavat usein ammattiapua. Älä vähättele ongelmaa. Vaikka tytär myöhemmin lihoisi normaaleihin mittoihinsa, hän saattaa edelleen kärsiä syömisongelmista jotka eivät näy päällepäin. Oksentamiseen ja ahmimisen ei kannata liikaa kiinnittää huomiota, se on häpeällistä jo valmiiksi, ja pakonomaista. hän varmasti tietää itsekin sen olevan "typerää".

Syömishäiriöliitto SYLI auttaa myös läheisiä. Sinne voi olla yhteydessä. Syömishäiriöistä voi toipua! Ihanaa että olet huomannut tyttäresi huonovointisuuden, ja haluat auttaa. Voimia sinne, t yksi syömishäiriöistä selviytynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotus menee yks yhteen sössön kanssa! 🤔

Ei mene. Vain syömishäiriö ja ulkomailla asuminen täsmää, mikään muu ei.

Täsmääpä!! Ikä, ulkomailla olo, anoreksian ja bulimian sekoitus. Sössöllä on nuo kaikki.

up

Sinä puhut paskaa mene pois kun et tiedä asioista mitään. Syömishäiriöt ei todellakaan yksniittisesti aiheudu kaikilla samoista tekijöistä. Eikai niitä muuten olis niin vaikea, jopa mahdoton hoitaa.

T. Syömishäiröinen joka ei PELKÄÄ, vaan jolle Syöminen (syömättömyys) on keino purkaa tunteita

Vierailija kirjoitti:

Sinä puhut paskaa mene pois kun et tiedä asioista mitään. Syömishäiriöt ei todellakaan yksniittisesti aiheudu kaikilla samoista tekijöistä. Eikai niitä muuten olis niin vaikea, jopa mahdoton hoitaa.

T. Syömishäiröinen joka ei PELKÄÄ, vaan jolle Syöminen (syömättömyys) on keino purkaa tunteita

Miksi olet sen valinnut? Etkö pelkää lihomista?

Vierailija kirjoitti:

Sinä puhut paskaa mene pois kun et tiedä asioista mitään. Syömishäiriöt ei todellakaan yksniittisesti aiheudu kaikilla samoista tekijöistä. Eikai niitä muuten olis niin vaikea, jopa mahdoton hoitaa.

T. Syömishäiröinen joka ei PELKÄÄ, vaan jolle Syöminen (syömättömyys) on keino purkaa tunteita

Pelkääthän sä, lihomista. Vai onko sulla ahmimishäiriö? En puhunut siitä. Bulimiassakaan pelko ei liene keskeisin elementti, mutta anoreksiassa kyllä on.

Jossain kaisaniemen kafelissa tuli mieleen että kinuskilla on joku vastaava kun farkut ja ties mikä kinuskihikinen teepaita, liptonia varmaan vetää raaaaan vanhan fisun kanssa?