Lue keskustelun säännöt.
Kysymys velalle
15.05.2017 |
Oletko koskaan ajatellut vanhuuttasi, miten olet ajatellut hoitaa asiasi sitten kun olet niin heikko että muisti ei toimi? Siinä vaiheessa kun et ymmärrä että leipäpussista syödään vain leivät, ei pussia??Luotatko siihen että vanhuksista pidetään yhteiskunnassa
huoli tulevaisuudessa jos sukua ei ole ollenkaan tai omia
lapsia?
Kommentit (30)
Kyllä, näin yli kuusikymppisenä ajattelen asiaa paljon, koska oma 90-vuotias äitini on tuossa tilanteessa. Onnekkaasti saimme hänelle paikan aivan ihanasta hoitokodista, jossa hänestä pidetään hyvää huolta.
Itse en syöpäni takia luultavasti elä yhtä vanhaksi, joten saatan säilyttää muistini loppuun asti. Mutta jos en, luotan siihen, että minusta huolehditaan. Olen säästänyt vanhuudenturvakseni sen verran ison summan, että pääsen ainakin yksityiseen hoitoon, jos en muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästän rahaa, jotta on varaa ostaa ne palvelut. Helppoa, kun ne ei mene lapsiin. Jos on tosi höperö, tuskin sitä enää itse murehtii siinä vaiheessa leipäpussin syömistäkään... En mä ala tekemään lapsia tahtomattani siinä toivossa, että ne hoitaisi vanhana.
Tapan itseni ennen kuin menen niin huonoon kuntoon.
En ole ajatellut. Se on sitten myöhemmän ajan murhe. Lasten hankkiminen oman vanhuuden turvaksi tuntuisi itsekkäältä.
Se onkin niin mukavaa olla se lapsi, joka on tehty vanhuuden turvaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta. Luultavasti teen itsarin jo ennen kun olen tuossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sangen huvittavaa miten lisääntyneitä tuntuu aina niin kovasti "huolettavan" velojen vanhuudenpäivät..Purskahdin kerran nauruun kun eräs työkaveri kerran "murehti" miten minun haudallani ei käy lapset ja lapsenlapset :D
En minäkään ole ajatellut asiaa ennenkuin lähipiirissä sairastuttiin alzhaimeriin. Ei varmasti kukaan lapsia tee sen takia että nämä hoitavat vanhempiaan mutta kyllä se jonkinlaista turvaa tuo. Varsinkin jos ei ole muutenkaan isoa
sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollinen yksinäinen vanhuus ei poista sitä tosiasiaa että minusta ei ole vanhemmaksi. Olen fyysisesti vaikeasti sairas ja lisäksi minulla on Asperger. Ihanko oikeasti teidän mielestä olisi jotenkin hyvä asia että hankkisin väkisin lapsia, kun en voisi heistä huolehtia? Puolisoni on omaa rauhaa elääkseen kaipaava ja metelistä pahoinvoivaksi tuleva yltiöintrovertti. Meille lapsia, että olisi vanhuudenturva? Ihan niin itsekkäitä emme ole.
Eipä oikeastaan mitenkään. Sukurasitteena on (molemmista suvuista) se, että äly pysyy terävänä loppuun asti. Toisena sukurasitteena kulkeva syöpä varmasti tappaa minut ennen kuin päädyn vihannekseksi dementikkokotiin.
Äidin palvelutalossa asuu yksi vanha nainen, jonka poika on kuollut jo aikaa sitten ja tytär asuu Espanjassa. Näkee siis lastaan tyyliin pari viikkoa kesällä. Hoitajat ja edunvalvoja huolehtivat kaikesta, eivät sukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaudun hyvissä ajoin asumaan johonkin palvelutaloon, tai palkkaan itselleni hoitajan. Säästöjä on. Aika harvaa muistisairasta omat lapset on hoitamassa 24/7 muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisiin palveluihin ei voi luottaa, niin pakkohan se on itsellä säästää vanhuuden varalle.
No pakkohan se on luottaa ja hoitaa asiat siten, että on vaikka jossain hoitokodissa, jos ei kotona yksin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Sangen huvittavaa miten lisääntyneitä tuntuu aina niin kovasti "huolettavan" velojen vanhuudenpäivät..Purskahdin kerran nauruun kun eräs työkaveri kerran "murehti" miten minun haudallani ei käy lapset ja lapsenlapset :D
Itseä varmaan siellä haudassa maatessa kauheasti kiinnostaa ketä siellä käy tai ei käy..
Kaipa minä sitten tukehdun siihen leipäpussiin.
Uskon saavani palvelua vähintäänkin ostamalla yksityiseltä, jos julkiselta ei palvelukotipaikkaa irtoa. Eli varmaan säästän vanhuuden varalle ja pidän itsestäni huolta sen mitä voin, että mieli ja kroppa pelittäisivät mahdollisimman pitkälle. Pieni epävarmuushan se on, mutta tuo epävarmuus ei pelota niin paljoa, että synnyttäisin itselleni hoitajan. Ja lapsihan voi kuolla ennen minua, olla erityislapsi tai muuten vaan etäinen, muuttaa maapallon toiselle puolelle tms. Että ei lapsi ole mikään automaattinen omaishoitaja, eikä lapsia mielestäni tulisi vain tästä syystä tehdä.
Eiväthän lapset ja lastenlapset juuri nykyäänkään omista vanhuksistaan huolehdi...
Minulla on ystäviä ja olen hyvin läheinen sisarusteni perheiden kanssa.
Eipä nuo nykyvanhuksetkaan paljon lapsiinsa voi turvata.