Kielipoliisit, apua!

Tietääkö kukaan? Yritin googletella asiaa, mutta tuli esiin vain selkeitä perustapauksia. En tiedä, mistä löytäisi tällaiseen tapaukseen selkeän ja virallisen ohjeistuksen.

"Kaunis maljakko", Minna mietti.

Koska kyseessä on suora lainaus Minnan ajatuksista, käytetään lainausmerkkejä. Myös seuraava muoto käy, varsinkin jos kirjoitat novellia tmv. kaunokirjallista tekstiä (tuossa siis yksi viiva alussa).

-Kaunis maljakko, Minna mietti.

Kyllä se on repliikki. Periaatteessa tekstin alusta loppuun kaikki repliikit merkitään samalla tekniikalla, mutta joskus voi selvyyden vuoksi tehdä niin, että puhe viivalla ja ajatus lainausmerkillä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on repliikki. Periaatteessa tekstin alusta loppuun kaikki repliikit merkitään samalla tekniikalla, mutta joskus voi selvyyden vuoksi tehdä niin, että puhe viivalla ja ajatus lainausmerkillä.

Ajatus ei ole repliikki. Repliikki = vuorosana on puhuttua tekstiä.

Samassa tekstissä ei käytetä lainausta osoittamaan eri merkintämuotoja. Joko käytetään lainausmerkkejä tai viivaa, ei molempia. SE onko kyse ajatuksen vai puheen lainauksesta, käy ilmi lainauksen jälkeen (Minna ajatteli, Minna sanoi). Ei ole olemassa mitään standardia ajatuslainaus merkitään lainausmerkeillä ja puhelainaus viivalla, joten tällaisen käyttö tekstissä on vain sekavaa ja teksti lähetetään takaisin korjattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on repliikki. Periaatteessa tekstin alusta loppuun kaikki repliikit merkitään samalla tekniikalla, mutta joskus voi selvyyden vuoksi tehdä niin, että puhe viivalla ja ajatus lainausmerkillä.

Ajatushan tuo on eikä mikään repliikki. "Kaunis maljakko", Minna SANOI. Se on repliikki. Ei repliikkejä ajatella, ne sanotaan. Lainausmerkit voi korvata ajatusviivalla, mutta ajatusviiva ei siis tarkoita, että sillä merkittäisiin ajatukset :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on repliikki. Periaatteessa tekstin alusta loppuun kaikki repliikit merkitään samalla tekniikalla, mutta joskus voi selvyyden vuoksi tehdä niin, että puhe viivalla ja ajatus lainausmerkillä.

Ajatus ei ole repliikki. Repliikki = vuorosana on puhuttua tekstiä.

Samassa tekstissä ei käytetä lainausta osoittamaan eri merkintämuotoja. Joko käytetään lainausmerkkejä tai viivaa, ei molempia. SE onko kyse ajatuksen vai puheen lainauksesta, käy ilmi lainauksen jälkeen (Minna ajatteli, Minna sanoi). Ei ole olemassa mitään standardia ajatuslainaus merkitään lainausmerkeillä ja puhelainaus viivalla, joten tällaisen käyttö tekstissä on vain sekavaa ja teksti lähetetään takaisin korjattavaksi.

Repliikki voi olla monologia, dialogia tai ajatusta tai vaikka laulamista. Kuten sanoin, aina käytetään samaa merkintää kaikissa repliikeissä, mutta joskus voi olla selvyyden vuoksi parempi merkitä ajatus toisin, jos tekstiyhteydestä ei muuten käy ilmi, että kyseessä on äänetön ajatus.K aikissa repliikeissä ei esimerkiksi ole johtolausetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on repliikki. Periaatteessa tekstin alusta loppuun kaikki repliikit merkitään samalla tekniikalla, mutta joskus voi selvyyden vuoksi tehdä niin, että puhe viivalla ja ajatus lainausmerkillä.

Ajatus ei ole repliikki. Repliikki = vuorosana on puhuttua tekstiä.

Samassa tekstissä ei käytetä lainausta osoittamaan eri merkintämuotoja. Joko käytetään lainausmerkkejä tai viivaa, ei molempia. SE onko kyse ajatuksen vai puheen lainauksesta, käy ilmi lainauksen jälkeen (Minna ajatteli, Minna sanoi). Ei ole olemassa mitään standardia ajatuslainaus merkitään lainausmerkeillä ja puhelainaus viivalla, joten tällaisen käyttö tekstissä on vain sekavaa ja teksti lähetetään takaisin korjattavaksi.

Juurikin. Kaikki, missä lainataan jotakuta, merkitään samalla tavalla, joka voi olla lainausmerkit tai sitaattiviiva, mutta ei molempia. Ei siis näin:

-Kaunis maljakko, Minna mietti. "Tämän minä otan", hän sanoi myyjälle. -Tämä onkin hieno maljakko, vastasi myyjä. "Aika kallis se kyllä on", ajatteli Minna maksaessaan.

Eiköhän käynyt jo selväksi, miksei samaan tekstiin kahta eri merkintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on repliikki. Periaatteessa tekstin alusta loppuun kaikki repliikit merkitään samalla tekniikalla, mutta joskus voi selvyyden vuoksi tehdä niin, että puhe viivalla ja ajatus lainausmerkillä.

Ajatus ei ole repliikki. Repliikki = vuorosana on puhuttua tekstiä.

Samassa tekstissä ei käytetä lainausta osoittamaan eri merkintämuotoja. Joko käytetään lainausmerkkejä tai viivaa, ei molempia. SE onko kyse ajatuksen vai puheen lainauksesta, käy ilmi lainauksen jälkeen (Minna ajatteli, Minna sanoi). Ei ole olemassa mitään standardia ajatuslainaus merkitään lainausmerkeillä ja puhelainaus viivalla, joten tällaisen käyttö tekstissä on vain sekavaa ja teksti lähetetään takaisin korjattavaksi.

Repliikki voi olla monologia, dialogia tai ajatusta tai vaikka laulamista. Kuten sanoin, aina käytetään samaa merkintää kaikissa repliikeissä, mutta joskus voi olla selvyyden vuoksi parempi merkitä ajatus toisin, jos tekstiyhteydestä ei muuten käy ilmi, että kyseessä on äänetön ajatus.K aikissa repliikeissä ei esimerkiksi ole johtolausetta.

Repliikki edelleen on vuorosana. Ja ihmiset normaalisti ajattelevat äänettömästi, muuten se ei ole ajatus vaan puhetta.

Mutta jos ap johonkin tärkeään tarvitsee neuvoa, kannattanee kysyä vaikka Kotimaisten kielten keskuksen kielineuvonnasta. Ei sitten turhaan nolaa itseään kirjoittelemalla naurettavasti.

Suosittelisin epäsuoraa kerrontaa:

Minna piti maljakkoa kauniina.

Minnan mielestä maljakko oli kaunis.

MIkähän siinä on, että nykyään ei osata oikein mitään kieltä kunnolla. Juurikin eräs äippä selitti olevansa "kiireellinen", töissä joku oli ostanut "ihanaa vanilijateetä" ja joku homma oli kolmannelle "ihan peace of cake" ja tätä ei oltu kirjoitettu huumorilla vaan tosissaan. Ehdotonta huippua ovat uskomattomat "Vastaan tuli Pekka uudella autollaan, joka oli saanut työpaikan". Näitä kielimaistereita kun sitten töissä joutuu oikaisemaan, jotta ei aivan kamalaa tekstiä talosta ulos lähde, ollaan naama solmussa.

Vierailija kirjoitti:

MIkähän siinä on, että nykyään ei osata oikein mitään kieltä kunnolla. Juurikin eräs äippä selitti olevansa "kiireellinen", töissä joku oli ostanut "ihanaa vanilijateetä" ja joku homma oli kolmannelle "ihan peace of cake" ja tätä ei oltu kirjoitettu huumorilla vaan tosissaan. Ehdotonta huippua ovat uskomattomat "Vastaan tuli Pekka uudella autollaan, joka oli saanut työpaikan". Näitä kielimaistereita kun sitten töissä joutuu oikaisemaan, jotta ei aivan kamalaa tekstiä talosta ulos lähde, ollaan naama solmussa.

Ja tällähän ei ole aina tekemistä edes koulutuksen kanssa, korkeakoulutuksen omaavatkin kirjoittavat joskus kuin alakoululaiset - kamalia kielioppivirheitä, sijamuodoista ei mitään tietoa ja lausejärjestyksistä eis tiälään vähää.

Oma suosikki on niin televisio- radio- kuin lehtihaastatteluissakin se, kun kysytään yhdeltä ihmiseltä "Oletteko te jo käyneet uudessa näyttelyssä?".

Vierailija kirjoitti:

MIkähän siinä on, että nykyään ei osata oikein mitään kieltä kunnolla. Juurikin eräs äippä selitti olevansa "kiireellinen", töissä joku oli ostanut "ihanaa vanilijateetä" ja joku homma oli kolmannelle "ihan peace of cake" ja tätä ei oltu kirjoitettu huumorilla vaan tosissaan. Ehdotonta huippua ovat uskomattomat "Vastaan tuli Pekka uudella autollaan, joka oli saanut työpaikan". Näitä kielimaistereita kun sitten töissä joutuu oikaisemaan, jotta ei aivan kamalaa tekstiä talosta ulos lähde, ollaan naama solmussa.

Englantia "tehokeinona" käyttävät eniten ne, joiden vähiten kannattaisi, koska pieleen menee. Aivan tavalliset sanonnat saavat koomisia muotoja. Ja vaikka kuinka lukija (fiksumpana) tietäisi mistä on kyse ja mitä tarkoitetaan, on silti noloa yrittää päteä kun ei kuitenkaan osaa.

Ja näitä sanontojen väärinkäännöksiä näkee myös televisiokäännöksissä, joiden luulisi olevan ammattilaisten tekemiä. Mutta hyvä kääntäminen on muutakin kuin osata sanakirja, pitäisi osata sanonnat, ilmaukset ja puhekieli ja näitä eivät läheskään kaikki osaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kaunis maljakko", Minna mietti.

Koska kyseessä on suora lainaus Minnan ajatuksista, käytetään lainausmerkkejä. Myös seuraava muoto käy, varsinkin jos kirjoitat novellia tmv. kaunokirjallista tekstiä (tuossa siis yksi viiva alussa).

-Kaunis maljakko, Minna mietti.

Kiitos. Tiedän, että pitäisi olla yksi viiva, mutta ajatusviiva on pidempi kuin tuo yhdysviiva - ja siksi laitoin alkuun 2 viivaa, kun en tiennyt, mistä tähän saisi sellaisen pidemmän :)

En siis itse ole kirjoittamassa mitään (vastauksena myös sille, joka ehdotti epäsuoraa esitystä), vaan näin tämän yhdessä suomalaisessa kaunokirjallisessa teoksessa tänään. Teos on muutenkin aivan täynnä kirjoitusvirheitä ja muitakin kielenhuollon ongelmia, kuten tuo lainausten merkitseminen. Ajattelin laittaa asiasta palautetta kustantamoon, mutta halusin vain varmistaa, että olin oikeassa tuosta lainausasiasta, ennen kuin lisään sen puutteiden listaan. Lista on valitettavan pitkä ihan vain parin ensimmäisen luvun jälkeen :(

Inhottavaa, että kotimaisen kirjallisuuden taso voi olla näin heikkoa. Miten mikään kustantamo voi päästää läpi tekstiä, jossa esim. pelkästään yhdellä sivulla on 5 pilkkuvirhettä? Vieläpä ihan tavallisia "että" ja "koska" -alkuisia sivulauseita. Melkein ymmärtäisin, jos ei olisi pilkku oikein "ja"-sanan kanssa, mutta tuollaiset tavalliset alisteiset sivulauseet... Huhhuh.

^ap siis äskeinen