Miten adoptioperhe mielletään nykyään niin erilaiseksi perheeksi?

Adoptiohan on homon teko. Heterolla ei ole syytä adoptoida lapsia, joten moinen mahdollisuus on suotu seksuaalisesti epänormaaleille henkilöille. Onneksi heidät voi jotenkin tunnistaa, jotta tiedän olla sortumatta yhdyntään heidän kanssaan.

Ei homopareille edes anneta adoptiolapsia... ja kyllä se adoptio on aina ollut ihan tavallinen hankkia lapsia. Äitinikn oli adoptiolapsi, veljeni on adoptoitu, sedälläni on adoptiolapsi ja siskoni mies ja käly on adoptoituja.

Eihän ns. ydinperhe ole ollut kuin hetken ihmiskunnan historiassa vallalla. Aiemmin kuolema rikkoi perheitä, naiset kuolivat synnytyksiin, ja epidemiat ja muut taudit tappoi. Lapsenkuolema oli normaalia. Joten isäpuolet, äitiåuolet, kasvatilapset oli ihan normaleja.

Nykyään taas erojen takia perheet muovautuvt jatkuvasti.

Kyllä mekin ihan tavallinen perhe olemme, vaikka me vanhemmat olemme sijaisvanhempia. Ihan oikeita vanhempia ja oikea lapsi meidän perheessämme kuitenkin on.

Mikä tekee maahanmuuttajista perheinä erikoisia?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kiinnostaisi kuulla että miksi se on niin kamalaa tulla niputetuksi " samaan ryhmään kuin nuoret lesket, sateenkaariperheet ja maahanmuuttajat"?

No kyl mää ihmettelen miksi me adoptioperhe oltaisiin jotenkin erityisen yhteiskunnallisen panostuksen tai tuen tarpeessa. Ja poikettaisiin niin paljon normaalista suomalaisesta kahden heterovanhemman perheestä, että meidät pitää poistaa sieltä normaalien suomalaisten heterovanhempien porukasta.

Se on totta että esim perhevapaat saisi kohentaa samalle tasolle kuin muilla, mutta tätä erityisen huolenpidon tarvetta en hahmota.

Ap

Adoptioperheistä tulleilla on isossa otannassa katsottuna keskimääräistä enemmän ongelmia?

Ehkä siksi, että viime vuosina aikuiset adoptoidut ovat alkaneet puhua kokemuksistaan enemmän ja on tullut esiin, että monien heistä mielestä adoptio ei ole ongelmaton asia heille ja että monet kokevat kohdanneensa erityisiä haasteita adoptiotaustansa takia?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi, että viime vuosina aikuiset adoptoidut ovat alkaneet puhua kokemuksistaan enemmän ja on tullut esiin, että monien heistä mielestä adoptio ei ole ongelmaton asia heille ja että monet kokevat kohdanneensa erityisiä haasteita adoptiotaustansa takia?

Tiedän yhden ainoan aikuisen adoptoidun joka on ruikuttanut ja hän kyllä on minusta ihan itsestään ongelmainen... ja tiheällä kammalla olen seurannut ja tää yksi on löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Adoptioperheistä tulleilla on isossa otannassa katsottuna keskimääräistä enemmän ongelmia?

Ei ne ongelmat edelleenlään johdu niistä asoptioperheistä, vaan siitä mitä lapsi on kokenut ennen sitä adoptioperhettä...

Ja mitään tutkimusta joka todistaisi adoptioperheet ongelmaperheiksi ei ole. Itse asiassa päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi, että viime vuosina aikuiset adoptoidut ovat alkaneet puhua kokemuksistaan enemmän ja on tullut esiin, että monien heistä mielestä adoptio ei ole ongelmaton asia heille ja että monet kokevat kohdanneensa erityisiä haasteita adoptiotaustansa takia?

Tiedän yhden ainoan aikuisen adoptoidun joka on ruikuttanut ja hän kyllä on minusta ihan itsestään ongelmainen... ja tiheällä kammalla olen seurannut ja tää yksi on löytynyt.

Minä en tunne henkkoht yhtään adoptoitua, mutta olen seurannut työni puolesta aikuisten adoptoitujen kirjoituksia esim amerikkalaisessa flip the script ja lost daughters-projekteissa, sekä blogeissa. Kaikki adoptoidut eivät koe taustaansa ongelmalliseksi, mutta monet kyllä. Ja pahinta mitä heille voi tehdä on suhtautua tuolla sinun asenteellasi.

adoptiolapsi on aina erityislapsi