Ärsyynnynkö turhaan, kun ystäväni suostuu aina toisen tuttavapariskunnan ehdotuksiin, vaikka me oltais sovittu jo muuta?
Eli olen jälleen ärsytyskynnytyksen rajamailla.... hyvän ystäväni (sisko!) kanssa olimme sopineet jokin aika sitten yhteisestä illanvietosta. Baariin lähtiessä soitti ja kysyi heidän toiselta ystäväpariskunnan naiselta kyytiä -tai oikeammin soitti ja kysyi haluavatko lähteä mukaan. Toki lähtivät. Nyt tulivat sovitusti meille kylään, mutta 40 min kuluttua saapumisesta tämä ystävä soitti sisarelleni, ja tämä ilmoitti samantien että ovat tunnin sisään kotona.
Ärsyynynkö turhaan...? Kyse on kuitenkin liki 40 vuotiaista ihmisistä, joiden mielestäni tulisi osata käyttäytyä. Tuntuu tosi ikävälle kerta toisensa jälkeen huomata, että sopimukset pitävät vain jos tämä toinen ystävä ei ole ehdottanut jotain mukavampaa.
Miten edetä? Huomauttaa asiasta (kerran olen jo sanonut --> ei vaikutusta)? Viilentää välejä, vai olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Kommentit (14)
Meidä tuttavaperhe käyttäytyy just noin, lyödäänkin nykyään miehen kanssa vetoa missä vaiheessa sovitut jutut peruuntuu tai muuttuu totaalisesti.
Ei oikein osata pitää heitä ystävinä. Väleissä ollaan toki, mutta eipä olla kovin aktiivisia yhteyden pitäjiä.
Sukulaisen kanssa on tietysti vähän ikävämpi viilentää välejä
Siskosi ei ehkä ajattele sinua samalla tavalla ystävänä kuin sinä häntä. Siis en tarkoita, etteikö hän ajattelisi teillä olevan läheiset välit, vaan sitä, että hän saattaa edelleen ajatella, että olet nimenomaan hänen siskonsa, et samalla tavalla ystävä kuin joku muu. Siskolle (eli sinulle) hänen on ehkä helpompi tehdä oharit, kun siskon kanssa on saanut jo viettää koko elämänsä. Ystävät tulevat ja menevät, mutta sisko pysyy aina rinnalla, vaikka välillä vähän kohtelisikin " kaltoin" . Hän saattaa ajatella, että te olette niin kiinteä yksikkö jo muutenkin, ettei kaikkea biletys- ym. aikaa tarvitse enää viettää vain omalla porukalla, vaan mukaan mahtuu muitakin.
Minulla ei ole siskoa, joten en voi oikeasti tietää, onko kyse juuri tuosta, mutta tällaisia ajatuksia nyt vain tuli mieleen.
yhtä epäselvästi kuin mitä kirjoitat, niin oletko varma että toiset tietävät, mitä ovat kanssasi sopineet?
Selksästi on sovittu esim. että " lähdetän neljästään baariin lauantaina" --> tarkoittaa mielestäni sitä, että sinne ei pyydetä toista ystäväpariskuntaa mukaan, varsinkaan jos muiden mieleipidettä ei edes kysytä.
tai vastaavasti svitaan että lähdetään lenkille, niin tulee tekstari " ei lähdetäkään, kun x tuli käymään"
t:ap
ei liene merkitystä...? vai eikö kellään muulla ole sisko yhtä läheinen, tai peräti läheisimpi kuin muut ystävät? Nyt jos kiitos paneutuisitte ongelmaani...
ap
mutta ystävä on silti ystävä ja sisko on sisko. Eri käsitteet, you know.
Tämän toisen tuttavapariskunnan kuvioihin tulo on toden teolla " sotkenut" paljon, ovat uusi pariskunta muutenkin. Tuntuu että siskoni toteuttaa riemumielin tämän uuden ystävänsä kaikki ehdotukset. Oksettaa....
kaipaisin neuvoja kuinka toimia asiassa tästä eteenpäin?
ap
Ja ymmärrän jos susta tuntuu pahalta. Itselläni myös läheinen sisko, ja jos hän tekisi tuon tyyppisiä ohareita, niin kyllä mainitsisin. Jos noin käy tulevaisuudessa, sano asiasta heti tilanteen ollessa päällä. Kysy ihan suoraan siskolta, miltä hänestä tuntuisi jos sinä tekisit noin..
Luulisi, että sisko ymmärtää, se on sentään sukua :)
No ei tästä ollut paljon apua, kehotan vain puhumaan suoraan asioista uudelleen..
Vierailija:
Ja ymmärrän jos susta tuntuu pahalta. Itselläni myös läheinen sisko, ja jos hän tekisi tuon tyyppisiä ohareita, niin kyllä mainitsisin. Jos noin käy tulevaisuudessa, sano asiasta heti tilanteen ollessa päällä. Kysy ihan suoraan siskolta, miltä hänestä tuntuisi jos sinä tekisit noin..
Luulisi, että sisko ymmärtää, se on sentään sukua :)
No ei tästä ollut paljon apua, kehotan vain puhumaan suoraan asioista uudelleen..
Alkukesällä sanoin yhdetsä " oharista" , itkettiin molemmat, ja siskoni sanoi ymmärtävänsä ja oli pahoillaan, sanoi että ei ole ajatellut asiaa minun näkökannaltani. Mutta nyt näyttää taas kaikki palaavan samoiin kaavoihin. Mietin että kannattaako uudestaan sanoa, vai tehdä mitä...?
ap
Puhumattomuushan vääristää ongelmat aina vielä suuremmiksi.
Mutta minä tunnen myös muutaman ihmisen, jotka eivät halua tutustua uusiin ihmisiin lainkaan. Takertuvat vanhoihin, haluavat aina jonkun olevan bestis isossakin porukassa ja kokevat hylkäämisenä sen, että omat ystävät ovat kiinnostuneita myös muista ihmisistä ja maailman tapahtumista. Ja jos takertuja tuntuu siltä, että estää ystäviään elämästä, niin mielenkiinto häneen laantuu helposti, vaikka kuinka hyvä tyyppi muuten olisikin.
En silti väitä ap, että sinä tekisit näin, mutta laitoin vain toisenlaisen näkökulman asiaan.