Saako esimiehellä olla oikeasti omia suosikkialaisia?

Avaa vähän. Miten ilmenee?

Mistä näitä aaseja riittääkin? Juu, se on laissa kielletty juttu.

Kaikki kiinnostavimmat työtehtävät menee aina sille yhdelle ja tiedonkulku toimii kyllä siihen suuntaan. Joku toinen saa tehdä ikävimmät rutiinitehtävät, joita suosikki pitää tylsinä. Ei-suosikille jätetään myös kertomatta työtehtäviinsä liittyviä asioita, jotka kuitenkin suosikin kanssa jaetaan.

Mulla on ainakin. Pidän tasan kahdesta ihmisestä enemmän kuin muista, näille kahdelle annan aina vapaan viikonlopun kun joskus sitä pyytävät ja parhaat työtehtävät.

Mutta he eivät koskaan ole turhaan saikuilla, joustavat aina työvuoroissa, eivät kitise joka asiasta yms.

Huono esimies, jos näin on. EI saa olla suosikkeja, kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti.315

Vierailija kirjoitti:

Huono esimies, jos näin on. EI saa olla suosikkeja, kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti.

Minkä lain mukaan se on kielletty? Minkä sille voi jos esimiehellä synkkaa jonkun kanssa niin hyvin, tottakai se heijastuu sitten myös tehtävien jaossa.

Esimiehet ovat yleisesti ottaen perseestä. En oikein koskaan ole tajunnut niiden rahareikien funktiota asiantuntijaorganisaatioissa.

Totta kai saa olla, mikään laki ei sitä kiellä. Kaikkia pitää toki kohdella tasa-arvoisesti, mutta suosikkeja saa toki olla.

Kaikilla esimiehillä on. Väittivätpä he itse ihan mitä tahansa asiasta. 

Kannattaa ehdottomasti olla esimiehen suosikki, niin etenee urallaan, palkka nousee ja välttyy irtisanomisilta yt-neuvotteluissa.

Seksisuhdetta en suosittele esimieheen, koska suhteet päättyvät. 

Esimies ei ole tehtäviensä tasolla, jos suosikkeja on. Yhteys luottamusmieheen.

* tasolla

Yksityisellä sektorilla saa. Julkisella ei periaatteessa, mutta käytännössä siitä suosimisesta ei seuraa mitään sanktiota.

*Tasalla

saako sulla olla lempi elokuvaa?

Eiköhän kaikilla ole, ihan henkilökemioidenkin takia. Ei se kuitenkaan saisi näkyä esimiehenä toimimisessa, alaisia pitää kohdella tasavertaisesti vaikka joistain tykkäisikin enemmän kuin toisista.

No olen ollut esimies jokusen vuoden, lastensuojeluala. Esimerkkiryhmä 7 henkilöä. Niistä yksi oli aina iloinen, tuli töihin hyvällä tuulella, oli asiakkaita kohtaan aina oikeudenmukainen, useimmiten iloinen ja tarvittaessa tiukka. Tehokas, täynnä ideoita ja energiaa niiden toteuttamiseen. Sitten toinen oli sellainen hiljainen puurtaja, mutta vakaa ja rauhallinen. Teki hommansa ja oli nuorten kanssa, ei pitänyt itsestään meteliä. Kolmas oli porukan pelle, naurattamassa aina muita, sekä nuoria että työkavereita. Suhtautui työhönsä kuitenkin hitusen huolimattomasti. Kaksi oli tässä keskivälillä, hyviä tyyppejä kuitenkin, mutta eivät erottuneet porukasta mihinkään suuntaan. Sitten ne kaksi viimeistä. Naama norsunv*lla kulkevia epävarmoja "pomottajia", jotka kuvitteli että auktoriteetti lapsi- ja nuorisotyössä on sitä että aikuinen määrää ja lapsi tottelee, tai lapsi itkee ja tottelee. Käskyttämistä, rankaisua, jyräämistä. Työkaverien kyttäämistä ja seläntakana puhumista. Esimiehen haukkumista, kun minä en saanut korjattua sitä mikä näissä lapsissa on vialla. Heidän näkökulmastaan siis. Kun lapsi ei tottele, sitä ensinnäkin rankaistiin ja seuraavana päivänä esimiehen puhutteluun. Ja kun minä kritisoin tätä ja puhuin heidän omasta asenteesta ja siitä, että aikuisella pitää siinä hetkessä ja tilanteessa olla omat keinot, se on ammatillisuutta. Niin en kuulemma tukenut heitä. Ja suosin muutamaa muuta.

Niin. Oli helpompi tehdä töitä ensinmainittujen kanssa. Oli niin helppoa, kun tiesi, että hommat toimii ja voi hyvillä mielin lähtee töistä kun asiat oli hallinnassa. Kun oli mielensäpahoittajien työvuoro, oli aina vähän sellainen olo, että mitähän sitä aamulla vastaan tuleekaan joo-o. Eikä auttanut kehityskeskustelut, rehellinen palaute, ohjaaminen, kannustaminen hyvässä, vahvuuksien etsiminen. Olin se paska jolla oli suosikit ja ne löytyi 3 edellämainitun joukosta.

Niin. Miksiköhän?

Minusta riippuu siitä miten kyseiset ihmiset panostautuvat töihinsä. Kyllä minä työnantajana tai ohjaajana suosisin niitä, jotka ovat ahkeria, hoitavat oman hommansa, kuuntelevat ja kysyvät jos on tarves ja osaavat peruskohteliaisuuden. En uskoisi pitäväni ihmisistä jotka tekevät työnsä huonosti, ei kysele ohjeita, ole yhtään motivaatiota mihinkään, kohtelevat muita huonosti.  Eli siis jos vain henkilö on oikeudenmukainen, eikä toimi "suhteilla", mutta enpä minä näistä asioista oikeasti tiedä mitään joten on vain minun mielipide ja ajatus.

Esimiehellä on suosikkien lisäksi myös ihmisiä joiden osaamiseen hän luottaa sillä huonosti osaavista ja huonosti työnsa hoitavista on vaikea päästä asiallisesti eroon.

Huhun mukaan extremia tjsp. jouduttiin lopettamaan jotta sen ostanut yritys pääsi extremiaan palkatuista työntekijöistä eroon.

Miksei saisi? Julkisissa viroissa eri meininki, mutta kyllä minulla on yksityisellä.

Sinkkumies