Olen vieraantunut toisen ihmisen kosketuksesta
En muista miltä toisen ihmisen kosketus, läheisyys tai syli tuntuu (jos ei ahtaita bussimatkoja, kättelyitä tai ala-asteen parijonoja tai turpaansaamisia lasketa mukaan). En muista koskaan halanneeni ketään, olleeni kenenkään sylissä tai pitäneeni ketään sylissä. Ainoastaan käteni ovat kokeneet toisen ihmisen "kosketuksen". Olen kuitenkin pitänyt kerran lapsuudessa kissaa sylissä, ja sen kissan ruumiinlämpö oli jotenkin omituisen tuntuista. En ole koskaan nukkunut kenenkään vieressä. En osaa kuvitella miltä tuollainen edes tuntuisi. Tuntuu yhtä kaukaiselta ajatukselta kuin vaikkapa Marsissa asuminen. Melkein yhtä absurdilta ajatukselta kuin seksi.
Ei tämä ole sellaista masentelua, mutta tunnen itseni vain kylmäksi ja kivettyneeksi patsaaksi.
Kommentit (5)
Sama täällä. Tai kyllähän minä äidin sylissä olin pienenä, mutta en sen jälkeen. Noh, kai sitä ilmankin voi elää.
Mistä luulet että se johtuu? Jos olet täysi-ikäinen niin mene baariin, siellä tuntemattomat tulevat kysymättä halailemaan.
(Josta en itse pidä)
Olet aloittaja enemmän kuin normaali kun kaipaat toista ihmistä ja vielä kerrot siitä! Rohkeutta etsintöihin, joskus voi turvautua myös yhden illan paijailuun ja hyväilyyn ,jos ei vakituista kultaa noin vaan löydy. Muista kuitenkin turvaseksi, jos sellaista harrastat
Olen pahoillani puolestasi. En itsekään juuri saanut läheisyyttä lapsuudessani, kunnes teini-iässä päätin alkaa itse tekemään asiaan muutosta. Silloin oli helppo esittää vähän höhlää ja halailla kavereita milloin mistäkin syytä. Ja vielä helpompaa, kun joi itsensä ensin tuhtiin humalaan (tätä en tosin suosittele kellekään).
Törmäsin muuten juuri pari tuntia sitten Facebookissa lyhyeen videonpätkään, jossa amerikkalaiset vangit opettelivat antamaan ja vastaanottamaan läheisyyttä koiria kouluttamalla. Se oli jotenkin hellyyttävää. Oletko ap harkinnut koiran hankkimista?
hyväile ensin itseäsi, paijaile, suukottele ja imuttele. ja siitä on hyvä siirtyä koskettelemaan myös sitä omaa kumppania!