Lue keskustelun säännöt.
Kylläpä nauroin eräänä päivänä lapsia kuunnellessani.
18.08.2007 |
Olen perhepäivähoitaja ja minulla oli hoidossa lähes nelivuotias vasta hiljattain puhumaan alkanut poika ja esikouluikäinen tyttö. Laitoin välipalaa ja kuuntelin, mitä leikkihuoneessa tapahtuu. Lapset leikkivät ihan nätisti, mutta sitten tyttöä kai alkoi ärsyttää poika, joka kulki perässä kuin koira.
Poika selitti jotain traktorista (sanoi " tahto-i" ). Tyttö tuumasi tympääntyneenä, että ei se ole mikään tahto-i, se on kraktori! Sitten väittelivät hetken aikaa siitä, kumpi on oikeassa. Minä hekotin keittiössä aivan hulluna.
Tuli nimittäin niin mieleen av-mammojen tuliset väittelyt, jossa omaa kantaa puolustetaan pää punaisena, eikä lopulta oikeassa ole kukaan...
Kommentit (0)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla