Oliko teillä tuntemuksia kumppanistanne ennen tapaamistanne?
Minulla oli aikoinaan jonkinlainen tunne ihmisestä, jota en oikeastaan osannut ääneen muotoilla. Luultavasti unelmien mieheni olisi ollut sitä tyypillistä kaliiberia fiksu, tumma ja komea jne. jos joku olisi kysynyt. Kuitenkin kun tapasin mieheni, minulle tuli se tunne, että tässä se on. En ole koskaan uskonut kohtaloon näissä asioissa, mutta edelleen minun on vaikea ajatella, että kysymys olisi sattumasta. Sen ihmisen vieressä tuli heti sellainen olotila, että kaikki on hyvin. Kaikki kävi järkeen. Olemme joissain asioissa hyvin erilaisia ja toisissa asioissa kuin sama henkilö.
Tiedän, että joillekin tämä on jonkun taikauskoisen naisen höpinöitä, mutta en ole koskaan kokenut vastaavaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko muilla samanlaisia kokemuksia/samantyylisiä?
Minulla on melko paljon ongelmia mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin, etenkin uusien ihmisten kohdalla. Kun tapasin miehen ensimmäisen kerran olin tietysti alkuun jännittynyt, kireä ja ahdistunut kuten aina. Mutta se katosi hyvin nopeasti kun istuimme alas ja aloimme keskustella.
En osaa sanoa mikä siinä ihmisessä oli juuri se jonka takia pystyin olemaan hänen seurassaan oma itseni.
Mitä tulee kohtaloon niin tarina miten ikinä edes päädyimme treffeille sisältää ison määrän muuttuvia tekijöitä mm. lumimyrsky ja peruttu juna. Jos tiettyjä asioita ei olisi tapahtunut emme olisi ikinä ehkä kohdanneet. Tiedä sitten onko se kohtalo vai sattumaa.