Jos on ollut flirttailua jonkun kanssa molemminpuolin...

Puhuminen on ainut viestintämuoto, jossa väärinkäsitysten välttäminen onnistuu suhteellisen helposti. 

Niin, mutta voiko siitä tulla sille toiselle sellainen vaivaantunut olo että: "Idiootti, kyllä mä sun tunteet tiedän. Etkö sä olekaan oikeasti yhtään osannut lukea tätä meidän sanatonta viestintää. Nyt meni kaikki fiilikset sun suhteen kyllä, et osaa edes kiinnostuksen osoittamisen pelisääntöjä. Tökeröä alkaa puhumaan tunteistaan."

Itse ainakin tykkään ennemmin puhua kuin "flirttailla". Se ns. flirtti tuppaa yleensä olemaan niin helvetin epäselvää.

Noh, siis mä olin tuollaisessa tilanteessa ja tunnustin tunteeni. Tosin olin sitä ennen ilmaissut itseäni flirtin lisäksi ristiriitaisestikin ja olin saattanut loukatakin häntä, mikä sinänsä on aivan kamala ajatus. Mutta meillä oli tilanne vähän hankala ja molemmat naimisissakin, joten se homma karahti kiville tavallaan.

En edelleenkään tiedä sitä hänen puoltaan, mutta se oli selkeintä ja pisimpään jatkunutta flirttiä koskaan elämässäni ja olen tosi ihastunut häneen vieläkin. Ilmeisesti hän vain flirttaili päivänsä piristykseksi, mutta silti uskoisin, että meidän välillä oli ja ehkä on yhä jotain spesiaalia. Kun siis tietyt tilanteet vain menivät aika pitkälle, ja eivät ne voisi mennä sellaisiksi, jos tunne olisi vain yksipuolista.

Ehkä mun ei olisi pitänyt tunnustaa tunteitani ja antaa sen flirtin viedä tilannetta eteenpäin omalla painollaan. Tosin aloin olla jo niin tuskallisen ihastunut, että mun oli tavallaan "pakko" tunnustaa jo. :/

Vierailija kirjoitti:

Noh, siis mä olin tuollaisessa tilanteessa ja tunnustin tunteeni. Tosin olin sitä ennen ilmaissut itseäni flirtin lisäksi ristiriitaisestikin ja olin saattanut loukatakin häntä, mikä sinänsä on aivan kamala ajatus. Mutta meillä oli tilanne vähän hankala ja molemmat naimisissakin, joten se homma karahti kiville tavallaan.

En edelleenkään tiedä sitä hänen puoltaan, mutta se oli selkeintä ja pisimpään jatkunutta flirttiä koskaan elämässäni ja olen tosi ihastunut häneen vieläkin. Ilmeisesti hän vain flirttaili päivänsä piristykseksi, mutta silti uskoisin, että meidän välillä oli ja ehkä on yhä jotain spesiaalia. Kun siis tietyt tilanteet vain menivät aika pitkälle, ja eivät ne voisi mennä sellaisiksi, jos tunne olisi vain yksipuolista.

Ehkä mun ei olisi pitänyt tunnustaa tunteitani ja antaa sen flirtin viedä tilannetta eteenpäin omalla painollaan. Tosin aloin olla jo niin tuskallisen ihastunut, että mun oli tavallaan "pakko" tunnustaa jo. :/

Millaiseksi teidän tilanteet etenivät?

Onko tällaisia pelisääntöjä olemassa?

Mitä mahtavat olla ne tunteet, joita tuossa vaiheessa on? Oman kokemukseni mukaan flirttailuvaiheessa ei ole kyse sen syvällisemmästä kuin että "näytät kiinnostavalta, olisi kiva tutustua sinuun". Sen tunnustamisessa ei luulisi olevan isoa kynnystä.

Älä paljasta liian pian. Minulta ainakin menisi fiilikset. Ei kaikkea halua tietää heti.

Jos saman ihmisen kanssa flirtti jatkuu pitkään, on aika selvää että siinnä on jotain todellista kiinnostusta taustalla. Jos haluat suhteesi flirttailijaan johonkin suuntaan kehittyvän kannattaa asia ottaa esille. Jos kuitenkin olet toisen kiinnostuksen tulkinnut väärin, niin tulee sekin asia selväksi etkä tuhlaa aikaa haaveilemalla sosiaalisesti taidottomasta flirttailijasta.

Käyttäjä2941 kirjoitti:

Mitä mahtavat olla ne tunteet, joita tuossa vaiheessa on? Oman kokemukseni mukaan flirttailuvaiheessa ei ole kyse sen syvällisemmästä kuin että "näytät kiinnostavalta, olisi kiva tutustua sinuun". Sen tunnustamisessa ei luulisi olevan isoa kynnystä.

Jos esim. molemmat osapuolet ovat varattuja ja flirttailua kestää viikosta tai kuukaudesta toiseen, niin on siinä usein jotain ihastumistakin taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos saman ihmisen kanssa flirtti jatkuu pitkään, on aika selvää että siinnä on jotain todellista kiinnostusta taustalla. Jos haluat suhteesi flirttailijaan johonkin suuntaan kehittyvän kannattaa asia ottaa esille. Jos kuitenkin olet toisen kiinnostuksen tulkinnut väärin, niin tulee sekin asia selväksi etkä tuhlaa aikaa haaveilemalla sosiaalisesti taidottomasta flirttailijasta.

Otin ainakin itse asian esille, sillä aloin olla jo ihan mielettömän ihastunut siihen ihmiseen. Siis niin ihastunut, että oli aivan pakko mennä töiden jälkeen vain juoksemaan/kuntoilemaan itsensä väsyksiin, että kroppa rauhoittui vähän. Ja muuten oli pakko kuunnella lähes tauotta musiikkia.

En ole ollut koskaan ennen sitä tai sen jälkeenkään yhtä ihastunut keneenkään. Kun näin hänet, tuntui, että koko ihon pinta kihelmöi...oli sellainen ovelan sähköistynyt fiilis. Siis ihan käsittämätöntä jopa...ainakaan en ollut aiemmin moista kokenut. :)

Saatoin kyllä itse tulkita häntä väärin, tai on toki sekin mahdollista, että tunteet ovat molemminpuolisiakin, mutta hän ei vain halua tehdä asialle mitään, mikä on toki ymmärrettävää, sillä hän on varattu.

Pitäisköhän tuollainen varattujen kanssa flirttailu ihan vain lopettaa, ja keskittyä flirttiin sitten kun itse on vapaa, niiden vapaiden osapuolten kanssa. Ja puhun nyt tuollaisesta pitkään jatkuneesta flirttailusta, en siellä täällä tapahtuvasta. Tuskin kukaan tykkää siitä että omalla puolisolla on joku ihastus, jossa flirttaillaan koko ajan, ja mietitään että jos se kehittyisi pitemmällekin. Noloa molemmilta osapuolilta, ja kypsymättömyyttä siltä varatulta osapuolelta. Kun älliä ja elämänkokemusta tulee lisää, sen oppii tajuamaan että mikäli haluaa pitkän parisuhteen, niin joutavat flirttailut heti kun parisuhde on vähän tasoittanut, vioittaa sitä parisuhdetta, eikä koskaan tule saamaan toimivaa pitkäikäistä parisuhdetta, jos aina on kuikuilemassa aidan yli. Flirttailtu osapuoli luulee tässä vievänsä omalla vetovoimallaan toiselta kumppanin, mutta istuu kohta itse siinä piinassa että se puoliso flirttaa muualle, ja siitä ehkä kehkeytyy jotain enemmän, ja hän jääkin itse nallina kalliolle. Mikä sinänsä on ihan hyvä opetus kyllä, mutta tuon voisi ymmärtää ilman kantapään kautta kulkemistakin. Tunteita tulee, tunteita menee. Parasta olisi keskittyä ihan muihin tunteisiin kuin jatkuvaan mielihyvän tunteen hakemiseen  huomiona vastakkaiselta sukupuolelta.

Kannatan puhumista.

Itse vaadin suoraa puhetta. Tätä mies ei pyynnöstäni huolimatta tehnyt joten tein johtopäätöksen että hän vain piti hauskaa. Täytyy tehdä aikeensa selviksi. Nyt hän kaipailee perääni kun olisi riittänyt tuo asian selväsanainen käsittely. Ei hän pysty myöhemmin muistakaan asioista reilusti ja avoimesti puhumaan joten vihjailkoot ikuisesti sellaisen kanssa joka vihjailuihin tyytyy. Se en ollut minä.

Seuraavaksi kannatta sovitella pulttia mutteriin. Puhuminen on yliarvostettua ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisköhän tuollainen varattujen kanssa flirttailu ihan vain lopettaa, ja keskittyä flirttiin sitten kun itse on vapaa, niiden vapaiden osapuolten kanssa. Ja puhun nyt tuollaisesta pitkään jatkuneesta flirttailusta, en siellä täällä tapahtuvasta. Tuskin kukaan tykkää siitä että omalla puolisolla on joku ihastus, jossa flirttaillaan koko ajan, ja mietitään että jos se kehittyisi pitemmällekin. Noloa molemmilta osapuolilta, ja kypsymättömyyttä siltä varatulta osapuolelta. Kun älliä ja elämänkokemusta tulee lisää, sen oppii tajuamaan että mikäli haluaa pitkän parisuhteen, niin joutavat flirttailut heti kun parisuhde on vähän tasoittanut, vioittaa sitä parisuhdetta, eikä koskaan tule saamaan toimivaa pitkäikäistä parisuhdetta, jos aina on kuikuilemassa aidan yli. Flirttailtu osapuoli luulee tässä vievänsä omalla vetovoimallaan toiselta kumppanin, mutta istuu kohta itse siinä piinassa että se puoliso flirttaa muualle, ja siitä ehkä kehkeytyy jotain enemmän, ja hän jääkin itse nallina kalliolle. Mikä sinänsä on ihan hyvä opetus kyllä, mutta tuon voisi ymmärtää ilman kantapään kautta kulkemistakin. Tunteita tulee, tunteita menee. Parasta olisi keskittyä ihan muihin tunteisiin kuin jatkuvaan mielihyvän tunteen hakemiseen  huomiona vastakkaiselta sukupuolelta.

Itse en tiennyt aluksi, että hän oli varattu. Ja itselläni oli aivan ns. viimeisiään vetävä avioliitto, jossa ensimmäisen vaiheen avioeropaperit oli jo jätetty sisään useampaa kuukautta aiemmin. Mutta myönnän, että toimivassa avioliitossa turha flirttailu muiden kanssa on vain turhaa ja typerää. Itse en olisi edes sellaiseen kyennyt ainakaan pidemmän päälle, jos liittoni olisi ollut onnellinen.

T. Tuo yksi aiempi kommentoija

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi kannatta sovitella pulttia mutteriin. Puhuminen on yliarvostettua ajanhukkaa.

:D

On tyhmää olettaa flirtin perusteella yhtään mitään. Kiusallisintahan tuo tunteista puhuminen on, jos toinen mukana leikillään ja sitten toinen alkaakin puhua oikeista tunteista. Jos on oikein ihastunut, niin ehkä se riski kiusallisesta tilanteesta sitten on sen arvoinen.

Itse flirttailen enemmän leikilläni ja jos olen oikeasti kiinnostunut, niin lähestyn suoremmin ja vilpittömämmin välttäkseni epäselvät tilanteet. Töissä en halua säätää mitään.

Onko olemassa jotain nonverbaalisia merkkejä joista voisi päätellä että on molemmat on kiinnostuneita?

Ei niistä miehistä ota selvää :(