Lue keskustelun säännöt.
Suhdekriisi pikkulapsiperheessä
28.04.2017 |
Auttakaahan mua selvittämään ajatuksia koskien meidän parisuhdetta. Meillä siis yhteistä historiaa takana n. 15 vuoden verran ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Nyt viime vuosina tuntuu, että ollaan vaan "äiti ja isi". Se arki pyörii ok. Olen kotona vielä lasten kanssa, pääosin teen kaikki kotityöt ja mitä nyt illalle jää niin mies auttelee jonkin verran ja on lasten kanssa. Tässä ei ole ongelmaa, vaan ongelma on se, että meillä ei ole mitään parisuhdetta enää. Mies on nukkunut nyt 5 vuotta sohvalla alkuun valvottavan vauvan takia ja sen jälkeen terveysongelmien vuoksi. Nykyään kaikki illatkin menee siihen, että ollaan eri huoneissa, mies pelaa kännykällä keittiössä ja mä katson telkkaria olkkarissa. Oon puhunut ja kertonut näistä mun fiiliksistä, mutta ei tilanne muutu. Meillä ei ole enää mitään yhteistä kun lapset. Jos yritän jutella jotain, niin nykyään tosi usein mies murahtaa ettei jaksa kuunnella siitä aiheesta ja pyytää mua olemaan hiljaa. Kiva yrittää keskustella toisen kanssa, eikö? Näitä "kiellettyjä puheenaiheita" on jo lukuisia; lasten sairastelut, uuden kodin hankkiminen, raha-asiat jne. Tyyliin kaikki perusasiat. Kaikki rullaa kuitenkin hyvin, ei riidellä kun jutellaan pintaraapaisuna asioista, eikä paneuduta mihinkään sen enempää, mutta mihin tällainen elämä johtaa? Haluanko mä elää näin? Onko tällainenkaan elämä hyväksi lapsille? Lasten takia mä haluaisin pitää sen ydinperheen koossa, onko tässä kohtaa teidän mielestä itsekästä miettiä eroa? Vai elellä tässä näin tätä elämää ja kun lapset on kasvanut niin sitten vaikka molemmat lähtee omille teilleen. Mietin, että jos nyt lähden niin luovutanko liian helpolla kuitenkin, kun se perhearki sujuu. On hyviä, hauskoja ja onnellisia hetkiä, mutta myös mulla paljon yksinäisyyttä ja kurjaa oloa.
Mies sanoo, että olen hänen elämänsä rakkaus, mutta teot ja sanat ei nyt vaan kerta kaikkiaan kohtaa. Itsekään en suoraan sanoen kohta enää tiedä, mitä tunnen miestä kohtaan.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Vinkkejä kaipaisin nyt tulevaan.
Kommentit (15)
Tuo on tosi yleistä. Miksi ei ihmiset mieti yhtään noita juttuja etukäteen? Hankitaan lapset ja kuvitellaan että parisuhde hoitaa itse itsensä. Tai paremminkin keskitytään vaan lapsiin ja arkeen ja unohdetaan se puoliso. Sit itketään ku ei enää tunnukaa samalta kun suhteen alussa. Miksi oi miksi te ihmiset annatte pariauhteittenne ja ennenkaikkea avioliittojenne kuolla noin vain itsestään?
Vika ei voi aina olla puolisossa. Niin paljon näitä näkee. Se vika on tilanteessa. Ei se parisuhde hoitamatta pysykään hyvänä. Välillä vois oikeasti pysähtyä miettimään että miten minä itse voisin saada piristettyä tätä parisuhdetta? Mitä minä voisin tehdä josta toinen tulisi iloiseksi?
Ja hei missä on halaukset? Miksi et mene miehen kainaloon ja pidä toisianne hyvänä? Sen ei tarvitse heti johtaa seksiin vaan ensin ois hyvä saada ihan perus läheisyyttä ja kosketusta suhteeseen.
Entä joku hemmotteluloma esim kylpylään/hotelliin? Lapsille palkkaa hoitajan ja työ meette tutustumaan toisiinne uudestaan?
Ei heti pidä luovuttaa. Miettikää niitä asioita joihin alussa toisiinne ihastuitte. Sanokaa ääneen niitä asioita toisillenne. Mitä arvostatte toisissanne mistä pidätte? Puhelimet pois ja samaan sänkyyn nukkumaan kainaloon ilman seksiä aluksi. Se Tulee mukaan sitten itsestään kun ensin on tottunut taas toisen kosketukseen ja muistaa miten hyvältä se tuntuu.
Terveisin onnellinen pitkä parisuhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, olisi joka tapauksessa hyvä löytää oman henkistä seuraa tai edes tekemistä (joka yleensä johtaa oman henkisen seuran löytämiseen)
Tuo miten miehesi sinunn suhtautuu, on kyllä huolestuttavaa, jonka itsekin varmaan tiesit. Onko miehesi masentunut? Kun lapset tuosta kasvavat, yksinäisyytesi lisääntyy, kun siteet lapsiinkin (ainoa side mieheesi) löyhenee. Mitä ovat ne yhteiset hauskat hetket sinun mielestäsi? Mitkä on niitä miehesi mielestä? Jos hän ei osaa sanoa, mitkä olisivat sellaisia miehesi mielestä?
Kiitos viestistä. Tunnen itseni yksinäiseksi siis parisuhteessa nimenomaan. Muuten ystäviä ja tekemistä on enemmän kun ehtisi tehdä. Sosiaalinen elämä on siis vilkasta kyllä muuten ja olen hyvin tyytyväinen elämääni muuten. Parisuhderintamalla vaan nyt mättää.
Masennusta olen silloin tällöin heittänyt ilmoille, mutta kieltää jyrkästi. Eikä mies masentuneelta vaikuta muuten touhutessaan. Kummastuttaa vaan itseänikin nämä töksäyttelyt.. ja kun pari päivää sitten veroilmoituksen kanssa tuskastelin ja lopulta olin niin täynnä sitä, että pari kyyneltä vuodatin niin kommentti oli mieheltä, että ei aikuinen itke?? Nyt kun mietinkin, niin mies ei kestä yhtään, jos itken. Ennen ei ollut ongelma, vaan lohdutti jos oli tarve.
Yhteiset hauskat hetket on siis niitä, kun perheenä touhutaan ja tehdään asioita yhdessä ja nauretaan. Näitäkin hetkiä on kuitenkin keskimäärin useita viikossa.
No ihan ensiksi miehen pitäisi palata takaisin makkariin. Siis ihan nukkumaan. Siinä voi mennä toisen kylkeen kiinni, vaikkei mitään seksiä välttämättä olisikaan, ja siitä se läheisyys lähtee taas palaamaan.
Laita lapset siis omaan huoneeseensa nukkumaan.
Parisuhde pysyy pystyssä arjen varassa, ei niiden hotelliviikonloppujen.
Jos miestä ei kiinnosta uusi koti, lasten sairauksien jauhaminen, rahan tuhlaaminen tms. niin ei vika ole parisuhteessa, vaan siinä, että nuo asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta! Ei pidä ajatella, että mies olisi siinä lapsiperhearjessa kiinnostunut samoista asioista kuin nainen ja jos ei nainen kaiken lisäksi on vielä kotona, niin outoa miettiä, millaisen kodin mies naiselle joutuu maksamaan.
blääh...yksi kymmenistä tuhansista...get a life
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tosi yleistä. Miksi ei ihmiset mieti yhtään noita juttuja etukäteen? Hankitaan lapset ja kuvitellaan että parisuhde hoitaa itse itsensä. Tai paremminkin keskitytään vaan lapsiin ja arkeen ja unohdetaan se puoliso. Sit itketään ku ei enää tunnukaa samalta kun suhteen alussa. Miksi oi miksi te ihmiset annatte pariauhteittenne ja ennenkaikkea avioliittojenne kuolla noin vain itsestään?
Vika ei voi aina olla puolisossa. Niin paljon näitä näkee. Se vika on tilanteessa. Ei se parisuhde hoitamatta pysykään hyvänä. Välillä vois oikeasti pysähtyä miettimään että miten minä itse voisin saada piristettyä tätä parisuhdetta? Mitä minä voisin tehdä josta toinen tulisi iloiseksi?
Ja hei missä on halaukset? Miksi et mene miehen kainaloon ja pidä toisianne hyvänä? Sen ei tarvitse heti johtaa seksiin vaan ensin ois hyvä saada ihan perus läheisyyttä ja kosketusta suhteeseen.
Entä joku hemmotteluloma esim kylpylään/hotelliin? Lapsille palkkaa hoitajan ja työ meette tutustumaan toisiinne uudestaan?
Ei heti pidä luovuttaa. Miettikää niitä asioita joihin alussa toisiinne ihastuitte. Sanokaa ääneen niitä asioita toisillenne. Mitä arvostatte toisissanne mistä pidätte? Puhelimet pois ja samaan sänkyyn nukkumaan kainaloon ilman seksiä aluksi. Se Tulee mukaan sitten itsestään kun ensin on tottunut taas toisen kosketukseen ja muistaa miten hyvältä se tuntuu.
Terveisin onnellinen pitkä parisuhde
Hyviä vinkkejä tuli, kiitos niistä. Meillä verotti ensimmäiset 4 vuotta refluksi- ja allergiahelvetti univelkoineen parisuhdetta paljon. Hoitopaikkoja ei lapsille ollut ja vaan taisteltiin itsemme siitä tilanteesta järkyttävinen univelkoineen läpi. Nyt kun tilanne vihdoin helpottamaan päin niin tilanne tämä. Ollaan puhuttu ja otettu halaukset ym. käyttöön, mutta aina se vaan hiipuu. Itse yritän hakeutua lähelle, mutta mies hyvin harvoin sitten taas.. Tuntuu nimenomaan siltä, että olisin valmis tekemään vaikka ja mitä, kunhan saisin vastakaikua mieheltä. Seksielämä muuten ihme ja kyllä on sentään kunnossa..
Ap
Suhteeseen kuuluu monia mäkiä ja tämä saattaa nyt vaan olla yksi niistä notkoista. Yritä nähdä tää vain tilanteena, älä nyt ainakaan eroa ala miettimään!!
Ensinnäkin, mies takaisin makkariin ja lapset eri huoneeseen. Jos nukutte perhepedissä, niin sen aika voi olla ohi jo nyt tänä viikonloppuna. Parisuhde etusijalle ja ne lapset hoituu siinä samalla.
Jos teillä on varaa, yritä saada joku lapsia vahtimaan kerran pari kuussa tai pyydä ketä tahansa tuttua, niin voitte mennä miehesi kanssa viihteelle tai minne ikinä. Kynnys pyytää apua voi olla korkea, mutta te tarvitsette nyt aikaa kahdestaan! Eri ympäristö kahden kesken piristää.
Tilanne ei muutu, ellei sille tee yhtään mitään, mutta se, että kirjoitat tänne, viittaa siihen ett haluat muutosta ja olet kyllästynyt tilanteeseen. Eli sulla on kaikki tarvittava kapasiteetti myös itse muutokseen!!!
Muista, nyt parisuhde etusijalle ja lapset hoituu siinä samalla! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eppu kirjoitti:
Suhteeseen kuuluu monia mäkiä ja tämä saattaa nyt vaan olla yksi niistä notkoista. Yritä nähdä tää vain tilanteena, älä nyt ainakaan eroa ala miettimään!!
Ensinnäkin, mies takaisin makkariin ja lapset eri huoneeseen. Jos nukutte perhepedissä, niin sen aika voi olla ohi jo nyt tänä viikonloppuna. Parisuhde etusijalle ja ne lapset hoituu siinä samalla.
Jos teillä on varaa, yritä saada joku lapsia vahtimaan kerran pari kuussa tai pyydä ketä tahansa tuttua, niin voitte mennä miehesi kanssa viihteelle tai minne ikinä. Kynnys pyytää apua voi olla korkea, mutta te tarvitsette nyt aikaa kahdestaan! Eri ympäristö kahden kesken piristää.
Tilanne ei muutu, ellei sille tee yhtään mitään, mutta se, että kirjoitat tänne, viittaa siihen ett haluat muutosta ja olet kyllästynyt tilanteeseen. Eli sulla on kaikki tarvittava kapasiteetti myös itse muutokseen!!!
Muista, nyt parisuhde etusijalle ja lapset hoituu siinä samalla! ;)
Tulipa jotenkin kiva olo sun viestistä, kiitos. :) Miestä ei valitettavasti makkariin saa, ennen kun saadaan useamman tonnin moottoroitu sänky hankittua. :( Selässä ongelmaa ja paras nukkumapaikka on harmi vaan, sohva.
Parisuhdeaikaa meillä viimeksi ollut heinäkuussa kun käytiin ravintolassa, voi apua. Täytyy yrittää korjata tilanne kyllä! Lapsenvahteja ei liiemmin ole, mutta täytyy jotain keksiä. :)
Nyt näiden teidän viestien piristämänä lupaan yrittää saada meidän parisuhteen kukoistamaan jälleen. Jos me osataan toimia perheenä hienosti, niin eiköhän me toisiamme kahdenkeskenkin siedetä. ;)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eppu kirjoitti:
Suhteeseen kuuluu monia mäkiä ja tämä saattaa nyt vaan olla yksi niistä notkoista. Yritä nähdä tää vain tilanteena, älä nyt ainakaan eroa ala miettimään!!
Ensinnäkin, mies takaisin makkariin ja lapset eri huoneeseen. Jos nukutte perhepedissä, niin sen aika voi olla ohi jo nyt tänä viikonloppuna. Parisuhde etusijalle ja ne lapset hoituu siinä samalla.
Jos teillä on varaa, yritä saada joku lapsia vahtimaan kerran pari kuussa tai pyydä ketä tahansa tuttua, niin voitte mennä miehesi kanssa viihteelle tai minne ikinä. Kynnys pyytää apua voi olla korkea, mutta te tarvitsette nyt aikaa kahdestaan! Eri ympäristö kahden kesken piristää.
Tilanne ei muutu, ellei sille tee yhtään mitään, mutta se, että kirjoitat tänne, viittaa siihen ett haluat muutosta ja olet kyllästynyt tilanteeseen. Eli sulla on kaikki tarvittava kapasiteetti myös itse muutokseen!!!
Muista, nyt parisuhde etusijalle ja lapset hoituu siinä samalla! ;)
Tulipa jotenkin kiva olo sun viestistä, kiitos. :) Miestä ei valitettavasti makkariin saa, ennen kun saadaan useamman tonnin moottoroitu sänky hankittua. :( Selässä ongelmaa ja paras nukkumapaikka on harmi vaan, sohva.
Parisuhdeaikaa meillä viimeksi ollut heinäkuussa kun käytiin ravintolassa, voi apua. Täytyy yrittää korjata tilanne kyllä! Lapsenvahteja ei liiemmin ole, mutta täytyy jotain keksiä. :)
Nyt näiden teidän viestien piristämänä lupaan yrittää saada meidän parisuhteen kukoistamaan jälleen. Jos me osataan toimia perheenä hienosti, niin eiköhän me toisiamme kahdenkeskenkin siedetä. ;)
Ap
Kiitos kun vastasit!:) Otat nyt jo tänä viikonloppuna johonkin yhteyttä ja kysyt sitä lastenvahtia ja laitat sanan kiertämään, että teillä olisi sellaiselle tarve. Sitten lyötte sen päivämäärän lukkoon asti, eikä vaan ajatuksen tasolla mietitä, mitä pitäisi tehdä! Sanon tämän siksi, kun syyllistyn tuohon itse.
Seuraavaksi alatte miehesi kanssa puhumaan siitä sängyn hankinnasta käytännössä, eli koska ja mistä ostatte ja miten maksatte, niin että (päinvastoin) ajatuksen tasolla alatte jo valmistautumaan siihen, että mies muuttaa takaisin makkariin.
Se lähtee ihan pienistä jutuista, kuten siitä lapsenhoitoavun kysymisestä tai sen sängyn hintojen tarkastamisesta. Saattaa tuntua asioilta, joita haluaa mielessään siirtää, mutta ellet mitään tee, ei mitään myöskään tapahdu!
Hyvää vappua teidän perheelle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko muilla vastaavia kokemuksia?" Oletko tosissasi?
Tutkimusten mukaan sekä miesten että naisten tyytyväisyys omaan parisuhteeseen keskimäärin ROMAHTAA esikoisen syntymän jälkeen ja palaa ennalleen vasta, kun viimeinen lapsi muuttaa pois kotoa. Mitä vanhempana ja koulutetumpana lapset on tehty, sitä isompi on pudotus.
Sinulle on siis käynyt ihan niin kuin tuossa tilanteessa yleensä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta seuraava askel voi olla jommalla kummalla eriytyminen ja sitä kautta pettäminen. Nyt treffeille! Teillä ei ole vielä kriisiä vaan korjausliikkeen tekeminen. Kriisi olisi silloin kun pohja romuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan normaalia. Arki pienten lasten kanssa on tuota ja siitä pitäisi löytää niitä pieniä iloja. Kumpikin teistä selviytyy omalla tavallaan, sillä ne rankat allergiavuodet ovat varmasti kuluttaneet myös miestä. Pariterapiaa kannattaa kokeilla, mutta ei välttämättä kannata heittää pyyhettä kehään, vaikka siitä ei tässä vaiheessa elämää olisi apua.
Lapset kasvaa ja homma helpottuu kun ovat n. 10v. Toki haasteita on edelleen, mutta sitten alkaa olemaan aikaa kahdestaan ja pystyy vaikka lähtemään illalla teatteriin tms.
Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, olisi joka tapauksessa hyvä löytää oman henkistä seuraa tai edes tekemistä (joka yleensä johtaa oman henkisen seuran löytämiseen)
Tuo miten miehesi sinunn suhtautuu, on kyllä huolestuttavaa, jonka itsekin varmaan tiesit. Onko miehesi masentunut? Kun lapset tuosta kasvavat, yksinäisyytesi lisääntyy, kun siteet lapsiinkin (ainoa side mieheesi) löyhenee. Mitä ovat ne yhteiset hauskat hetket sinun mielestäsi? Mitkä on niitä miehesi mielestä? Jos hän ei osaa sanoa, mitkä olisivat sellaisia miehesi mielestä?