Oletteko huomanneet että lemmikkinne reagoi vahvasti siihen jos teillä ei ole kaikki hyvin?

Kyllä reagoi! Jos olen itkuinen, toinen koirista tulee mielistelemään. Kai ne luulee, et ne on tehneet jotain pahaa tjt

Kun itken, kissani nöyrtyy viereeni katselemaan minua myötätuntoisesti pää kallellaan, ja laittaa lämpimän tassunsa käteni päälle.

joo..jos olen kipeä, lemmikkihauva alkaa päivystäväksi sairaanhoitajaksi. Muuttaa huokailemaan sänkyni viereen ja on huolestunut.

Koskee vain minua, koska olen perheestä eniten tekemisissä ruoan kanssa ja siis perheen tärkein tukipylväs.

Kyllä ne huomaa ja ymmärtää. Mun pikkukoira alkoi hoitaa minua, kun tulin leikkauksen ja sairaalareissun jälkeen kotiin. Tuli aina nukkumaan polvitaipeen kohdalle ja niin, että selkä lämmitti jalkaani ja nuoli jalkaani. Itkun huomasi ja tuli nuolemaan naamaa. Minusta se oli ihana koira, aikansa jo loppui.

Edesmennyt koira luki tunteitani kun avointa kirjaa. Rasavilli pentu vähät välittää mun itkuista.

Juu, suunnilleen tällä tavalla: http://images.ucomics.com/comics/ga/1986/ga860116.gif  

Kyllä niistä huomaa. Kun eräs perheellemme läheinen ihminen kuoli ja kaikki olivat murheellisia ja itkuisia, koira oli aivan ihmeissään, hyppi välillä syliin ja pyöri ympärillä, välillä taas luikki pitkin nurkki eikä oikein tiennyt miten reagoida, niin kuin ap:kin sanoit.

*nurkkia

Kyllä, kun oli kuumetta ja minä petissä jo kauan sitten minulla oli kaksi kissaa jotka oli otetttu meille eri aikoina ja ne eivät oikein tulleet toimeen mutta kumeen aikana molemmat asettuivat surisemaan lähekkäin petini vierelle ja olivat siinä miltei koko ajan eivätkä riidelleet ollenkaan. Se oli hyvin liikuttavaa! Parantavaa surinaa :)!

Meillä vanhempi kissa makaa aina kerällä kyljessä kiinni tai jalkojen päällä, kun sairastan. Poistuu vain, kun nousen käymään vessassa tai ruokkimaan kissan tai itseni. Nuoremmasta en tiedä, kun en ole vielä sairastanut sen omistusaikana. Tuo vanhempi tosin mökillä myös vahtii jo hieman dementoitunutta isääni - nukkuu hänen sängyssään ja kulkee perässä, jos isä lähtee yöllä vaeltelemaan. Muutenkin selvästi reagoi ihmisten vointiin ja tunteisiin. Mutta se onkin meidän pieni runopoika ja herkkis. Tuo pieni on vielä sen verran rasavilli, ettei siitä tiedä, millaisia hoitsun taitoja vielä kehittää.

Porukoiden koira osaa osoittaa myötätuntoa todellakin. Se on myös aika herkkähipiäinen, jos vaikka riidellessä, pahoja uutisia kommentoidessa tms ääni korottuu niin otus menee toiseen huoneeseen. Kirosanoistakaan ei tykkää.

Minun kissani tekevät niin. Vaikean eron aikaan kissa oli vieressä. Istui pään vieressä. Toinen tuli aina huolissaan perääni, heti tuli luokse, kun astuin ovesta sisään. Seurasi. Ja se katse on erilaista, katsotaan vähän sillä tavalla huolestuneesti pää kallellaan omistajaa. Surullinen ilme kissallakin. Ihan kuin haluaisi kysyä, että mikä sulla on? Huolissaan. Kyllä ne aistivat toisen huonon olon.